Auttoisten-Neroskulman logo
Kevät lämpenee
SuomeksiEnglish
 
Facebook
 

Kulkemista Neroskulmalta

Kulkuyhteydet olivat aikoinaan enimmäkseen vesiteitä, koska maantiet olivat talvella ja kelirikon aikana huonot. Vesiteitä oli mm Suomenjoki, Nerosjärvi ja Kuohijärvi.  Puita uitettiin esim Vehkajärvestä Vesijaon, Parlammin, Suomenjoen ja Nerosjärven kautta Kuohijärveen. Suomenjoki on ollut jo kivikautisena kulkureittinä Vesijaolle. Suomenjoki on nykyisin melojien kartastoissa.

Kulkuyhteyksien parantamiseksi haki talollinen Erik Tervakoski 1850 luvulla Auttoisilta – Liesoon tarpeellisen tiesuunnan selvittämistä. Läänin kuvernööri antoi heinäkuussa 1857 määräyksen katselmuksen pitämisestä. Siinä tuli selvittää tien pituus ja paikka sekä sen tarpeellisuus asumakylälle. Kokous kuulutettiin Padasjoen kirkossa ja pidettiin elokuussa 1857 Tervakosken talossa. Katselmus aloitettiin Auttoinen-Jokioinen maantieltä ja päätettiin Tervakosken taloon. Tien pituudeksi mitattiin 15762 kyynärää. Kuvernööri määräsi 1885 paaluttamaan kylätien Tervakallion talosta yleiselle tielle Padasjoen Auttoisille. Siitä laskettiin jokaiselle tien osakkaalle yksiköt.

Tie paalutettiin ja mitattiin sekä laadittiin kartta ja arvio selitelmä. Tien tarpeellisuudesta eri taloilla vallitsi runsaasti ristiriitaa. Toimitusmiesten oli todettava tie välttämättömäksi, koska Tervakalliosta Padasjoen rajalle johti vain heikko hevosella kuljettava polku. Tie tuli rakentaa ojien väliltä kuuden kyynärän levyiseksi”.

Porraskoski – Neroskulma - Auttoinen kylätiehen talollinen Erik Heinäjoki pyysi läänin kuvernööriltä toimitusta.

"Asia määrättiin vireille 8.9.1899. Porraskosken tiestä Jyrängön ja Nuhkolan talojen kautta Rajalan torppaan Savisten Auttoisten tiehen johtavan kylätien ehdotusjako oli esillä lokakuussa 1900.  Tie mitattiin ja todettiin 10940 metriä pitkäksi ja se jaettiin kaikkiaan 14 palstaan. Tiestä ja tienteosta laadittiin jakokirja. Palstat niihin kuuluvine paaluväleineen nimettiin eri talojen ja käyttäjien rakennettaviksi. Tien jako lopetettiin jo seuraavana päivänä. Tiensuunnasta ei tehty karttaa.”

Porraskoskelta Auttoisille kuljettiin kiertämällä kylän kautta. Suoraan oli vain vahva polku pahanen ja kärrytie, joka parani vasta paljon myöhemmin.

Osa Lammin Liesoa liitettiin 1928 Padasjokeen. Se toi myös tienhoitoon muutoksia. Lieson Neroskulmalta edustajat kävivät 10 kesäkuuta 1930 Auttoisten kylätien osakkaiden kokouksessa pyytämässä, että Lieson Neroskulman kylätie yhdistettäisiin yhteiseen kyläteitten hallintoon ja tarkastukseen, johon kuului Aarnontie, Myllytie ja Porasantie. Esitetty kylätie oli Lammin rajalta Putaan myllyltä Auttoisten rajalle Rajalan luo. Lisäksi myös Rajalan mäeltä Porasan Jallin välillä oleva tekemätön tie pätkä. Kokous päätti ottaa kylätien yhteiseen hallintoon ja tarkastuspiiriin ehdolla, että tieosakkaat jo v 1930 sitoutuvat tierahastoon maksamaan Porasan tiellä määrätyn taksan 20 penniä metriltä vuosi- ja siltamaksua sekä vastedeskin ottavat osaa yhteisiin kustannuksiin. Ehdotus tuli hyväksytyksi molemminpuolisesti.

Kylätieosakasten kokouksessa 27 joulukuuta 1930 tuotiin esiin Neroskulmantiellä olevan Putaan sillan kunnostus vuoden 1931 aikana. Ehdotuksena oli, että silta tehtäisiin puusta, kuten entinenkin. Raskaammasta aineesta tehtynä kustannukset olisi nousseet suhteettoman kalliiksi paikan mutapohjaisuuden ja vetelyyden takia. Silta päätettiinkin tehdä puusta. Työ ja aineiden hankinta tarjottiin huutokaupalla halullisten tehtäväksi. Samassa kokouksessa päätettiin kantaa tierahastoon Neroskulman ja Porasan teiltä 20 penniä metriltä.

Helmikuussa 1931 ennen tieosakasten kokousta pidettiin Putaan sillan huutokauppa, jossa kohteena aineiden hankinta ja työ siltaan. Alemman tarjouksen aineista teki Topias Kilpi, 1140,00 markkaa.. Hyväksynnän ehdoksi laitettiin, että materiaalit pitää olla priimaa. Kansiaineet sahattua lankkua, jotka 4 tuumaa leveitä ja 3 tuumaa paksuja. Niskaset tulee olla latvaltaan vähintään 8 tuuman läpimitta kuoren alta ja yhteensä 6 kpl.
Alemman tarjouksen työstä teki Kustaa Elovirta, 350.00 markkaa.

Yksikkömaksuja alennettiin vuodeksi 1932. Uudet maksut olivat Porasan ja Neroskulman teillä olivat 10 penniä metriltä. Huhtikuussa 1933 pidetyssä kokouksessa määrättiin hoitokunnan puheenjohtajan ja jäsenten  palkaksi syynipäiviltä 20.00 smk päiväraha ja kyytirahaksi 75 penniä juoksukilometriltä. Vuonna 1935 päätettiin uusia rumpuja Murron ja Punnilan luo sekä uusia puusta 2 rumpua, nimittäin Pitkänsillan mäen alle ja Siltakorven silta.

Huhtikuun kokouksessa vuonna 1936 ehdotettiin, ” tehtäisiin kunnanvaltuustolle anomus, että Porasantie otettaisiin kunnantieksi, koska se on kylien välinen tie ja alkaa lähitulevaisuudessa muodostua kauttakulkutieksi Luopioisiin. Keskustelussa kävi selville, että tien jatkolle - Luhtakosken tienhaarasta Luopioisten Padankosken kylään - joka levitettiin  valtion avustuksella, toimitetaan lopputarkastus elokuun kuluessa ja tällöin saattaisi olla mahdollista, että Porasan tietäkin vaadittaisiin levitettäväksi suurempaa liikennettä varten.”

Tienkäyttäjissä oli yksityishenkilöiden lisäksi kunta ja yrityksiä. Vuonna 1937 päätettiin lähettää Porasantien käytöstä korvauslasku Luopioisten meijerille. Tiehoitokunta sai päättää summan.

Vuonna 1938 keskusteltiin Porasantien kunnosta. Raskaasti kuormitettu autoliikenne vaikeutti varsinaisten tienkäyttäjien liikennöimistä. Tietä ei voinut kuitenkaan laittaa kielletyksi talvikuukausina, koska tie kuului ns. kauttakulkuliikenteen luontoisiin teihin. Vuonna 1939 teiden kunnossapitoon päätettiin kivien louhintaa, missä havaittiin kivien olevan haitaksi liikenteelle. Myös muutakin perusparannusta, mikä kohta kaipaa. Joulukuussa 1940 pidetyssä kokouksessa päätettiin anoa valtion avustusta 3-vuotis kaudeksi Porasantien kunnostamiseksi ja valtion avustusta Putaan sillan uudelleen rakentamiseksi.

Huhtikuun vuoden 1941 kokouksessa päätettiin heti kesän tultua rakentaa Lieson tiellä oleva Putaan silta.  Vuonna 1946 nostettiin myös tieosakkaiden tieyksikkö maksua. Se oli 1 markka yksikköä kohti. 1952 Talaanojan silta Peltolan luona tehtiin sementtiputkista kesän aikana ja ns. Putaan silta ensitilassa puusta. Auttoisten-Lieson tien huonouden takia, sitä päätettiin kiireellisesti korjata. Varojen puuttumisen takia, päätettiin anoa lainaa Padasjoen Osuuskassalta 125,000 mk. Vuonna 1953 yksikkömaksun suuruudeksi hyväksyttiin 50 smk.

Muutamana vuonna oli yksittäiset osakkaat jättäneet anomuksia muutoksista yksikköjakoon. Vuoden 1954 kokouksessa hyväksyttiin uusi yksikköjako. Se toi muutamia muutoksia. Yksikkömaksuksi vuodelle 1956 määrättiin 350 mk. Samana vuonna tehtiin Porasan tielle perusteellinen kunnostaminen raivaus – ja porakoneen avulla. Katsottiin, että kunnalta tarpeen anoa avustusta 250000 mk. Maaliskuussa 1956 tieosakkaille selvitettiin myös Luopioisten valtuuston ehdotusta, että Auttoisten-Padankosken välinen tie anottaisiin valtion tieksi Porasan tai Lieson kautta. Anomuksen tekoon ei ryhdytty. Marraskuussa 1956 käsiteltiin esitystä anoa valtion tieksi Porasan tietä välillä Vatinen – Luhtakoski kylätiestä Auttoisille. Kannatusta antoi tien varrella asujat, mutta Auttoisten kylän puoleiset tieosakkaat vastustivat. Aikojen alussahan oli jokaisella osakkaalla oikeus laittaa portit rajoille, mutta nyt ne määrättiin poistettavaksi.
Aarnontie ja Myllytien talous erotettiin Porasantiestä.

Tien levennys välillä Rajulin ja paja nousi myös keskusteluun, mutta mitään ei vielä päätetty, koska odotettiin tiekatselmusta. Myöhemmin esteeksi tuli maanomistajien vastustus. Valtiontieksi anomista siirrettiin vuosittain, koska epäiltiin tien luovutuskuntoon saattamista kalliiksi. V 1963 tie päätettiin kunnostaa. Tiehoitokunnan tilit tuloineen ja menoineen saatiin kuntoon, niin tiehoitokunta päätettiin lopettaa lokakuussa 1966.

Supinmäen-Sillanpään-Putaan tie

Lokakuun 10 p:nä 1948 pidettiin Supinmäen-Sillanpään-Putaan tienkäyttäjien kokous:
§3 Päätettiin yksimielisesti rakentaa osittain paikallis-ja tilustie, osittain kokonaan raivaamaton ennen katsottu tiesuunta uudeksi yleiseksi kylätieksi ja siinä tarkoituksessa anoa Lääninhallitukselta tien julistamista ylätieksi.
Hämeen Lääninhallitus oli tehnyt päätöksen 9.7.1949, että edellä mainittu tie tuli kylätieksi nimellä Supinmäen - Sillanpään - Putaan kylätie. Tie on rakennettava valmiiseen kuntoon 8.9.1952 mennessä.

Hyväksyttiin rakennusmestari Myyrän laatima kartta tiesuunnasta, rakennussuunnitelma ja 3 004,000 mkaan päättyvä kustannusarvio. Tie päätettiin rakentaa suuremmalta osalta tieosakasten omalla työllä ja sopivilta kohdin. Siltain teko ja soritus tehtiin urakalla. Suurin osa tien osakkaista ja käyttäjistä tuli olemaan vähävaraista pientilallisväestöä. Tien valmistumisen jälkeen siitä ajateltiin tulevan sangen vilkas kauttakulkutie, niin anottiin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöltä valtionapua. Tiemaksua ei määrätty vaan otettiin 50 000 markan laina rahalaitoksesta. Kunnalta anottiin 100 000 mk.

Maaherran 2.3.1950 tehdyllä välipäätöksellä palautettiin tienhoitokunnan aikaisemmin tehdyt valtionapua koskevat asiakirjat. Rakennussuunnitelma oli vajavainen. Pyydettiin rakennusmestari Myyrää korjaamaan ehdotusta. Kieltäytymisen varalle oli tekijäksi varalla insinööri Köppä. Hän suunnitelman tekikin toukokuussa 1950. Pienet korjaukset tehtiin vuotta myöhemmin.  Suunnitelma käsitti myös Putaan ylisen sillan. 

Vuonna 1950 oli rahallinen tiemaksu 45 mk tieyksiköltä. Tiekassan rahapulaan haettiin ratkaisuna, että tieosakas jolla työosuuksia tekemättä, niin korvaavat rahassa. Myös Helsingin kaupungin halkotoimistoa velvoitettiin tulemaan soranajoon päiväksi tai pariksi.

Tien raivaus päätettiin aloittaa Putaan puoleisesta päästä syksyllä 1950. Putaan yläsiltaan hankitut puuaineet olivat uusien piirustusten mukaan liian lyhyet, niin päätettiin hankkia uudet. Vuoden 1951 aikana päätettiin tehdä Putaan myllyn ylinen silta uudelleen. Lanakosken siltaan tehtiin toinen kansikerros. Putaan ja Heinäjoen välinen tieosa täytetään savella tahi muulla täytemaalla ennen kuin soritetaan. Osakkailta kannettiin vuosimaksua 110 mk, joista 80 mk rahassa ja 30 mk työssä. Vuonna 1952 kauppias Urho Kaarelle lisättiin tieyksiköitä, koska tienkäyttö oli lisääntynyt. Tulihan kylään kauppa-auto. Myöhemmin lisätyt yksiköt poistettiin Kaaren valituksen johdosta. Päätettiin myös edelleen kantaa puutavaraliikkeiltä maksua pinotavarasta 3 mk m3 ja juoksukilometriltä ja tukeista 15 penniä j3  ja km kohti. Korvausta toivottiin soranajona autolla, jolloin tiekunta asetti soranpistäjät.

Päätettiin talvella 1952-53 käyttää tarvittaessa 5000 mk, jolla otettaisiin miehiä lapioimaan pahempia kinospaikkoja, jotta hevosliikenne on mahdollista Auttoisten kujien kohdalla. Huhtikuussa 1954 päätettiin kääntyä Kasiniemen Linja oy:n puoleen, että se avaisi kesäajaksi yhdysliikenteen Neroskulman kautta Auttoisille.

Joulukuu 1954 ” talvella 1955 tien lumiauraus on tehtävä niin leveäksi, että hevosmiehet ym. vastaantulijat voivat sivuuttaa auratun alueen puolella, tarvitsematta siirtyä lumivallin taakse. Siltojen kestävyydestä ei mennä takuuseen”.

Keväällä 1956 nousi jälleen keskusteluun tien hakeminen valtion tieksi. Ehdotuksena linja Padankoski-Neroskulma-Auttoinen. Perusteluna, että se auttaa Porraskoskelta kulkua. Äänestyksen tuloksena ei anomusta tehty. Liikenne oli lisääntynyt, koska linja-auto oli kesällä 1955 jo kolmasti viikossa kulkenut. Tämän tien varressa asui 50 perhettä eli enemmän matkustajia kuin Porasantien. Maitoautokin käyttäisi tietä Auttoisille, jos tie olisi talvella aurattu. Tien varressa oli myös aikoinaan tiilitehdas. Vuosittain tiehoitokunta anoi avustusta kunnanhallituksen suorittaman jaon mukaisesta kylätielle myönnetystä määrärahasta.

Eräänä vuonna kunta kyseli, josko tiehoitokunnalla olisi töitä, joita voisi luovuttaa kunnan työttömyystöiksi. Tiehoitokunta tarjosi 200 metrin pituisen sivuojankaivuun ja  soranajo tienvarteen kesän tarvetta varten. Näihin töihin ei kunnan viranomaiset voineet miehiä sijoittaa. Vuosittain anottiin avustuksia kunnalta ja valtiolta.  Useana vuonna valtiolta ei tullut avustusta, vastauksella ei ole rahaa. Tie oli pakko kunnostaa, koska oli kuuskymmentä luvun alkupuolella tulossa katselmus, jos tie valtion hallintaan otetaan. Vuonna 1966 voi tiehoitokunta todeta, että valtiolta oli avustukset saatu ja velat maksettu. Tiehoitokunta lopetettiin elokuussa 1966.

Lanakosken silta

Koko tien rakentamisen ajan oli Heinäjoen ylittävän Lanakosken silta puheenaiheena. Piirustuksetkin tehtiin vuonna 1950.  Päällikerrosta tuettiin ja ajokaistaan laitettiin lautajonoa, mutta ihan uutta ei tehty. Vuonna 1960 olisi pitänyt kunnostaa silta, koska tiemestari ilmoitti sillan osoittavan rappeutumisen merkkejä ja olisi tarkoin tutkittava kunto. 

Tie ja vesirakennushallituksen Tampereen piiri ilmoitti, että ei voi suostua valtionavun saamiseen, vaan asiasta tehtävä anomus Kulkulaitosten ja yleistentöiden ministeriöön. Päätettiin että korjattua Lanakosken siltaa ei uudelle rakenneta ennen kuin mahdollisesti v 1961 pidettävässä paikallistiekatselmuksessa havaitaan se uudelleen tehtäväksi ja sitä tiekunnalta vaaditaan

Väliaikaisesti vahvistettiin, että 3.5 tuuman koivulankuista tehtiin kannen päälle ajoradan kohdalle sillan yli ulottuva kansilankutus. Silta rakennettiin v 1963 ja valtiolta saatiin anotut avustukset v 1966. Aiemmin ei ollut valtiolla rahaa.

 

Kaikki mainitut tiet muuttuivat paikallisteiksi 1.11.1963. eli valtion hoitoon.
Nimi muuttui Supinmäen – Putaan paikallistieksi, koska Sillanpääntie oli muuttunut yksityistieksi.
Nimet nykyään:
Supinmäen – Putaantie on nykyään  Porraskoskentie
Lieson Neroskulmantie  on nykyään  Neroskulmantie,
vaikka tiehallinnon papereissa Porasan paikallistie  (Nykyisin Porasantie oikeasti Vesijaolla)
Tässä kertomuksessa mainittu Porasantie on nykyisin Padankoskentie.

 

Muistiin merkinyt Aila Heinäjoki 2010

Pöytäkirjat Kirsti Aarton ja Mauri Piltt’n arkistoista