Seurakunnan historiaa
Näiden sivujen taustasta & muistomerkeistä
Seurakunnan entiset työntekijät
Yrittäjät/ammatinharjoittajat
Muut seurakuntalaiset 

 

 
YHTEYSTIEDOT
 
TERVETULOA KIRKONKYLÄÄN
© Eeva Wilkman  

Kuvat: Eeva Wilkman

Hautamuistomerkit kertovat



Muistomerkki, jota ei enää ole ! 

PALUU LINKKISIVULLE

Muutamia tietoja tarkennettu saadun palautteen perusteella. Kiitos !

HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
Mitä kohtaloita ja tarinoita vanhojen hautamuistomerkkien taakse kätkeytyykään ?

Hautausmaakävelyjä on järjestetty jo usean kesän ajan aina sunnuntai-iltaisin. Nämä tiedot on koonnut Erkki Sallila (s. 29.6.1927) ja tekstin on muokannut Eeva Wilkman (s. 20.3.1947). Molemmat ovat syntyperäisiä kärköläläisiä, joita kiinnostaa niin sukuhistoria kuin paikallishistoriankin tallentaminen.

Erkki Sallila on myös vetänyt nämä kävelykierrokset, joilla on esitelty mm. seuraavat haudat isompine tai pienempine muistomerkkeineen. Lisää muistomerkkien esittelyjä tulee myöhemmin ja toivottavasti myös kartta, jonka mukaan voisi suunnistaa ilman opastakin.

Valokuvat muistomerkeistä on ottanut Eeva Wilkman. Kuvia pyritään lisäämään aina silloin tällöin. Tekstissä olevia kuvia saa myös klikkaamalla avattua suurempaan kokoon.

 HAUTAUSMAA voidaan jakaa  neljään ’aikavyöhykkeeseen’

1) vanha osa, yläkäytävän eteläpuoli

2) yläkäytävän pohjoispuoli, joka otettiin käyttöön v. 1910

3) uusi hautausmaa joka on Lappilan maantien eteläpuolella 1950 -luvun alussa tilusvaihdolla Hinkkalasta saatu maa-alue, joka otettiin käyttöön  noin v.1955

4) entinen opettajan pelto, joka vihittiin käyttöön piispantarkastuksen yhteydessä  18. marraskuuta 1997  (KUVA ) jossa on suosituksi tullut muistelupaikka, jonne voi tuoda kukkia tai kynttilän muualle siunatun läheisensä muistamiseksi.

Hähkäniemen kylässä Järvelässä on lisäksi radanrakentajien kalmisto, joka on syntynyt viimeisinä suurina nälkävuosina  rautatien rakentajien keskuudessa raivonneiden kulkutautien uhrien viimeiseksi leposijaksi. Sinne on todennäköisesti haudattu noin sata ratatyömaan sairaaloissa Tillolan Ylöstalossa ja Kärkölän kylän Hinkkalassa kuollutta potilasta. Kärkölä oli Etelä-Suomen synkintä aluetta kuolleisuustilastoissa  vv. 1867 - 1868 radanrakennustyömaan rakentajien suuren kuolleisuuden vuoksi. Hämeen historia II - osassa kerrotaan Kärkölässä kuolleen lavantautiin 233 henkeä vuonna 1868.


Sankarivainajien muistomerkki  kirkon edessä on taiteilija Viktor Janssonin suunnittelema. Sen hankinnasta päätettiin  vuonna 1946. Sen ristin muotoisen jalustan on suunnitellut arkkitehti Kauno  Kallio.  
Muistomerkin  paljastustilaisuus oli  10.7.1949. Eri yhdistykset osallistuivat lippuvartioin paljastustilaisuuteen, muiden muassa kirkonkylän oma nuorisoseura. Tuolloin Nuorisoseura Kajastuksen lippua kantoi  Erkki Sallila ja sen kunniavartiossa olivat Airi Korvenranta ja Aira Andersson (myöh. Markkola).

Talvisodassa kaatui 19 miestä ja kokonaistappiot molemmissa sodissa Kärkölässä olivat 102 kaatunutta joista sankarihautaan on siunattu 90. Ensimmäiset sankarihautajaiset pidettiin 14. pnä tammikuuta 1940, jolloin kolme YH:n ( ns. ylimääräiset kertausharjoitukset) aikana kuollutta haudattiin perhehautoihin. Noin kuukausi tämän jälkeen perustettiin sankarihautausmaatoimikunta, johon kuuluivat Fanny Manner, Arvo Mörttinen, Probus Hanén, Jussi Nuoritalo, Väinö Sallila ja pastori Reino Nurminen. Toimikunnan suosituksen mukaan kirkkovaltuusto perusti sankarihauta-alueen tälle paikalle. Se otettiin käyttöön 14. pnä huhtikuuta 1940.

Viimeisin sankarivainaja siunattiin vasta 15. heinäkuuta 1995 ! Hän oli Aarne Antti Stenberg (27.12.1923 - 15.7.1944). Hän katosi Nietjärven sotatantereella Laatokan koillispuolella. Antti Stenbergin kaatumista ei kukaan nähnyt, vaan hänen tiedettiin jääneen taistelualueelle, jonne oli raskaiden iskujen jälkeen laskeutunut syvä hiljaisuus. Stenberg oli syntynyt Vehkalahdella yksinäisenä lapsena. Äiti uskoi kuolemaansa  asti
(v. 1967) pojan vielä joskus palaavan. Kärkölän sotaveteraanit ryhtyivät hankkimaan lupaa siunaukseen, koska lähisukulaisia ei ollut.  Kenttäpiispalta saatiin lopulta luvat ja Arne Stenberg siunattiin sotilaallisin juhlallisuuksin sankarihautaan. Siunauksen suoritti pastori  Matti Liljeqvist Kärkölän seurakunnasta. 
                                   
(Lähde Etelä-Suomen Sanomat/ Marja-Liisa Aidantausta  )

Karjalaan jääneiden muistomerkki paljastettiin ja luovutettiin seurakunnalle vasta 4. heinäkuuta 1954. Se sijaitsee kirkon eteläsivulla oikealla katsottuna yllämainitusta muistomerkistä.



palaa alkuun                                                                            PALUU LINKKISIVULLE



Kuva kesältä 2008
Edessä vainajien kappeli.
Takana viimeisin viljamakasiineista,
 ns. lainajyvästön makasiini
 

1.SEURAKUNNAN TYÖNTEKIJÄT

1.1. PAPISTO  1.2. KANTTORIT  1.3. SUNTIOT  1.4. MUUT

HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

1.1. PAPISTO

Vihtori
/Viktor Pusa s.1858  Urjalassa k.1941 Kärkölässä. Vihitty papiksi v.1887, kirkkoherrana 1911-1941. Vaimo Louise Johanna Schönberg ent. Sievo (s. Kronstadt’ssa 1858  k.1934). Heillä oli kaksi tytärtä; Rauha ja Aini.

Pusalla oli varsin omaperäinen tyyli. Hänet tunnetaan lukuisten kaskujen kautta. Kerran hän päätti puheensa hääparille seuraavin sanoin; 
Koivumetsän siimeksessä on lintu lauleskellut, sinua oma kulta olen ajatellut’
Kuulutusten yhteydessä Pusa oli  taasen  sanonut;  
’Raita se kasvoi rannalla kaunihimpi muita, minun kultani kaunis on kaunihimpi muita. Amen.  
Saarnassa kuulivat seurakuntalaiset kerran:
 ' Rommia pullosta ryypättiin ja pullot ne lyötiin rikki, köyhän lasta kun riiattiin, niin rikkaat ne rannalla itki.'
Samoin saarnaa elävöittivät seuraavat sanat : 'Kun minä eräänä iltana kävelin Hevonojan kujilla, niin kaksi tyttöä kävi minua kaulasta kiinni, he erehtyivät, mutta niin on tässä maailmassa moni muukin erehtynyt jne.'
Kerran rovastin tapasivat raitilla kirkkoon menossa poikaviikarit, jotka kysyivät Pusalta : 
'Onks' rovasti kuullu, että piru kuoli viime yönä ?' Tällöin Pusa kaivoi taskustaan markan kolikon kummallekin ja sanoi : 'Minun on aina niin sääli orpoja'.

         


Carl Anton ja Johan Fredrik Palm (1805-1885) veljekset, jotka olivat ostaneet Uotilan kruununtilan puoliksi (1832- 1851) jakoivat Uotilan ratsutilan v. 1852 niin että Johan Fredrik sai Toivomäen ja Vähän-Puuron, jotka uusjaossa siirrettiin Nummenkulmalle.

Johan Fredrik Palm oli kappalainen ja varapastori ja asui Kansikkalassa, seurakunnan virkatalossa eli puustellissa Hähkäniemen erillisalueella Hevonojan ja Kärkölän kylän välissä. Carl Anton Palm oli Suomen jalkaväkirykmentin Hollolan komppanian aliupseerikorpraali, joka sai erotessaan 18. helmikuuta 1825 ”Fanjunkare” arvon.

1. vaimo oli  Beda Ulrica Krook (1822-1850) ja 2. vaimo Aurora Antoinette Lindberg (1811-1898). Aurora muutti 1888 Toivomäkeen.  Johan Fredrikin poika Bror Åke lienee omistaa Kärkölän ennätyksen kummien määrässä. Hänellä niitä oli viisitoista (15).
Johan Fredrik oli Kärkölässä vuodet 1834 –1842, sitten välillä Uukuniemessä ja Enossa, ja takaisin Kärkölään hän palasi vielä vuosiksi 1849-1874.  

Caroliina Ulrica Palm o.s. Sederholm s.  Mäntsälässä Saaren kartanossa 1.4.1825   ja  kuoli Akaan Kurisjärven Karllundissa 27.4.1903, minne oli muuttanut leskenä 1.4.1900.  Sukulaiset kertoivat  vuonna 1998 että Akaassa Caroliina joutui elättämään itseään virkkaamalla. Suvun varallisuus oli menetetty. Maavehmaan Uotilan rusthollin Carl Anton Palmin 2. puoliso, jotka oli vihitty Saaren kartanossa 8. elokuuta 1850. Omistivat Uotilan ½ talon 1852-1882, siihen kuului myös Vähä-Puuro, Iso- ja Vähä-Sinkki. Jonkin aikaa  Caroliina omisti myös puolet Saaren kartanosta Mäntsälässä.


Johan Eemil Lindegren (1853-1927) oli ensimmäinen kirkkoherra palvellen seurakuntaa vuosina 1888-1910. Ensin hän oli kuitenkin vt. kappalaisena 1884 -1888. Lindegrenit tulivat Kärkölään Kerimäeltä. Vaimo oli Maria Elisabeth Lodman (1855-1925). Vuonna 1910 he muuttivat Viipurin läänin Pyhäjärvelle missä sitten kuolivat. Perheellä oli kolme lasta

    Aili    10.01.1883 - 31.01.1887                              (KUVA)

    Aino Elisabeth Bonn 19.04.1885 - 28.05.1954

    Eino 09.03.1888 - 01.12.1899

palaa alkuun                                                                        PALUU LINKKISIVULLE



1.2.  KANTTORIT

HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Fernidand Murén (1818-1884) kanttori           (KUVA)

Hän oli Hähkäniemen Markkolan arendaattori vuosina 1850-1884, Suivalasta tullut koulumestari, joka aloitti kiertokoulun opettajana v. 1841 ja toimi myöhemmin kanttorina myös Hollolassa. Vaimo Edla Kristina Ahlbäck (1828 -1895) hoiti Tillolan Ylöstaloon vuonna 1868 avatun 60 - paikkaisen sairaalan ruokalaa. Sairaalaa tarvittiin ratatyömaan rakentajille perheineen. Poika Emil Murén oli pastori ja vuokraajana 1896.

Pitäjänkokouksessa 14.2.1864 päättivät Kärkölän lainajyvästön osakkaat perustaa erinäisiin yhteisiin tarpeisiin käytettäväksi kassan ja määräsivät kassan perusvaroiksi ne rahat, joita entisen jyvästön hoitajan Ferdinand Murénin  hoidon jäljiltä v. 1860 pidetyssä jyvästön luovutusinventaarissa oli havaittu vajauksen rahasuuruudeksi. Vajausta oli 23 tynnyriä ja 6 ½   kappaa rukiita ja 31 tynnyriä ja 8 1/4 kappaa ohria. Korvausta määrättiin näistä maksettavaksi   yhteensä 262 ruplaa ja 70 kopeekkaa. Näitä rahoja ja niiden korkoja voitaisiin  nyt käyttää kirkon korjaamisessa.

Vuoden 1866 Senaatin päätöksellä saivat lainajyvästön osakkaat myydä jyvästöstä sen viljan, mikä ylitti 1000 tynnyriä (1 tynn.=1,62 hl) Näin saadut varat siirrettiinkin edellä mainittuun rahastoon.

Fredrik Eberhard Hellén ( k. 11.7.1924) joka oli entisen kärköläläisen kanttori Gustaf Henrik Helenin (s.30.3.1803 Orivesi ja k. 18.12.1873) poika. (Nimien kirjoitusasu edesmenneiden itse käyttämää tyyliä). Fredrik otti kanttorin viran vastaan ensimmäiseltä vaalisijalta 26.9.1874 ja hoiti sitä kuolemaansa asti v.1924. Hän omisti myös Iso-­Sattialan Yli-Teppolan tilan vuosina 1886-1895. Fredrikin 1. puoliso  oli Maria Adolfiina Eufemia Niklander  ja 2. puoliso taas oli Amanda Josefina Welin.  
Hellénien hauta on Niklanderin suvun hautakappelia vastapäätä käytävän toisella puolella.

 

palaa alkuun                                                                    PALUU LINKKISIVULLE



1.3. SUNTIOT
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Juho Nykopp (s.I9.6.1888 k. 09.04.1975). Hän oli seurakunnan palveluksessa vuodet 1937-1963. Aluksi hän toimi myös urkujen polkijana hautojen kaivamisen ja kellojen soiton lisäksi. Samoin kirkon lämmittäminen kuului hänen tehtäviinsä vuodesta 1943 kunnes kirkkoon tuli öljylämmitys. Vuonna 1945 edellinen suntio jäi eläkkeelle ja hautausmaan hoito tuli Nykoppin tehtäväksi  lisäksi. Hän toimi myös pyhäkoulun opettajana. Juho Nykoppin perheen koti sijaitsi  Lappilantien ja nykyisen Nahkurintien kulmauksessa. Talo paloi 1970-luvulla ja Juho Nykoppin aikuinen taloa asunut tyttärenpoika Heikki Nykopp menehtyi siinä.  


Erik Leander Enckel s. 16.2.1829    k. 21.1.1915 suntio
Vaimo Helena Sofia Heikintytär s.24.2.1829    k.20.1.1918  
LAPSET

Karl Villehard Enckel    s.26.9.1867 k. 13.9.1919, räätäli
Vaimo Amanda Laine s. 30.9.1866 ns. Enkkelin Manta, pyykkäri ja  yleisauttaja  kylällä.

Juho Alfred Enckel 19.2.1870 1.12.1909  telefoonikeskusaseman hoitaja Vaimo Eufemia Kustaava Simberg s. 30.10.1876, hoiti telefoonikeskusasemaa vuoteen 1914 asti miehensä kuoltua.  


Villehard Hakala   s. Klä 10/5 1874  k. 22/3 1945, asioitsija, suntio eli kirkonvartija

Herastuomari, joka osti Ali-Teppolan koulun takaa  Haaviston huutokaupasta 1904. Hän oli  Hakalan torpan jalkainvalidipoika Junkkulasta. Sota-aikana hän oli kirkonkylän koululla veiston opettajana. Kaskuna kerrotaan hänestä: "Henkessään kun Hakalan kaljatynnyri"

palaa alkuun                                                                    PALUU LINKKISIVULLE

 


 

1.4. MUUT
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Kalle Latvanen s. 6.11.1906 Kärkölässä ja k. 25.6.1974 Kärkölässä.
Hän oli urkujen pitkäaikainen ja viimeinen polkija. Hänen äitinsä oli Hilma Latvanen s.31.9.1877  k.17.10.1962   


Anders Johan Lagervik s. Kärkölä 3. toukokuuta 1808, kirkkoväärti.
KUVA
Lagervikin hautakiven
vieressä näkyy Suivalan Carl Johan Tawastjernan    2. vaimon Fredrika Tawastjernan valurautainen muistomerkki sekä sen takana kauppias Tegelmanin hautakivi.

LAPSET 

Maria Sofia Andersintytär s. Kärkölä 18.6.1836 
Gustaf Adolf Andersinpoika s. Kärkölä  21.1.1840

Amalia Antintytär myöh. Piikamäki s. Kärkölä  18.5.1847 Vihitty v.1926  Ananias Antinpoika Piikamäen kanssa s. Tuuloksessa 2.2.1844  k. 1913 Tullut Tuuloksesta Termusniemen renkinä Kärkölään.

palaa alkuun                                                                PALUU LINKKISIVULLE



2. YRITTÄJÄT/AMMATINHARJOITTAJAT
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

2.1.NAHKURIT 2.2.LÄKKISEPÄT 2.3.PUUSEPÄNALA 2.4.POSTI 2.5.LEIPURIT 2.6.POLIISI  2.7.KAUPPIAAT    2.8.MYLLÄRIT  2.9.SENTRAALINHOITAJAT 2.10.TERVEYDENHOITO 2.11.RÄÄTÄLIT JA OMPELIJAT    2.12 SUURTILANOMISTAJAT& HAUTAKAPPELIT
2.13 AUTOILIJAT & SAIRAANKULJETUS



2.1. NAHKURIT

Nahkuri Otto Vilhelm Lahtinen  s.31.3.1865 Asikkalassa  k. 27.10.1935 Kärkölässä. Hän osti yhdessä vaimonsa  Adolfina Järnstedt’in s. 01.07.1874 k. 24.4.1956 kanssa  nahkuri Otto Toivoselta 5.1.1909 aikaisemmin Hinkkalaan kuuluneen Kallismaan tilan 'huoneuksineen'. He olivat solmineet avioliiton 15.09.1901

  LAPSET: Reino Taneli Lahtinen  s.11.12.1905 Pornaisissa k. 24.9.1938

Vilho Joel Lahtinen s.11.8.1908 k. 23.1.1931

Nahkuri Otto Toivosen ja vaimonsa Hilda Andelinin    KUVA

LAPSET   Otto Väinö  1892-1893

Saimi Heleena 1893-1897          

Otto Lauri 1897-1897

  palaa alkuun                                                                                    PALUU LINKKISIVULLE



2.2     LÄKKISEPÄT
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Fredrik Lahtinen s. Padasjoki 15/5 1870 ja k. Kärkölä 16/6 1929
läkkiseppä, astioiden tinaaja. Hän rakensi Alitalo-nimisen omakotitalon Teppolan maalle nykyisen Kiiliäntien varteen tultuaan v. 1902 Kärkölään.

Vaimo Serafia Sirén s. Hausjärvi 23/2 1874 ja k. 23/6 1960 

LAPSET

Elli Maria Lahtinen s.29/8 1901  ja k. 3/6 1972
Hän teki pitkän päivätyön nuorisoseura Kajastuksen emäntänä ja pitokokkina pitäjällä laajemminkin.

Eljas Lahtinen perusti kirkonkylään autokorjaamon, joka toimi myöhemmin huoltoasemana ja on purettu 1997, kun kirkonkylään rakennettiin kevyenliikenteen väylä .
Lisätietoja mm. kirjassa Elettiin sitä ennenkin ja palvelu pelasi , palvelujen tarjontaa Kärkölän kirkonkylässä vuosisadan vaihteesta 50-luvulle sanoin ja kuvin ja muisteloita ajan saatosta. Yhteen koonnut Antti Mattila v. 1999

Ensio Lahtinen
Veljekset Eljas ja Ensio olivat nuoruudessaan tunnettuja hurjapäisyydestään. Tästä on todisteena valokuva heistä kirkon tornin ristin päällä. ( Ei kuitenkaan näillä sivuilla !)




palaa alkuun
                                                          PALUU LINKKISIVULLE



2.3. PUUSEPÄNALA
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Kalle Artturi Korvenranta s. Kärkölä 23/7 1898 ja k. Kärkölä  9/11 1983 Suku on lähtöisin Tennilän Rekolasta. Vihitty 22/6 1923 Lempi Maria Mäkelän kanssa
(s.Kärkölä 20/8 1899 k. 30/3 1979) Marttilan Mäkelästä.

Artturia oli puuala kiinnostanut läpi elämänsä ja avioiduttuaan hän aloitti kodin rakentamisen Kivisojalle. Veljekset ostivat Terijoelta valtiolle jääneitä pietarilaisten
huviloita pystyttäen niitä Kärkölään. He rakensivat niistä itselleenkin asuinrakennuksia.

Artturi perusti 1923 Korvenrannan Puuseppätehtaan, jossa tehtiin ovia ja ikkunoita ja kaikkea muuta tarpeellista puusta. Tehtiinpä kolme linja-auton koriakin. Tehtaalle  hankittiin myös raamisaha. Suurimpia urakoita lienee Linnanmäen huvipuiston ensimmäinen puinen vuoristorata.



palaa alkuun                                                                   
PALUU LINKKISIVULLE



  2.4 POSTI
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Elokuun lopulla 1878 luettiin Kärkölän kirkossa seuraava kuulutus:

"Ensitulevan syyskuun 1 päivänä avataan Järvelän asemalla postitoimisto, jossa kuljetettavaksi vastaan otetaan sekä vakuutettua että vakuuttamatonta kirjeenvaihtoa kuin myös vapaa- eli virkakirjeitä niiltä henkilöiltä, joille asetusten mukaan tämän edun nauttiminen on myönnetty......."

Clara Amanda Berg s. Lammi  s. 14/2 1856 ja k.13/11 1926 .
Järvelän 1.9.1878 avattua postia hoiti aluksi asemapäällikkö, mutta sen tuottettua vaikeuksia perustettiin postitoimiston hoitajan virka jota Clara haki ja sai viran elokuun lopusta 1884. Seuraavan vuoden toukokuussa neiti Berg avioitui kauppias Konsta Wessmannin (s. 1858-1905) kanssa ja tämä siirtyi postitoimiston hoitajaksi, toimien tässä tehtävässä kuolemaansa asti 25.7.1905. Leskeksi jäätyään Clara Wessman siirtyi jälleen postihoitajan tehtäviin, hoitaen toimistoa seuraavat 20 vuotta eli vuoteen 1925.

Järvelän postitoimisto oli ainoa Lahden ja Riihimäen välissä, ja täältä lähti posti kerran viikossa Sairakkalan ja Kosken kautta Lammille, jossa postilinja yhtyi Hämeenlinnasta Padasjoelle menevään postilinjaan.1900-luvun vaihteesta lähtien posti kulki neljä kertaa viikossa. Koska matka oli talvella pitkä ja kylmä hevoskyydissä anoivat postinkuljettajat rahaa matkaturkin ostoon. Väliaikoina sitä olisi voinut käyttää muilla postilinjoilla.

Claran äiti oli Constance Berg (20/1 1820     13/9 1901)  

Aili Reimi  s.Kirvu 10.12. 1915   k. Kärkölä 22.05.1993 Järvelän postitoimiston hoitaja.
Äiti Helga Yrjöntytär Reimi o.s. Kuisma s. Kirvu 13.1.1873  

Tyyne Johanna Vilkman s. Mäntsälässä 11.6.1900   k.9.11.1979 Kärkölän kirkonkylän postitoimiston hoitajana 1940-luvulta eläkkeelle jäämiseensä saakka. Hän oli polioinvalidi, joka teki työmatkansa aluksi Vespalla, jonka hänen veljensä Aimo muutti sisarensa käyttöön sopivaksi kolmipyöräiseksi versioksi. Posti toimi aluksi Kallismaalla Aimo ja Elli Vilkmanin talossa vuokralaisena, ja siirtyi sitten 1960 -luvun alussa Säästöpankin kiinteistöön kirkkoa vastapäätä. Tyyne Vilkmanin vanhemmat esitelty kohdassa suurtilat/Vävylä.


palaa alkuun                                                               
PALUU LINKKISIVULLE



2.5. LEIPURIT
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Frans Oskar Söderbom s. Mäntsälä 23.12.1861, Ali-Teppolan Koivulassa. Tullut Kärkölään Lammilta v. 1887. Vaimo Maria Matilda Bouhct s. Hollola 6.1.1863 
Kahvila ja leipomo sijaitsi nykyisessä Mauno Reimanin omistamassa talossa Kirkkotien varrella Kiiliäntien risteyksessä. 
1930-luvun koulupojat ovat kertoneet kipaisseensa hakemaan hyvää "Pummin mammalta"  joka taisi olla jo toisen polven leipurin vaimo.

LAPSI
   
         Kaarle Eberhard Söderbom s. 18/8 1886 leipuri  

palaa alkuun                                                                       
PALUU LINKKISIVULLE



2.6. KAUPPIAAT
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Odert Teodor Tegelman  s.Mäntsälä 27.5.1843  ja k. 25.4.1919

Hän muutti Hollolasta Kärkölään 17.4.1892   ostettuaan Puistolan kauppias  K.A. Welin'iltä. Kaupanpito päättyi hänen kohdallaan v. 1919.
 1. vaimo Amanda Matilda Savander 16.7.1846 k. 21.7.1904
2. vaimo Ida Topiaantytär Laaksonen  s. Mäntsälä 12.11.1863 ja  k.24.2.1910. Hän oli ensin palvelijana Tegelmannilla vuodesta 1905, mutta vihittiin isäntänsä puolisoksi  12.6.1905.

           LAPSI
   Elvi Teodorintytär s. Kärkölä 25.12.1906 ja k. 21.11.1917

Tegelmannin sisaren lapset Aino, Olga ja Alli Valve  omistivat perikuntana Puistolaa.
Alli Valve meni myöhemmin naimisiin Juho-Kusti Paasikiven kanssa.

(Eeva Wilkman: Presidentinrouvana Alli vieraili enonsa haudalla aina äitienpäivän tienoilla. Tuolloin autonkuljettaja kantoi komeaa ruukkuruusua Allin avuksi Tegelmanien haudalle istutettavaksi.)

 

Manasse Falk  s. Hausjärvi 13.11.1851 , maakauppias, joka  tuli Asikkalasta 1882. Hän toimi myös kirkonkylän postinhoitajana  vuodet 1907-09
Puoliso Wilhelmiina Kuula    s. Kärkölä 4.12.1857

    LAPSI
    Wiktor Falk   s.25.5.1878 insinööri, toimi Bakun öljykentillä Kaukasiassa

Falkin kaupassa oli myös ensimmäinen puhelinkeskus, jota hoiti Juho Alfred Enckel sekä hänen vaimonsa Eufemia miehensä kuoleman jälkeen vuoteen 1914. Kaupparakennus paloi kirkonkylän suurpalossa keväällä 1942  

palaa alkuun                                                                        PALUU LINKKISIVULLE


2.7. POLIISI
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !


Lauri Helander (16.9.1903 - 15.4.1969), vaimo Hilda. Pariskunnalla ei ollut lapsia. Laurin veli Paavo Helander asui Korvenkylässä (ns.Kivikon Paavo) Helanderin pariskunta palasi sukunsa juurille Kärkölään ostettuaan Uuno Korvenrannalta Vierulan (Kirkkotie 8) Heikkilän  alapuolelta. Laurin sukujuuret ulottuvat Magnus Helanderin vaimon kautta Fredrikaan, joka oli Antti Peltolan äiti ja Hevonojan Heikkilän lampuodin tytär ja avioliitossa Manasse Törnroosin kanssa. 

Lauri Helanderia sanottiin puhkuriksi vaikeahkon hengityksen takia. Hän oli toiminut poliisina Karjalassa ja oli kieltolakivuosina (1919-1932) jahtaamassa pirtun salakuljettajia. Tällöin häntä ammuttiin niin vaikeasti sydämen ja keuhkon välistä, että hän joutui ennenaikaiselle eläkkeelle.  

Emil Seppälä (1888 -1977), vaimo Suleima Alén ( s.27.7.1909- k.__.__.2003). Asuivat  tontilla myöhemmin kukkakauppana  olleessa talossa Lappilantien - ja Kirkkotien kulmassa vastapäätä Risto Jussilan rakennuttamaa kauppaa. Piharakennuksessa asui myös anoppi Maiju/Maria Alén, joka on siunattu samaan hautaan vävynsä kanssa. Emil Seppälän uraan kuului  kieltolain aika, jolloin hän hoiti erittäin suurella pieteetillä pirtutrokarien valvontaa. Emil Seppälä vastasi myös henkikirjoituksesta ja vuosittain täytettävät lomakkeet vietiin aina Seppälään. Virkamatkansa Seppälä teki polkupyörällä, koska autoa hänelläkään ei ollut tuohon aikaan.

 

palaa alkuun



2.8. MYLLÄRIT
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

    Iso-Sattialan myllärisuku

Suvun ensimmäinen, Adam Liljendahl tuli Koskelta Materon torpasta 5/3 1860 Mäenpään torppaan Hirsimäen rinteeseen Myllykylään. Hän oli syntynyt 30/5 1818, ja rippikirjassa vuosilta 1875-1882 hän muuttuu suutarista mylläriksi. Siitä lähtien suku oli Ison-Sattialan myllärinä myllyn paloon saakka v.1945.

Johannes Liljendahl s. 20.8.1851 ja k. 17.01.1941.Mylläri jo vuonna 1882, sai 1. lainhuudon 1904 Halkaron niittyyn ja Mäkelään,
Vihitty
Hollolassa 16.7.1880 Amanda Karlintytär Kaulialan kanssa, joka oli s.Hollola 23.9.1858 ja k. 29.4.1928. Jäätyään eläkkeelle 1923 he muuttivat Halkaroon, ns. Halkaron vaari. 

LAPSET:
Olga Liljendahl s.1.1.1882 avioliittokuulutus Hausjärvelle 1904
Amanda Adolfina Liljendahl s.30.8.1884 ja  k. 23/3 1943, puoliso Kalle Hjalmar Helminen s. Kärkölä 25/6 1890 ja  k. 11/12 1953
Emil Ernst Liljendahl  s. 5.11.1886, puoliso Martta Kaarlontytär lisakkila s. Hollola 29.5.1899. Myllyn kontrahti siirrettiin Emilin nimiin 15.10.1923 

Emil ja Martta Liljendahlin lapset:

        Pekka Erkki Sakari  s.Kärkölä 20.6.1921 kuollut __.__.______
                agronomi, maanviljelysneuvos 
   
      Ulla Josefina nyk.Jussila s. Kärkölä 7.6.1923
        Greta Inkeri  s. Kärkölä 18.6.1925 
        Eero Ernst Tapio s. Kärkölä 13.10.1927 
        Matti Asser s. Kärkölä 3.2.1930

palaa alkuun                                                               
PALUU LINKKISIVULLE



2.9. SENTRAALINHOITAJAT
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Mikkola Aliina (18/4 1873 - 8/12 1964)
Hän oli Kärkölän kylän Mikkolan tyttäriä, joka toimi pitkään puhelinkeskuksen eli sentraalin hoitajana kirkolla kirkon läheisyydessä sijaitsevassa talossa eli Makasiinissa, josta aiemmin näillä sivuilla.
LAPSI
        Lempi Mikkola  (29/9 1901 - 9/5 1981) lahjoitti 4000 valokuvan kokoelman
   
      Kärkölä Seuralle

Juho Alfred Enckel 19.2.1870 1.12.1909  telefoonikeskusaseman hoitajana Falkin kaupassa. Vaimo Eufemia Kustaava Simberg s. 30.10.1876, hoiti telefoonikeskusasemaa vuoteen 1914 asti miehensä kuoltua.


Ensimmäinen puhelinkeskuksen hoitaja Kärkölässä  on kuitenkin ollut  Saima Wilhelmiina Leinonen joka tuli Askolasta vuonna 1894 Orimattilan puhelinyhtiön palveluksessa tänne muutamaksi vuodeksi. 

palaa alkuun                                                                       
PALUU LINKKISIVULLE



 

2.10 TERVEYDENHOITOAMMATTILAISIA 
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Villehard Probus Hanén  s. Mäntsälä 11/10 1876  k.2/12 1964 .Puoliso Hilma Maria Holm s. Askola 9/8 1879  ja k. 1 /3 1965

Muuttaneet 30/12 1916 Siuntiosta Kärkölään  Kylä-Kakolan tilalle Ison-Sattialan kylään. Probus Hanén oli lukenut nuoruudessaan myös lääketiedettä ja toimi yleisenä auttajana oli sitten kysymys hevosen hampaista, lehmän kurkkuun jääneestä perunasta tai lasten hammassärystä. Hän osallistui myös seurakunnan hallintoon.

Kun puhelimet vielä olivat outoja tuli  naapurin isäntä soittamaan apua talosta. Tapahtui seuraavaa;  'Halloo, halloo Hanén'ille, lehmänmaha turpos, hyvästi.' Tokkopa Mikkolan Aliina kerkisi edes Hanén'ille yhdistää !

LAPSET 
   
     Armas Hanén (14/10 1902-14/9 1989)  
                Vaimo Helmi Alina Peltola s. Askola 7/6 1900 ja k. Kärkölä 2/11 1975
      Anna-Liisa Hanén (26/2 1909 - 30/4 1978), kunnankätilö

palaa alkuun                                                                       
PALUU LINKKISIVULLE



2.11. RÄÄTÄLIT
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Karl Villehard Enckel    s.26.9.1867 k. 13.9.1919, räätäli. Hänen ja vaimonsa Amandan koti sijaitsi Lahtisen autokorjaamon ja Jokiskan mallassaunan alapuoleisella tontilla sijaitsevassa talossa, jossa nyt on omistajana Koskinen. 

Antti Fredrikanpoika Peltola s. Kärkölä 23.9.1855 k. 24.9.1942. Hän oli  Hevonojan Heikkilän lampuodin tyttären poika. Äidin mennessä naimisiin Manasse Törnroosin kanssa ja muuttaessa Maavehmaalle hän jätti Antin kasvamaan Heikkilän muiden lasten pariin. Antin vaimo Maria Karolina Juhontytär s. Koski Hl. 30.3.1859   k. 22.2.1941

Vihille mennessään Maria oli ollut Yli-Jussilan piika Hevonojalta, joka syntyi Etolan Jaakkolan rusthollarin ainoana lapsena. Maria Karolinan isä menetti uhkapelin ja viinan avulla rusthollinsa ja tappoi itsensä kun Maria oli kuuden vanha. Tuolloin Maria tuli Asikkalan Äiniöllä syntyneen äitinsä mukana sukulaistaloon Yli -Jussilaan Hevonojalle. Antin ja Marian mentyä vihille he rakensivat Yli-Jussilan vanhan asuinrakennuksen tarpeista mäkituvan vanhan Pietari Heikinpojan talon paikalle. Pietari Heikinpoika (1765-1838), oli rakentanut Jussilan 1/4 talon Pietarinkujan päähän vuosina 1802-1818. Perheessä oli  useita lapsia, mutta vain poika Emil ja tytär Olga ( s. 19.12.1890 ja  k. 18.11.1970) elivät aikuisikään ja he käyttivät sukunimeä Rinne.

Olga Rinteestä kerrotaan, että hän oli nuoruudessaan musikaalinen ja kuvankaunis tyttö, joka isän tarkkojen silmien valvonnan alla säilyi ikäneitona. Hän eli ompelijana kotimökissään kuolemaansa asti. Hän  oli innokas nuorisoseuralainen ja kirjoitteli nuorisoseura Kajastuksen Oras - lehteen.

Hän meni Järvelään ompelijan oppiin 13-vuotiaana ja jollain tavalla hän joutui taidemaalari Pekka Halosen perheeseen Tuusulaan kotiompelijaksi.  Myös Aino Sibelius pyysi häntä ompelemaan, mutta Olga kuitenkin kieltäytyi, koska musikaalisena hän vihasi Sibeliuksen väkivaltaista pianon kohtelua tämän hakiessa kyynärpäillään ratkaisua johonkin sävellysongelmaan ollessaan pikku huppelissa. Halosen perheen luona hän saattoi viipyä kolmekin kuukautta kerrallaan. Vasta Olgan äidin käden vammauduttua täytyi Olgan jättää käynnit Tuusulassa ja jäädä pysyvästi kotiin.

 

palaa alkuun                                                                        PALUU LINKKISIVULLE



2.12 SUURTILANOMISTAJAT & HAUTAKAPPELIT

HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

                  

TALVINEN NÄKYMÄ HAUTAKAPPELEISTA
vas. Niklanderin ja taaempana Arckenholtzin kappeli

1  Arckenholtzin suvun hautakappeli  
                                    
                                                                                    
                                           

     Sijainti vanhan  hautausmaan kirkon puoleisessa päässä. Oven päällä on vuosiluku 1813, joka saattaa olla rakennusvuosi, kuten tekstilaattakin (YLLÄ) osoittaa.  Aura Jurva on muistellut katolla pyörineen korkean tuuliviirin.

 

Erik Arckenholtz s.18.12.1726 Lohjalla, k.14.4.1771.Hän oli hovisihteeri, varatuomari, sijais-kihlakunnan tuomari ja Suivalan tilan omistaja vuosina 1761-1771.
Puoliso Hedvig Abrahamintytär Roering s.16.10.1736 Turussa ja kuollut huhtikuussa 1820 Kärkölässä.

LAPSI
Abraham Erik Erikinpoika Arckenholtz s.2.6.1759 k. 4.7.1818 Varatuomari, Ylä- ja Ala-Hollolan kihlakunnan tuomari ja Suivalan omistajana vuosina 1787-1818. Hänen  1. puolisonsa oli  ruotsalaissyntyinen Sofia Lovisa Ekestubbe s.12.12.1763
 
k. 25.12.1811
. Pariskunta vihittiin 14.4.1789 Kärkölässä. Sofia Lovisa oli  suomalaista aatelissukua, ja vanhemmat olivat  kapteeni Ulrik Ekestubbe ja Elsa Christina Morman.  
A. E. Arckenholtz kieltäytyi maksamasta Suivalan myllyveroja kruunulle 29/8 1800 vedoten aateliston etuoikeuksiin vuodesta 1696 sekä 1723. Laamannioikeus kuitenkin katsoi että kuninkaan läänissä toimivan käskynhaltijan päätös 29/8 1799 ja lisäpäätös vuodelta l696 velvoittaa verot maksamaan. Kiistelty vero oli Suivalan osalta 16 5/7 osa kappaa viljaa vuodessa.

         LAPSET  

            
        Johan s.15.9.1798  k.18.3.1801

                        Johan Fredrik s.11.2.1802  k.19.2.1807

Maria Sofia s.27.2.1803  k. 31.7.1849 . Hän avioitui  27.8.1829  Maavehmaan Uotilan Carl Anton Palm'in kanssa  

Eeva Wilkman muistaa isä-Aimon kertoneen seuraavaa kappelin tiimoilta.
Hän oli ollut mukana kun kappelin vainajat uuden lain mukaan haudattiin maan alle. Vainajat oli  palsamoitu  ja varsinkin pikkulapset olivat vieläkin olleet punaposkisina kuin nukkuvia posliininukkeja.

palaa alkuun                                                                        PALUU LINKKISIVULLE


                                             

 2. Niklanderin suvun hautakappeli         
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

 

Kuvassa näkyvät myös Kauppias Risto Jussilan ,
Paula Tapanin (vanhemmat Anja ja Eero Seppänen),
Vähä-Sattelan Uotilan sekä Jaakkolan hautakivet

Kaarle Adaminpoika Niklander (Eerolan eli Santalan omistaja Hausjärven Rutajärveltä) s. 5.I0.1808 Mäntsälässä k.19.11.1870

Puoliso Maria Karolina Juhontytär (1816- ?) Hausjärveltä joka peri sedältään Nikinojan Saariston isännältä Antti Adaminpoika Niklanderilta Saariston, Jurvalan ja Saappolan tilat. Antti Adaminpojan tytär Elsa Adolfina (1842-1925) oli Joonas Pyssylän miniänä Pyssylässä vuosina 1863-1868.

Hautakappeliin on mahdollisesti haudattu myös Elsa Adolfinan pojan Konstantin Rikhardin (s.5.9.1848)  1. puoliso Vera Wictoria Lund s. 22.12.1855 Tuusulassa ja kuoli 19.10.1877.  Pariskunta on vihitty 18.7.1875. Heillä oli lapsi, joka on mahdollisesti myös haudattu tähän kappeliin, Rosa Aleksandra Sofia  s.4.5.1876  k. 20.2.1877

Maria Adolfina Eufemia Niklander  myöh. Hellén s.13.3.1846 Hausjärvellä ja k.12.10.I891. Vihitty Hausjärvellä 19.10.1864 Fredrik Eberhard Hellénin (1840-1924) kanssa jolloin he muuttivat Kärkölään.  Maria haudattiin viimeisenä suvun vanhaan hautaholviin  maaherran erikoisluvalla koska holveihin hautaaminen oli jo silloin kiellettyä.   Marian  isä, Kaarle Adaminpoika Niklander, Rutajärven Santalan talollinen, omisti Leipälän vuosina 1836-1870. Hän luovutti tilan testamentilla 3.6.1870 Marialle. Rutajärven Santalan nykyiset omistajat ovat suomentaneet nimensä Nummivaaraksi.

Marian 1. puoliso oli siis kanttori Fredrik Eberhard Hellén, joka taas oli kanttori Henrik Gustaf Hellénin poika Kärkölästä. Fredrik otti kanttorin viran vastaan ensimmäiseltä vaalisijalta 26.9.1874 ja hoiti sitä kuolemaansa asti v.1924. Hän omisti myös Iso-­Sattialan Yli-Teppolan tilan vuosina 1886-1895. Fredrikin 2. puoliso taas oli Amanda Josefina Welin.  

palaa alkuun                                                                                       
PALUU LINKKISIVULLE


3 ja 4 Piikamäen suku 
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Hautausmaalla on ollut aikoinaan myös kaksi puista hautaholvia, jotka sittemmin on hajotettu. Piikamäki on ennen ollut Pihlflyktien omistuksessa.

Maria Pihlflykt (myöhemmin Anttila) s. 16.4.1838 Hähkäniemi, Eriksudd ja k. 28.5.1922 Hän oli Fredrik Pihlflyktin veljen Johanneksen tytär.
Puoliso Johan/Johannes Sihvola (myöh. Anttila) s. Kärkölä 19.10.1833  ja k. 26.1.1882
Johannes Sihvola oli  talollisen poika Uudenkylän Yli-Sihvolasta. Heidän kanssaan saman hautakiven alla lepää sen tekstin mukaan ' heidän kuusi  poikaansa ja tyttärensä nimismiehen leski Maria Blom'.
Maria ja Johan viljelivät Marian sedän Fredrikin ostamia Anttilan tiloja Lappilassa. Myöhemmin vuonna 1870  tehdyssä perinnönjaossa  Anttilat tulivat heidän osuudekseen.

Seuraavat tiedot perustuvat Marian tyttären Maria Anttila - Louhivaaran pojan KHO hallintoneuvos Mikko Louhivaaran muistelmiin vuodelta 1949.

Mikko Louhivaaran vanhemmat:

Maria Louhivaara o.s. Anttila s. Kärkölä 29.12.1861 ja k. 17.11.1929 ja puolisoksi
24.08.1883 Frans Georg Blom s. Porvoo 31.3.1858 ja k. 22.5.1891, Eckerön ja Hammarlandin nimismies Ahvenanmaalla.

Tässä yhteydessä onkin mielenkiintoista seurata Helsinkiin haudatun, mutta Kärkölässä suutarin poikana syntyneen Fredrik Pihlflyktin elämän vaiheita; Fredrikin isä, Hollolassa 24.11.1770 syntynyt Andreas Pihlflykt oli muuttanut Kärkölään v. 1795 vaimonsa Ester Tuomaantyttären s. 24.3.1771 kanssa. Perhe asui pienessä mökissä Pappilan virkatalon Kansikkalan maalla  ja vanhin lapsista, Fredrik syntyi 15.7.1797.

Fredrik -poika kertoi 14-vuotiaana äidilleen haluavansa papiksi. Äiti, joka piti moisia puheita suutarin pojalle sopimattomina, antoi pojalle aimo selkäsaunan. Nuori Fredrik sai kuitenkin tuekseen valistustahtoisen Kärkölän kappeliseurakunnan kappalaisen Matti Sunellin, joka  testamenttasi kuoltuaan varat ensimmäisen koulumestarin palkkaamiseen kappeliin. Sunell totesi pojan musikaalisuuden, ja niinpä poika lähetettiin Porvooseen lukkarin kouluun. Opiskeluunsa Porvoossa hän hankki varoja tekemällä mm. suutarintöitä.

Fredrik siirtyi Helsinkiin ja esiintyy siellä 10.6.1817 alkaen hollolalaissyntyisen sairaalalääkärin Berndt Otto Rosenströmin alaisena Helsingin silloisessa valtionsairaalassa. Siellä annettiin hoitoa veneerisiin vaivoihin ja toisessa osastossa sisätautien hoitoa sekä suoritettiin kirurgisia toimenpiteitä. Sairaalaan Fredrik tuli kirurgian oppilaaksi ja 24.12.1817 vahtimestariksi. Muuttokirjassa vuodelta  1818 hänet mainitaan lukkarin oppilaaksi.  Sairaalan talouden hoitajaksi hän siirtyy v. 1822 ja  samalla hän jatkoi opintojaan lääketieteessä sekä perehtyi käytännölliseen kirurgiaan.

Kirurgian ei tuolloin katsottu kuuluvan varsinaiseen lääkärintoimeen, vaan sitä pidettiin käsityöläisammattina oppilas-, kisälli- ja mestariasteineen ja heitä kutsuttiin välskäreiksi. Nykyaikaista kirurgiaa vastaavien tehtävien lisäksi välskärit saivat mm. iskeä suonta, kupata, hoitaa hampaita, pitää kylpylöitä, leikata hiuksia ja ajella partaa. Niinpä Fredrik Pihlflykt sai  v. 1834 erioikeuden parturi- ja välskärituvan pitämiseen Helsingissä.

Tätä yksityispraktiikkaa hän hoiti ainakin 20 vuotta. Koska se toimi myös ensiapuasemana ja hoiti köyhiä ilmaiseksi, sai praktiikka erittäin puoltavia lausuntoja. Nähtävästi erikoisesti venäläiset upseerit korvasivat hyvinkin runsaskätisesti saamansa avun. Tavallisia potilaita hoidettiin vahvistetun taksan mukaan.

Helsingin kaupunginkirurgin viran tultua avoimeksi Fredrik Pihlflykt anoi nimittämistä virkaan maistraatilta 7.3.1825. Suositukset hänen opinnoistaan antoivat tohtorit Rosenström ja Orrström. Vuonna 1828 hänet nimitettiin vakinaiseksi kaupunginkirurgiksi ja eläkeoikeuden hän sai v. 1839 kaupungin varoista.

Tohtori Rosenström kertoo muistelmissaan mm. että Pihlflykt on hyväpäinen ja ahkera, hyväntahtoinen ja avulias, köyhien ystävä ja kaikin puolin kunnian mies. Pihlflykt täyttikin täydellisesti häneen kiinnitetyt toiveet.

Ansioistaan Pihlflykt sai hallitsijan tunnustuksena 18.10.1831 hohtokivisormuksen työskentelystään tuona vuonna Helsingissä raivonneen koleran torjumisessa.

Vuonna 1837 hänelle  annettiin Pyhän Annan Ritarikunnan kultainen mitali omistuskirjoituksella "För det nyttiga" sekä vihdoin 15.4.1857 Pyhän Stanislauksen Ritarikunnan 3. luokan ritarimerkki.  

Saadessaan viimeksi mainitun silloisissa oloissa varsin korkean kunniamerkin lähes 60 vuotiaana hän oli toiminut kaupunginkirurgina yli 32 vuotta. Virasta hän erosi vasta 71 vuotiaana eli 40 vuotta palveltuaan.

Ahkerana, säästäväisenä ja taloudellisia vaistoja omaavana hän vaurastui hankkien kiinteistöjä Helsingistä sekä maatiloja noin 1200 hehtaaria, Kärkölässä Lappilan Anttiloiden lisäksi oli Hähkäniemen Eriksudd eli Piikamäki jota hoiti sisar Amalia Sofia Pihlflykt miehensä Anders Johan Lagervikin kanssa (förvaltar), hekin saivat perinnönjaossa tilan omakseen.

Amalia ei koskaan asunut Piikamäessä omistuksestaan huolimatta, hänen perheensä asui aina Lagervikissä. Piikamäessä asui Fredrikin veli Gustaf Andersinpoika Pihlflykt, s. 16.3.1810 vaimonsa Maria Kristiina Matintyttären s. 8.3.1810 kanssa viisine lapsineen vuosina 1846-1863. Näistä lapsista Fredrik Pihlflyckt, s. 14.11.1835 ja vaimonsa Sofia Vilhelmiina Simontytär s. 20.11.1842 asuivat Rk 1865-74 mukaan Hevonojan Heikkilän puustellin "Lähteen" mäkituvassa jahtivoutina.

Eriksuddin Juholan torpassa asui vuosina 1846-1860 Fredrikin veli Johan Andersinpoika 17.11.1802 - 15.12.1856 ja vaimonsa Sofia Elisabet Erikintyttären s. Hähkäniemi 16.12.1808  sekä tyttäret  
        Hedvig Elisabet s. 10.9.1836 
        Maria s. 16.4.1838

Sipoossa olevaa Hedvigsbergin tilaa hoiti veli Gustaf Pihlflykt. Osasta sitä muodostui myöhemmin professori A I Virtasen Joensuun tila, jossa tämä kehitteli keksintöään. Hausjärvellä ollutta Pakkalan tilaa hoiti Gustafin poika Kaarle Pihlflykt. Tilojen ollessa lähiomaisten hoidossa Fredrik vaati tiukan kirjanpidon, ja näin velvoitti omaistensa hankkimaan luku ja kirjoitustaidon.

Fredrik Pihlflyckt tuki näin lähiomaisiaan sijoittaen heidät ostamilleen kiinteistöille asumaan ja niitä hoitamaan. Hän säilyi naimattomana ja lapsettomana ja kuoli 26 päivä joulukuuta 1869 ja hänet on haudattu Helsingin vanhalle hautausmaalle ja kuolinsyyksi on merkitty keuhkotulehdus.  

palaa alkuun                                                                                PALUU LINKKISIVULLE


SUIVALAN TILA
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Carl Johan Tawastjerna (1815-1874)

Suivalan omistajana 1864-1874, kenraalimajuri, joka kuului Kärkölän ensimmäisen kansakoulun johtokuntaan ja oli ollut innokkaasti koulua puuhaamassa kuntaan.

1. puoliso Charlotta Wilhelmina Elisabet Hising ( 1824-1857)
2. puoliso Fredrika/Fredrique Catarina Granfelt ( 1821-1868) KUVA
3. puoliso Maria Charlotta Schlüter ( 1824-1893) 
               perhe asui vuosina 1868-1872 Suivalassa, muulloin Mikkelissä

 

Väinö Kustaa Sipilä  s. Akaa 26.2.1901 ja k. Kärkölä 6.7.1976, talousneuvos, useita kunnallisia ja osuustoiminnallisia luottamustoimia.
Vanhemmat Kustaa Vasilius Sipilä Akaan Sipilästä (s.31/5 1869) ja Matilda  Toivonen (s.14/12 1869) Lempäälä. Vaimo Hilja Aliina Haliseva s.Luopioinen 11/10 1909 ja k Kärkölä 18/10 1960. Vihitty Väinön kanssa 18/12 1935. Hiljan vanhemmat Johan Henrik Haliseva ja  Eriika Kustaantytär Ainiala.

Sipilät viljelivät Kurussa valtion sotilasvirkataloa, jonka vuokraoikeus siirtyi heille sukulaisuuden perusteella Väinön tädin mieheltä vuonna 1929. Talosta tehtiin kuitenkin Kurun metsäkoulu. Vastikkeeksi menetetystä vuokraoikeudesta Sipilöille tarjottiin mahdollisuus lunastaa Suivalan päätila, jonka valtio oli ostanut asutustarkoituksiin.Näin Sipilät muuttivat Kärkölään 4/11 1937 ostettuaan Suivalan. 

Vuonna 1941 Sipilän sisarukset Hannes, Väinö, Lauri, Martti ja Martta perustivat Ajotyö Oy:n joka aloitti toimintansa Suivalan  tilalla olevissa rakennuksissa. Vuoden 1945 tulipalon jälkeen toiminta siirrettiin Järvelään santaradan varteen. Yhtiö toimitti armeijalle rekiä ja rattaita, mutta sodan jälkeen toiminta suuntautui keittiökalusteisiin ja -tarvikkeisiin. Yhtiöllä oli oma myymälä Helsingissä Simonkadulla, mutta toiminta päättyi 1956. Yritys työllisti keskimäärin  10 henkeä. Hallituksen puheenjohtajana oli Väinö Sipilä.  
palaa alkuun                                                                                            PALUU LINKKISIVULLE



VÄVYLÄ   HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

1800- ja 1900 -lukujen vaihteessa tulivat Vävylän sotilasvirkatalon arendaattoreiksi Uskilan Rappulan ratsutilan Magnus Nylanderin kaksi poikaa, Alfred ja Oskari Nylander. Oskari Nylander osti Huovilasta 400 hehtaarin suuruisen Uudenkartanon tilan, jota pojantytär  agronomi Terttu Kemppilä edelleen viljelee.
Alfred Nylander osti vuonna 1902 senaattori Oskar Gyllingiltä kapteeni Ramsayn perintönä tulleen 550 hehtaarin Maavehmaan Pekkalan eli Rauhamaan. Kummankin tilan pinta-aloja on torpparivapautus ja sodanjälkeinen asutustoiminta muutellut. Alfredin vanhin poika Matti Rauhamaa osti 1931 itselleen Maavehmaan Ison-Sinkin Nummenkulmalta.

Matti Alfredinpoika Nylander s. Kärkölä 28.1.1904   k. 16.3.1968.Vaimo Naimi Maria Hanén s. Mäntsälä 9.2.1907  k. 12.11.1989 vihitty 28.11.1932. He omistivat Maavehmaan Ison-Sinkin Nummenkulmalla vuosina 1931-68. Sukunimeksi vaihdettiin Rauhamaa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä vuonna 1933. Vanhemmat Alfred Nylander s. Hollola 1870 ja Selma Joonaantytär Jaakkola s. Koskella 1880.
Matti  A. Nylander/Rauhamaalla oli lukuisia luottamustoimia pankki- ja osuustoiminnan sekä  kunnan  piirissä.  

Juho (Johan Henrik) Wilkman, joka muutti  perheineen  Mäntsälästä, oli Vävylän sotilasvirkatalon seuraava omistaja. Tila on edelleen suvun hallussa, mutta viljelysmaat eivät enää kuulu nykyiselle omistajalle Heikki Vilkmanille. Johan Henrikin ja vaimonsa hauta sijaitsee hautausmaan vanhimmassa osassa, missä ovat myös hänen veljiensä Severin ja Karl Viktor Vilkmanin ja sisaren Edla MariaTeppolan haudat. Johan  Henrik Vilkman oli syntynyt Mäntsälässä 6.9.1861 ja kuoli viljapellolta palatessaan 16. elokuuta 1929. Puoliso oli Tönnön myllärin tytär Naima Lindroos, joka syntyi 5.3.1874 Orimattilassa ja kuoli 9.11.1958.
 


LAPSET
        Aimo Leonard Vilkman 17.09.1898 - 08.07.1980    
   
      Tyyne Johanna Vilkman 11.6.1900 - 9.11.1979
        Naimi Herminia Vilkman myöh. Markkola     1.12.1902 - 9.12.2002
        (tiettävästi ainoa Vilkman-suvun henkilö, joka on saavuttanut 100 vuoden iän)
        Yrjö Johan Vilkman 15.04.1905 - 28.1.1997
        Jorma David Vilkman 22.05.1909 - 29.10.1997, jonka poika Heikki
   
        asuu tilalla edelleen 
        
 Yllämainittujen lasten haudat sijaitsevat myös vanhalla hautausmaalla toistensa lähituntumassa
 

 
   

 

UOTILAN RATSUTILA

HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Carl Anton ja Johan Fredrik Palm (1805-1885) veljekset, jotka olivat ostaneet Uotilan kruununtilan puoliksi (1832- 1851) jakoivat Uotilan ratsutilan v. 1852 niin että Johan Fredrik sai Toivomäen ja Vähän-Puuron, jotka uusjaossa siirrettiin Nummenkulmalle. Carl Anton Palm oli Suomen jalkaväkirykmentin Hollolan komppanian aliupseerikorpraali, joka sai erotessaan 18. helmikuuta 1825 ”Fanjunkare” arvon.

Maavehmaan Uotilan rusthollarin  2. puoliso (vihitty Saaren kartanossa 8. elokuuta 1850) oli Caroliina Ulrica Palm o.s. Sederholm s.  Mäntsälässä Saaren kartanossa 1.4.1825   ja  kuoli Akaan Kurisjärven Karllundissa 27.4.1903, minne oli muuttanut leskenä 1.4.1900. 

V
uonna 1998 sukulaiset kertoivat Erkki Sallilalle, että Akaassa Caroliina joutui elättämään itseään virkkaamalla. Suvun varallisuus oli menetetty. He omistivat Uotilan ½ talon 1852-1882, siihen kuului myös Vähä-Puuro, Iso- ja Vähä-Sinkki. Jonkin aikaa  Caroliina omisti myös puolet Saaren kartanosta Mäntsälässä.

2.13 AUTOILIJAT & SAIRAANKULJETUS

Soini Armas Lahtinen s.14.3.1913 k.9.1.1983 Hän ajoi pirssiajoa ja sairaankuljetuksia eli nykykielellä sanottuna taksia ja ambulanssia. Sairaankuljetusajoissa hänellä oli apunaan  puolisonsa Ritva Talja-Lahtinen, jolla oli terveydenhoitoalan koulutus.

   


   

palaa alkuun                                                                                             PALUU LINKKISIVULLE



 

3. MUUT

HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

3.1 KARJALASTA TULLUTTA SIIRTOVÄKEÄ   3.2. ERIKOISET KOHTALOT   3.3.VUODEN 1918 VAINAJAT   3.4. LAPSIKUOLLEISUUS   3.5. KANSANOPETUS   3.6. MUISTA SEURAKUNNISTA TÄNNE SIUNATUT   3.7. HUOVILA-ROMANTIIKKAA   3.8. LAAJEMMIN TUNNETTUJA JA MENESTYNEITÄ   3.9. KUNNALLISPOLIITIKOT   3.10. KANSANPELIMANNIT   3.11. KEKSIJÄT 

3.1 Karjalasta tullutta siirtoväkeä
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

1950-luvun alkupuolella käyttöön otetulla uudella hautausmaalla on huomattavan paljon karjalaisen siirtoväen hautoja. Sotien aikana ja sen jälkeen Kärkölään tuli enimmillään 1600 henkeä siirtoväkeä siirtoväen huollon tilastojen mukaan lähes kaikista siirtoseurakunnista Porkkalaa ja Sallaa lukuun ottamatta. Kuitenkin seurakuntaan kirjansa muutti ainoastaan 1031 henkeä, joista siirtokorteilla 31.12.1949  739 henkeä. Näistä oli kirvulaisia 560, äyräpääläisiä 132 sekä muista seurakunnista 292 henkeä.

Siirtoväen runsaus johtui osittain kunnan sijainnista pääradan varrella mikä sai yksittäisiä perheitä hakeutumaan oma-aloitteisesti uusiin oloihin. Talvisodan jälkeen tuli ensin sijoitettavaksi Rautjärven luovutetulta osuudelta evakuoituja, jotka myöhemmin sijoittuivat Riihimäen seudulle. Virallisesti Kärkölä kuitenkin vahvistettiin äyräpääläisten sijoituskunnaksi. Kun sitten rannikon ruotsalaiskartanoiden kielisuhteita piti varjella, niin suomalaisperäistä siirtoväkeä siirrettiin ns. ruotsalaispykälän nojalla pohjoiseen, ja näin Kärköläkin muuttui kirvulaisten sijoitusalueeksi. Erikoisesti pyrittiin Inkilän ja Sairalan kyläläisiä tänne sijoittamaan.

Erkki Sallilan kotiin Hevonojan Heikkilän sotilasvirkataloon oli sijoitettu perheitä , jotka olivat joutuneet  jättämään kotinsa joko Rautjärven, Uukuniemen, Äyräpään tai Kirvun pitäjissä. Heikkilän tilan nimi on muutettu Sallilaksi v. 1937 tilan itsenäistymisen yhteydessä.

Muuttoajoissa merkintä siirtokortti Sk. tarkoittaa aikaa jolloin siirtoseurakunnat ovat siirtäneet jäsenensä uuteen seurakuntaan. Todellinen muuttoaika saattaa olla pari kolmekin vuotta aikaisempi kuten tätä kootessa on tullut esiin.

Matti Juhonpoika Mäkelä Muolaa s. 20/9 1886 k. 4/8 1912 
Vaimo Helena Juhontytär  Hätönen s. 28/7 1893 Muolaa
Tulivat Sk. 31/12 1949  ostivat tai olivat jo aiemmin ostaneet Hähkäniemen Termusista Metsolan tilan. Mattia kutsuttiin miljoona-Mäkeläksi sillä tiettävästi Mäkelän veljesten talot olivatkin Äyräpään suurimpia. Korvauskäytäntö kuitenkin tasoitti omistussuhteita, korvaus aleni progressiivisesti menetetyn omaisuuden kasvaessa.

 Seuraava tilan omistaja oli edellisen poika:
Niilo Matinpoika Mäkelä
s. Muolaa 25/9 1913 k. 19/9 1937 
Vaimo Kerttu Kanerva Esantytär Kaukinen s. Muolaa 29/9 1918
    LAPSI 
             Erkki Kalevi Niilonpoika s. Kärkölä 27/1 1955
palaa alkuun                                                                           
PALUU LINKKISIVULLE



PAAJANEN
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Johannes/Hannes Matinpoika Paajanen s. Kirvu 20/5 1903  k. Kärkölä 12/11 1960
Syntyi Ievalan Matti ja Anna Paajasen kuusilapsiseen perheeseen vanhimpana lapsena. Vuonna 1916 perhe muutti lähellä olevaan Uus-Ievalaan minne rakentui heidän uusi kotinsa ja jonne rakennettiin komea mansardi-kattoinen kivinavetta. Johanneksen äiti Anna Tuomaantytär Lambert s. 06.01.1882 Kirvu ja k. 09.05.1960 Kärkölä on haudattu myös samaan hautaan.

Puolisot Johannes ja Anna vihittiin 24/9 1933; Anna Elina Juhontytär Aalto s. Viipuri 29/12 1906 ja k. Kärkölä 16/4 1960  
LAPSET:

Heikki Johannes s.Kirvu 3/5 1939
Matti Johannes s. Kotka 1/3 1947 ja k. 1975 Kärkölä
Pekka Johannes s. Lahti 28/12 1948

PERHEHISTORIAA Heikki Paajasen kertomana

"Kirvun kirkonkylässä Paajasen perheellä oli myös 1930-luvulla perustettu matkustajakoti, se sijaitsi entisessä Kylmäsen talossa, missä aiemmin oli toiminut Pekka Aschanin leipomo. Tähän taloon oli pääsisäänkäynti suoraan tieltä. Sitä ennen talon oli omistanut venäläinen emigrantti Sturitz. Perheen evakkomatka kulki  Kankaanpään kautta Orimattilaan ja  sieltä 1948 Kärkölään. Ensimmäinen talvi asuttiin Karvalan kylässä Sopukassa. Lopulliseksi kodiksi tuli Koivikon tila Vähä-Sattialasta

Matti ja Anna Paajasella Kirvussa oli seitsemän lasta; kaksi poikaa ja viisi tyttöä. Pojista Tuomas oli lähtenyt Kanadaan v.1929 eikä käynyt koskaan Suomessa sen jälkeen. Elämäntyönsä hän teki Niagaran voimalaitoksella laitosmiehenä. Pojista toinen, isäni Johannes/Hannes  omisti lisäksi perimänsä maatilan ja talon, jossa piti matkustajakotia äitini Anna Elinan o.s. Aalto kanssa.

Koivikon talouskeskus on muodostunut Aino ja Alvar Mäkelän Malmgårdin osuuden takamaille, mikä luovutus osittain korvattiin antamalla heille Alvarin sisaren talosta Köykkä-Heikkilästä Työkselmän pelto." 
palaa alkuun                                                                  
PALUU LINKKISIVULLE



3.2.  ERIKOISET KOHTALOT JA ELÄMÄNTARINAT
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 


Kiviaidan vieressä SIJAITSEVAT kaksi hautaa

 RUOTUSOTAMIES
  Söderberg Erik Johan s.30.2.1794 Hollolassa. Ruotusotamies, jonka poika Erik Johan Söderberg  oli Kärkölän kylän suutari (s.23.3.1824) ja vaimo oli Vendla Lindqvist ( s.30.3.1835). Heidän tyttärensä Antuanette oli aikansa kuuluisia kokkeja.  



 ANTUANETTE

Antoinette Söderberg  s. 25.11.1862 Kärkölässä ja kuollut Alppilassa 22.1.1941 Hän meni lapsenlikaksi kymmenvuotiaana Suivalaan kenraalimajuri Tawaststjernan  
3. vaimolle Maria Charlotta Schlüterille 
18-vuotiaana   Antoinette lähti alkuoppiin keittäjäksi Maavehmaan Pekkalaan, nykyiseen Rauhamaan taloon Fredrika Ramsayn aikana ja päätyi keittäjäksi kenraalikuvernöörin palatsiin. Siellä hän joutui laittamaan ruokaa keisarillekin tämän Suomen vierailujen aikana.

 Erikoisesti hän muisteli myöhemmin kuinka hänet lähetettiin keisarillisen junan mukana Tornioon v.1914 vastaanottamaan leskikeisarinnaa kun tämä palasi kotimaahan maailmansodan syttyessä. Silloin tarjottiin vain tavallisia ruokia: Lihalientä vihanneksineen, Pohjamaan lohta, parsaa, kananpoikia, jäätelöä ja kahvia. Leskikeisarinna oli sanonut mennessään keittiön ohi "Voi miten teillä siellä on kuumaa" näin huomioiden keittäjienkin työoloja.

Suuremmilla asemilla oli ollut tungokseen asti kansaa koolla ja he lauloivat Porilaisten marssia. Tätä uskallusta vähän ihmeteltiin kunnes selvisi, että leskikeisarinna oli itse pyytänyt tätä laulettavaksi. Antoinette Söderberg valmisti myös Suomen viimeisten säätyvaltiopäivien päättäjäispäivälliset. Ne oli komeat ja niitä varten valmistettiin ruokaa sekä Seurahuoneen että Linnan keittiöissä. Linnassa kuitenkin syötiin. Näistä juhlista Antoinettella oli valokuviakin muistona.

Alkuun "Antuanette" oli useita vuosia Seurahuoneella ja Kämpissä ja jonkin aikaa  amiraali Cadd’ in emännöitsijänä  Eläköön-laivalla, joka kuljetti keisarillisia. Eläkepäiviään Antoinette Söderberg vietti Ali-Hinkkalan maalle rakennuttamassaan Alppilassa Huovilan puiston kupeessa. Samalla hän vielä hoiti insinööri Carl Constantin Collinin taloutta tämän ollessa kotimaassa. Antoinetten isä oli ollut Ali-Hinkkalassa, joten tämä lienee paluuta lapsuuden maisemiin. 
                  
  ( Lähde Kotiliesi 1936, Elli Järventaus)

palaa alkuun                                                                    PALUU LINKKISIVULLE



 

3.3.    VUODEN 1918 SODASSA KUOLLEITA
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Eskel/Esko Puuronen (1899-1918)                       

Esko oli Vihtori Puurosen ja vaimonsa Amanda Seppälän ainoa poika. Hän myöhästyi Sysmään lähdöstä ja pakoili metsissä muiden Maavehmaan miesten mukana punaisten pakko-ottoja metsissä. Huhtikuun 27. pnä 1918 hän oli kotona vaihtamassa kuivia ja puhtaita vaatteita kun ratsupartio tuli häntä hakemaan. Hän olisi ehtinyt karkuun, mutta koska tulijoilla oli valkoiset käsivarsinauhat, hänen äitinsä huusi ’nämä onkin omia’. Valkoisia he eivät kuitenkaan olleet. Niin punaiset veivät Eskon mukanaan ja seuraavana aamuna joku kulkukauppias tuli Sinkille sanoen ’On se kauheeta kun on ruumiita tien varressa’. Perhe meni sitten katsomaan ja sieltä pitäjän rajalta löytyi Eskel leuka murskattuna ja pistimillä puhkottuna. Lisäksi hänet oli ryöstetty ja viety kello ja rahat.

Muistokivestä vasemmalla taustalla näkyy Niklanderin      hautakappeli


 

Lauri ja Wiljo Nieminen      KLIKKAA KUVA NÄKYVIIN                                

Muistomerkissä teksti ’Kapinallisten surmaamina kuolivat nämä    

 kunnon veljekset laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta’        

  31.01.1918

            Lauri s. 20.10.1893 ja Wiljo 19.07.1897  

Elettiin maaliskuun 1917 vallankumouksen jälkeisiä kuohuvia aikoja. Kunnan yritti perustaa   järjestysmiehistöä, mutta se raukesi vasemmiston vastustukseen. Suojeluskunnan perustaminen kariutui syksyllä 1917 Lappilan punakaartin uhkauksiin. Elokuun 12. päivä  1917 perustettiin palosuojeluskunta. Sen harjoitustoimintaa johti Kärkölässä elokuun neljännestä päivästä 1917 lähtien ylioppilas Lauri Nieminen. Palosuojeluskunnan toiminta oli alkanut ruotsinkielisellä Pohjanmaalla keväällä 1917.

Lahden piirin itsenäisyysmiesten ns. palosuojeluskuntatoiminta järjestäytyi Lahden kilpa-ajoradan katveessa 4.8.1917 ja tällöin piirin johtoryhmään valittiin Kärkölästä ylioppilas Lauri Nieminen. Helsingissä 19. elokuuta pidetyn itsenäisyysmiesten kokouksen jälkeen Lauri Nieminen piti yllä jatkuvaa kosketusta rautatieläisten kanssa aina Riihimäelle asti. Lammille Nieminen sai yhdessä Stigel'in (myöh.Hersalo) kanssa yhdysmiehen, joka taas piti yhteyttä Evon Metsäopistoon. Hersalosta tuli myöhemmin kenraali.

 Pitäjä jakaantui kahteen harjoituspiiriin. Ylioppilas Lauri Nieminen johti nuoria miehiä Järvelässä ja pitäjän eteläpäässä  Kärkölän Urheiluveikkojen nimissä. Ylioppilas Valo Nihtilä oli samassa toimessa pitäjän pohjoisosissa, jossa koulutus tapahtui Nuorisoseura Kajastuksen voimisteluosaston puitteissa. Toimintaan osallistui noin 60 miestä. Muina palosuojeluskunnan johtomiehinä Kärkölässä mainitaan H. Nurminen ja A. Mäkelä. Jälkimmäinen lienee Alvar Mäkelä.  Tammikuun 25. päivänä 1918  suojeluskunnat tunnustettiin hallituksen joukoiksi.

Sysmään perustettu harjoituskoulu aloitti toimintansa 28. tammikuuta, jolloin oli myös annettu Kansan Valtuuskunnan julistus kapinan aloittamisesta. Sysmään lähti aluksi  21 miestä. Määrä lisääntyi myöhemmin niin, että vapaussotaan osallistui noin 36 miehen joukko. Kokoontumispaikat Sysmään lähtöä varten oli jo sovittu ja lähdön piti tapahtua Lauri Niemisen johdolla. Tästä lähdöstä Maavehmaan miehet myöhästyivät koska punakaarti oli jo Kankahaispirtillä. Kapinan puhjettua punakaartilaiset kävivät murhaamassa tammikuun viimeisenä päivänä  juuri insinööriksi valmistuneen Laurin ja hänen neljä vuotta nuoremman veljensä Wiljon.

palaa alkuun                                                                           PALUU LINKKISIVULLE


Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkki
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Erkki Sallila kertoo, että vasta suvun juuria tutkiessa on hänellekin henkilökohtaisesti selvinnyt mitä kansan itsenäistymisen synnytystuskien aikana ja sen jälkeen oli. Paitsi punaisen terrorin aika, niin myös sen vastavaikutuksena oli syntynyt lyhyt valkoinen terrori, jolloin ylitettiin laillisuuden hyväksyttävät rajat.

Kärkölän seurakunnan entisen kirkkoherran, asessori Kauko Perttilän kesäkuussa 2000 kertoman mukaan muistomerkin alle on siunattu yksi vainaja. Ilmari Seppälän opastamasta paikasta Maavehmaan metsästä Sairakkalan tien varresta hän ja mukanaan suntio Juho Nykopp ja Väinö Urpala hakivat luurangon, jonka pään ympärillä oli sarkainen rengas. Vainaja piti tietojen mukaan olla kotoisin Alavudelta. Kirkkoherra Perttilä siunasi vainajan jäänteet asianmukaisesti ja lähetti ilmoituksen siunauksesta Alavuden seurakuntaan mistä ei koskaan otettu yhteyttä. Näin henkilöllisyys jäi varmistamatta.

Talousneuvos Jouko Uotilan perimätiedon mukaan vainaja olisi ollut Kalle Laaksonen Alastarolta taskuissa olleiden papereiden mukaan, näin ollen ilmoitus olisi mennyt väärään seurakuntaan. Asiaa ei ole myöhemminkään tarkistettu, eikä se ollut tarkistettavissa vainajan löytyessä.

palaa alkuun                                                                        PALUU LINKKISIVULLE



3.4.    LAPSIKUOLLEISUUS
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Erland Juhonpoika Saunala (1857-1921). Vaimo Vilhelmina (1860-1932) Hausjärven Kolkkalasta. He asuivat Hevonojan Iso-Saunalassa. Perheessä oli kaikkiaan kymmenen (10) lasta, joista seitsemän kuoli pieninä.

 EDELLISTEN LAPSET                                                KUOLINSYY

Olga Vilhelmina 1882-1886 ( kuoli 4-vuotiaana)   ei ilmoitettua kuolinsyytä

Johan Arndt 1884-1887 (kuoli 3-vuotiaana)           kouristukset

Olga Vilhelmina Uotila 1887-1967

Elin Alina 1889-1889 (kuoli 34 päivän ikäisenä)        tuntematon kuolinsyy

Johan Erland 1890-1890 (kuoli 11 päivän iässä)    vatsatauti

Edit Alina Andersson 1892-1925                        -

Emil Mikael 1896-1896 (kuoli yksivuotiaana)                        -

Johan Erland 1896-1897 (kuoli yksivuotiaana)                   -

Emil Erlandinpoika  1898-1904 (kuoli 6-vuotiaana)        -

Lyyli Eufrosyne Kujala 1900 - 1965


ORIHARO:n perheen kahdeksasta lapsesta vain yksi jäi jatkamaan sukua
Adam Andersinpoika Oriharon ja vaimonsa Amalian

LAPSET, jotka kaikki syntyneet ja kuolleet Kärkölässä
                                                                                            

Adam Adaminpoika (11.8.1878 - 22.10.1881) 3v 2 kk
   
kuolinsyy:  englannintauti eli riisitauti
Valerian Adaminp. (13.3.1880 - 21.10.1880) 7 kk.
   
kuolinsyy: keuhkotauti
Johan Arndt Adaminp. (21.1.1881 - 14.12.1888) 8 v 
   
kuolinsyy: spu vesitauti
Vilhelmiina Adamintytär (20.1.1883 - 11.12.1908) 25 v
   
kuolinsyy: -
Adam Adaminp.
(3.9.1884 - 4.12.1899) 15 v
   
kuolinsyy: ?
Rikhard Adaminp. (28.12.1886 - 5.1.1887) 1 viikko
   
kuolinsyy: heikkous 
Ida Maria Adamintytär (3.4.1889 - 27.10.1917) 28 v 6 kk
    Vihitty 23.7.1911 Väinö Heikkilän kanssa
    (ent. Andelin)
Järventaustan Iso-Heikkilästä
    
Väinö Heikkilä  s. Hollola 24.7.1888 ja k. 24.10.1947



  palaa alkuun                                                                            PALUU LINKKISIVULLE

3.5.    KANSANOPETUS  
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !

Kiertokoulu alkoi Kärkölässä v.1846 ja ensimmäisenä opettajana oli Carenius, sitten Murén

Yksityiskoulutusta antoi Kammar-Kalle eli Kalle Johansson s. 1.4.1813 ja kuoli 2.6.1881.


 

Ystäväinsä pystyttämä  - muistomerkki seuraaville kolmelle henkilölle

1) Helena Liljapuro/Liljebäck (14.11.1861 – 24.11.1916) oli toinen tyttökoulun opettaja Kärkölässä koulun KUVA siirryttyä Hevonojalta kirkonmaalle v. 1880. Ensimmäinen opettaja oli Joensuusta v. 1881 tullut Maria Lappalainen.

Syyskuun 12. pnä 1881 alkoi koulu myös tytöille, jolloin oppilaiksi tuli 11 tyttöä. Kansakoulun ensimmäiseen johtokuntaan kuului myös Suivalan 1867-1874 omistaja kenraali Carl Tavastjerna (1815-1874) .Hän oli vahvasti mukana haettaessa koululle aloittamislupaa.

2) Maria Liljenbäck (24.12.1889-29.01.1900) Helena Liljapuron sukulaislapsi ilmeisesti, jota ei ole ainakaan löydy kastettujen kirjasta Kärkölässä

3) August Partanen (07.01.1858 – 02.12.1888), kansakoulunopettaja

palaa alkuun                                                                                PALUU LINKKISIVULLE


Kiertokoulun, sittemmin alakoulun opettaja Ida Maria/Maiju Helenius, tuli Kärkölään 1923. Hän oli syntynyt 25.6.1871 Hollolassa ja kuoli Kärkölässä 10.1.1949 . Hänen äitinsä oli räätälin leski Maria Serafia Karlintytär (28.1.1835 - 1.1.1881)  


HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Mikael Neffling    s.2.1.1833 Rengossa  k. 10.1.1924. Neffling tuli Kärkölään Akaasta 24.3.1857. Nefflingin puoliso Maria Ulrika  Forsman s.26.6.1828  k.6.6.1906

Koulumestari ja  kunnallislautakunnan puheenjohtaja vuoteen 1905 ja vt.  nimismies. Hänen hautajaisissaan kerättiin 1 000 markkaa hänen nimeään kantavaksi stipendirahastoksi, jonka korkotuotosta jaettiin v.1936 kirkonkylän alakansakoulun 2. luokan ahkerimmalle tytölle ja pojalle kannustusstipendit. Stipendin suuruus oli 21 markkaa 90 penniä ja sen saivat tuolloin Kaija Markkola ja Erkki Sallila.  


Taito Kanervan kirjassa Tull tos miälehei… kirjottaa KIRJA KÄRKÖLÄSTÄ  kerrotaan

Koulumestari Neffling sanoi usein kun hän hermostui opetettaviinsa: ' Te nurkanpäät, te ootte pahempia
kuin noi mustat neekerit '

LAPSET

Aleksandra Aurora s.15.9.1860 k.14.1.1870

Olga Maria s.17.6.1867 k.22.5.1892 

          Hänen tyttärensä  Lahja Maria  s. 28.1.1890 k. 25.1.1896

Oskar Albert  s. 3.5.1864, muutti 1882 Porvooseen  
palaa alkuun


HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !

Ingrid Mattila
(o.s.
Rautanen) Hausjärvi 7/3 1896
Puoliso Antti Jalmari Mattila s.4/3 1892  ja k. 20/10 1978 
Molemmat ammatiltaan kansakoulun opettajia. Ingridin vanhemmat Malmgårdin Peltolasta Villehard Rautanen s. Hausjärvi 16/3 1864 ja Aino Maria Siren Hausjärvi 21/1 1872. Heillä oli kahdeksan, lasta joista Ingrid oli vanhin. Tilaa sanotaan yleisesti Maavehmaan Rautaseksi, vaikka se on kuitenkin Malmgårdia.

Ingrid oli opettajana Kannaksella aivan rajan pinnassa sijainneessa kansakoulussa. Kertoi että joutuivat lähtemään yöllä puolipukeissaan pakoon kun vihollinen talvisodan puhjetessa alkoi työntyä rajan yli. Hän oli sitten kirkonkylän koululla talvisodan ajan opettajana kun opettaja
Eino Vuori
oli upseerina talvisodassa.


HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Sulo William Vuolle syntynyt Hollola 11/11 1895
Vihitty 26/12 1921  Anna Aleksandra Tupalan kanssa, joka oli syntynyt Orimattilassa 6/5 1902

Vuolle valmistui Kajaanin seminaarista keväällä 1919 ja oli opettajana Luumäellä lukuvuoden 1919-1920. Renkomäessä Orimattilassa hän oli opettajana seuraavan vuoden. Järvelän koululle hän tuli syksyllä 1921 ja oli siellä eläkkeelle siirtymiseen asti vuoteen 1959 eli 38 vuotta. Vuolle perusti kirja- ja paperikaupan, jota hän aluksi hoiti kotoaan käsin, joka silloin sijaitsi vanhan puukoulun yhteydessä. Seuraava perheen kotitalo sijaitsee nykyistä Vuokkoharjun koulua vastapäätä  tien toisella puolella.

Vuolle oli kolmen sodan veteraani, joka osallistui vapaussotaan kajaanilaisten joukoissa.  



palaa alkuun                                                                          
PALUU LINKKISIVULLE



HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

3.6.     MUISTA SEURAKUNNISTA TÄNNE SIUNATUT

Adolf Johan Finne (1859-1904)    

Voistion kartanossa Hollolassa  oli hänen perustamansa höyrysaha ja meijeri, jonne Maavehmaaltakin vietiin maitoa. Maidosta sai kesällä 1895 9 penniä litralta ja talvella 
10 penniä litralta. Puoliso Fanny Maria Björnvik 1861-1937.Heillä ollut neljä lasta, jotka  kuolleet pieninä.

Gustaf Adolf Finne (1883-1936) insinööri. Puoliso Katri Johanna (1885-1960)

Gunnar Finne (1886-1952) oli kuvanveistäjä, jonka tekemät reliefit koristavat mm. eduskuntatalon aulaa. Niissä  on kaksi siipileijonaa soihtu käpälissään. Istuntosalin seinien yläosaa kiertää friisi, joka koostuu yhdeksästä maakuntavaakunastamme sekä metsiä ja järviä symboloivista kuvioista. Hänen  ovat myös salia kiertävien pylväiden valurautaiset, kullatut, korinttilaistyyliset kapiteelit. Suuren valiokunnan kokoushuoneessa puolestaan on Gunnar Finnen egyptiläishenkinen reliefikoristelu.


palaa alkuun                                                                        PALUU LINKKISIVULLE

 

3.7.    HUOVILAROMANTIIKKAA / Huovilan puisto kirkonkylässä      
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

                      Entinen tallimestarin asunto

Rosalinda Charlotta Andersin (1818-1837)

Hämeenkosken Etolasta Jacob Andersinin ( k.1819) ja vaimonsa Amalia Vallgrenin (s.1794) tytär. He omistivat Huovilan ratsutilan  vuosina 1827-1846,ja heidän vävynsä, hovineuvos ja ylimetsänhoitaja Carl Johan Collin puolestaan omisti tilaa vuosina 1847-1885.

 

Rosalindan ja hänen poikansa hauta

 

Hautakiven teksti vapaasti käännettynä, "Äiti ja lapsi kotiin menneinä, Äiti yhdeksännellätoista ikävuodellaan ja lapsi ensimmäisellä ikävuodellaan 25.-24.6.1837.

"Maailmalta voidaan kätkeä, missä minä lepään nimettömänä. Paikan ja nimen Herra hyvin tietää, kun hän kutsuu ystävänsä"

 

 

Carl Johan meni uudelleen naimisiin ja toinen vaimo oli Ida Carolina Ammondt (1826-1889) Pyhäniemen kartanosta. Tästä avioliitosta syntyi kolme poikaa, joista Carl Constantin jäi Kärkölään.  Hänen aikanaan Huovilan ratsutila nousi kukoistukseensa ja myös rappeutui aikanaan. Huovilasta on lisätietoja toisaalla näillä ja kunnan sivuilla.

   Carl Constantin Collinin hautakivi Kärkölän vanhalla hautausmaalla
    Kivessä seuraava teksti :

Carl Constantin Collin FRÅN HUOVILA

Ingénieur des Arts et Manufactures

f. 15.8.1863         d. 3.11.1941

 

palaa alkuun                                                                        PALUU LINKKISIVULLE

HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 


Amanda Pekander s. 6.1.I858  k.19.12.1943 oli Huovilan pitkäaikainen puutarhuri, joka asui omassa omenatarhassaan olevassa mökissä Hinkkalan lähellä. Lempinimeltään hän oli Kukka-Manta. Hän käytti erityistä kuulotorvea huonon kuulonsa vuoksi. Hänen sisarensa oli naimisissa Huovilan renkivoudin kanssa.  



HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

3.8. LAAJEMMALTIKIN TUNNETTUJA JA MENESTYNEITÄ KÄRKÖLÄLÄISIÄ

PAINIJA VÄRE

Emil Ernest Väre , painija s. 28.9.1885 Kärkölässä k. 31.1.1974 Kärkölässä. Puoliso Hilja Maria Inkeroinen s.22.2.1892  k.12.12.1967  Väre on siunattu vanhempiensa hautaan vaimonsa ja poikansa kanssa. Väreellä ei ole henkilökohtaista muistomerkkiä.

Hän oli Venäjän mestaruuskilpailuissa kolmas v.1909, Suomen mestari ja keskisarjan maailmanmestari v.1911 sarjassa alle 73 kiloa. Kultamitalin hän paini Tukholman olympialaisissa v.1912 ja Antwerpenin olympialaisissa v.1920 kevyessä sarjassa.  Emil Väre lähti 20-vuotiaana rautateiden palvelukseen ensin Venäjälle. Sittemmin hän asui Viipurissa, jossa hänellä oli omakotitalo jonka puutarhan hoito oli hänen lempiharrastuksiaan. Ketunmetsästys ja kalastus kuuluivat myös hänen harrastuksiinsa. Hän oli syntynyt  Kivisillalla ja asui Lappilassa ns. Öljy- eli Juholanmäkeen rakentamassaan omakotitalossa eläkepäivillään. Väre kuoli Kärkölän vanhainkodissa.

Painiharrastus tarttui häneen jo poikavuosina Kärkölässä, yhtenä innostajana leipurimestari Tois. Vielä 15-vuotiaana Väre painoi vain 33 kiloa, mutta määrätietoisella paino- ja voimailuharjoittelulla hän nosti painonsa 55-58 kiloon. Elämäntavoiltaan niin kuin harjoittelussaankin hän oli tavattoman täsmällisenä tunnettu mies, joka omakohtaisesti panosti kuntonsa ja liikkeiden kehittelyyn paljon. Tuomarienkin vetäessä usein "kotiinpäin" hän joutui kerran Helsingissä seljättämään vastustajansa kolmeen kertaan ennen kuin tuomari uskoi silmiinsä. Yleisökin sekaantui tapahtumaan, katsomosta kuului ääni; "Naulaa se mattoon vain, Väre, sillä muutenhan ne painittavat teitä koko illan, ja silloinhan emme näe muita otteluita lainkaan!"

Viipurin Voimailijoiden järjestötehtäviä hän hoiti puheenjohtajana. Vuonna 1931 hänet valittiin seuran kunniajäseneksi. Suomen painiliiton johtokunnassa hän myös toimi pitkään.  

palaa alkuun                                                                        PALUU LINKKISIVULLE

HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 


Arto Pennanen ( 01.04.1943 - 18.03.1989)

taidemaalari, joka erikoistui maalaamaan talvisia metsämaisemia muotokuvien lisäksi. Hän osti Koukunmaan lakkautetun kansakoulun, missä hänellä oli erinomaiset tilat luomistyölleen. Kärkölän seurakuntakeskuksessa on hänen maalauksensa. Hän oli kuvataiteilija, jota kyläläiset arvostivat. Hänen maalauksensa koristaa Järvelässä olevaa Seurakuntakeskusta.

palaa alkuun                                                                          PALUU LINKKISIVULLE


HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

 JOKISKA

Vilhelmiina Tamminen myöh. Jokinen
 s.17.3.1870 Hämeenkoskella. Kuollut 3.9.1953 Kärkölässä.

Tunnettiin kylässä ns. Jokiskana. Hauta on poistettu käytöstä, koska hoitavaa jälkikasvua ei ole. Hän oli erinomainen sahdintekijä ja lihan palvaaja ja kun hän piti sodan jälkeen puutalkoita, niin talkoopuita saattoi kertyä yli 40 kuormaa, ja saman verran talkoomiehiä hyvälle sahdille. Jokiskan mökki sijaitsi Lappilantien ja Kirkkotien kulmauksessa entisen Tegelmanin kaupan (Puistola) viereisellä tontilla. Palvisauna sijaitsi Kirkkotien toisella puolella.

Jokiska lienee ainoa kärköläläinen, joka itse vei kehruuksiaan presidentin linnaan. Puoliso Aaret Kustaanpoika Jokinen s. Hollolassa 25.11.1865 ja k. 18.2.1933. Heidät vihittiin 10.2.1891.

Jokinen ajoi hevosellaan kauppoihin tavaraa Järvelän asemalta ja teki mahdollisesti muutakin rahdinajoa. Perheenisä  oli 1903 Ison-Sattialan Anttilassa muonamiehenä, mutta tarkkaa aikaa jolloin muuttivat kirkolle ei ole tiedossa.

LAPSET

Hilja Vilhelmina  (s. 20.5 1893  k. 24.7.1905)
Emil
s. 24.6.1891 muuttanut v.1914 Sörnäisten seurakuntaan Helsinkiin

palaa alkuun                                                            PALUU LINKKISIVULLE


3.9. KUNNALLISPOLIITIKKOJA
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Alvar Mäkelä ent. Sillman  s. Kärkölä 20/8 1888 k. Kärkölä 28/10 1970, kunnallisneuvos

Alvar Mäkelä toimi 26 vuotta Kärkölän kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Hän oli varusmestarin virkatalon arentaattori, joka lunasti Mäkelän sotilasvirkatalon itsenäiseksi 1930- luvun alussa. Tilan nykyään omistaa sisaren tyttären poika Heikki Mäntylä.

 Hän hoiti Korven-Kärkölän osuuskassaa 40 vuotta ensin kassanhoitajana ja sitten johtokunnan puheenjohtajana. Hänellä oli myös useita valtakunnallisia osuustoiminnallisia luottamustoimia. Nuoruudessaan hän toimi aktiivisesti nuorisoseuraliikkeessa ja oli myös tunnettu itsenäisyysmiehenä.

Vihitty 8/3 1919 Aino Jaakkolan kanssa, joka oli syntynyt Kärkölä 27/5 1893 ja k. Kärkölä 11/7 1973, Hevonojan Jaakkolan tytär  

palaa alkuun                                                                             
PALUU LINKKISIVULLE



3.10 KANSANPELIMANNIT
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

  Väinö Kaarela S. Kärkölä 19/12 1888  ja k. Kärkölä 24/12 1967

Hän oli Silkkolan virkatalon vuokraaja, kansanpelimanni ja uuden lainajyvästön hoitajana vuosina 1921-1948 eli 27 vuotta. Sen jälkeen hän toimi kotiseutumuseon hoitajana ja oli innokas kotiseutuihminen.

Vanhemmat Silkkolan arendaattori Emil Karén ja Ida Loviisa Sillman. Vaimo Helmi s. Kärkölä 17/1 1889 k. Kärkölä 22/7 1948, jonka vanhemmat olivat Johan Villehard Juhanpoika ja Maria Emilia Leanderintytär Hevonojan Ali-Jussilasta.

Väinö Kaarela oli lienee viimeisiä ns. kansanpelimanneja Kärkölässä. Hän soitti viulua ja taito lienee ainakin osittain perittyä, koska hänen äitinsäkin soitti sekä viulua että kaksirivistä harmonikkaa. Soittotilaisuuksia riitti kun Silkkolan puimalato oli yleinen nuorten iltamapaikka ennen nuorisoseurantalo Kankahaispirtin valmistumista. Ehkäpä suurimmalle yleisölleen Väinö Kaarela esiintyi Mahtihäissä Huovilan puistossa kesällä 1954, jolloin kunniavieraana kuunteli viulun sointia Kärkölän tyttö Alli Paasikivi, tasavallan presidentin puoliso.

"Jos oikea soittovire oli päällä, mentiin koko paras ohjelmisto läpi kappale kappaleelta. Niiden soittojärjestys oli aina sama, ensin jenkka "Tiijätkös poika" josta siirryttiin ilman välisoittoa "Syrjäsen jenkkaan" ja "Pitkään valssiin". Tämä Pitkävalssi tanssittiin sikäli erikoisesti, että ennen varsinaisia valssiaskeleita parit marssivat vinhaa vauhtia eteenpäin ja vasta sitten aloittivat valssin." Kansanmusiikki arkistoa varten Väinö Kaarela tallensi kolmisenkymmentä sävelmää, joista tyttärille jäi jäljennökset. Useimmat kappaleet olivat henkilönimillä, kuten "Mikkolan Einarin masurkka", "Eklöfin Aukustin polska". Oli myös "Lappilan poikain polkka."

"Miksi kansansoittaja soittaa? Kuuluisuuttako saadakseen, ei varmaan. Rahanko vuoksi, tuskin. Soitto kai kuuluu osana hänen olemukseensa, hän soittaa parhaiten kun hän on yksin, lieneekö sentään parempi sanoa - kahden kesken soittimensa kanssa. Korkeintaan jonkun salavihkaisen korvan kuunnellessa. Silloin viulu elää, soittaja on vain välikappale."

( Lähde: Hämeenkulma 1972, Sirkku Kaarela)

palaa alkuun                    PALUU LINKKISIVULLE            


3.11 KEKSIJÄT  
HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

Eino Lahtela s. Lammi 8.6.1903 k. Kärkölä  12.11.1977, nuohooja, valokuvaaja, keksijä ja peltiseppä jne.

Lahtela muutti Lammilta Kärkölän Yli-Oriharoon ja sieltä Joentaustan Juholaan, mutta asui sen jälkeen myös Mieholassa Hämeenkosken puolella. Lahtela oli jalkainvalidi, mutta miten kaikki tapahtuikaan ? Hän kertoi itse mieluummin loukanneensa jalkansa moottoripyöräonnettomuudessa. Todellisuus vain oli karumpi ja se selviää asiakirjoista, sillä syyskuun 29. pnä 1934 Pernajasta kotoisin ollut Allan Lindqvist löi häntä kivellä päähän Kosken Hyväneulassa Toivomäen talon navetanparvelle johtavalla sillalla. Tämän seurauksena Lahtela putosi sillalta maahan saaden päähänsä murtuman ja oikeaan polveensa ruhjevamman. Pahoinpitelijä joutui vankilaan ja Lahtelan oikea jalka jäi suoraksi eikä hän enää voinut harjoittaa nuohoojan ammattiaan huimauksen vuoksi. 

Lahtela oli menneitten aikojen yleismies. Hän asui ainakin vanhempana kauppias Falkin piharakennuksessa kirkonkylässä. Elämänsä aikana oli ollut muurarina, sähkömiehenä, nuohoojana ja kodinkonemyyjänä ja ennen kaikkea niiden korjaajana. Hän oli itseoppineena taitava valokuvaaja, joka kehitti itse ja jopa retusoi kuvansa. Mopokauppiaana hän itsekin ajeli mopoilla kuvausmatkoillaan. Kärkölässä tuskin on rippikuvaa 1950-luvulta, joka ei olisi Lahtelan ottama. Kuvattavat muistavat kuinka tarkka Lahtela oli siitä, että kaulus oli juuri oikein kohdallaan ja ruusut sopivasti kallellaan. Hän itse korjasi asian ennen kuvan ottamista.

Käydessään kerran Lappilan koululla nuohoamassa hän hämmästytti pihalla olleita oppilaita vetämällä suoran jalkansa niskan taakse ja seisomalla terveellä jalallaan savupiipun päässä.

Lahtela sorautti ärrää mikä teki puheesta vähän lystikästä, varsinkin kun puheen aiheetkin olivat joskus lystikkäitä. Muutenkin hän oli aika velikulta. Juholassa asuessaan hänellä oli tapana kyhätä kunnon pommi uudeksi vuodeksi ja jysäyttää puolenyön aikaan kylän väki hereille. 

Todellinen kyläpersoona!

palaa alkuun                                                                        PALUU LINKKISIVULLE

HUOM ! Sivut tehty v. 2001, joten teksti ja vuosiluvut hautojen kohdalla yleensä senhetkisen tilanteen mukaan !
 

POISTETUT HAUTAKIVET JA MUISTORISTIT tms.

Nämä on sijoitettu vanhan hautausmaan takareunaan omaksi alueeksi. Niiden järjestys on sattumanvarainen eikä niitä ilmeisesti ole hautausmaatoimistossa mitenkään luetteloitu.

Ohessa muutama valokuva alueelta. Lisäyksiä ehkä myöhemmin.
Klikkaa suuremmaksi !

   
   
   
   

 


 

  SIVUN ALKUUN