|
||
| PIENI MATKAKERTOMUS Elokuun kolmantena päivänä 32 urheaa Elvis-fanikkaa aloitti pitkän ja uuvuttavan siirtymisen Helsinki-Vantaan lentokentältä piskuisesta Suomesta kohti Hollywoodin kultamaita. Suomen Elvis-klubilla oli lusikkansa tässäkin sopassa, sillä sen nimissä oltiin asialla. No, vaikka jossain vaiheessa tuskaisen pitkää lentoa pieni epäilys kävikin mielessä, perille päästiin kuitenkin onnellisesti, eikä tietääkseni kukaan ollut jäänyt matkan varrelle. |
![]() |
|
| Hollywoodin majapaikastamme teimme retkiä
Los Angelesin maisemissa. Elvis-yhteyden saimme jo ensimmäisenä päivänä,
jolloin retkueemme saapui Palm Springsin pikkukaupunkiin, jonka alueen
neliöhinnat yleisesti ottaen saattavat olla joillekin tavallisille
konttorirotille hieman liikaa. No, täällähän sijaitsi se talo, jossa
Elvis Priscillansa kanssa majailivat niihin aikoihin kun hääkellot
soivat. Talon omistaja oli hälyttänyt paikalle Sam-nimisen Elvis-fanin
meitä opastamaan ja kertomaan Elviksen ja Priscillan
naimisiinmenokuvioista. Sam oli muuten naispuolinen, ja sukunimi meni
meikäläiseltä ohi korvien. Kolmessa ryhmässä liikuttiin Samin ja apulaisoppaiden kertoessa ja näyttäessä kuinka Elvis ja Priscilla hiippailivat salaa takaoven kautta ja uima-altaan vierestä talon takana olevalle kujalle, missä Frank Sinatralta lainattu limusiini odotti pariskuntaa. Hääseremoniat oli nimittäin paikalla pörränneiden paparazzien takia siirretty pidettäväksi Las Vegasissa. Ja tässä kyseisessä talossa he sitten viettivät häiden jälkeen parin päivän kuherruskuukauden. Lienee arvattavissa, että suomalaisryhmämme tutki tarkasti jokaisen huoneen jokaisen nurkan. Kaksi muuta päivää Länsirannikolla vietimme tutustuen Eki-oppaamme originellilla opastuksella Disneylandin sekä Universalin studioitten kiehtoviin ja vauhdikkaisiin ihmeisiin. |
|
|
| Elvis-yhteyksien etsintä jatkui Las Vegasin kasinokaupungissa. Olihan se kaupunki, jossa ukko itsekin tuli pyörineeksi eräänkin kerran milloin mistäkin syystä, muun muassa konsertointisyystä. Ryhmämme valloittamasta Circus Circus –hotellista oli vain varttitunnin kävely Hilton-hotelliin, jossa Elvis jätti jälkensä kaupungin imagoon. Niinpä tulimme talsineeksi tuon matkan yhdessä ja erikseen muutamaan kertaan sen parin päivän aikana, jonka kaupungissa vietimme. (Yksi toinen syy siihen oli se, että siellä sijaitsi myös Monorailin yksi pysäkki; jotkut sissit painoivat helteessä pitkiäkin matkoja, mutta itse suosin joukkoliikennettä siinä tilanteessa.) Elvis-patsaan vieressä pönötyskuvien ottamisen lisäksi kohtasimme tuossa hotellissa myös Elviksen ihkaelävän ystävän, viehättävän Sandi Millerin, joka parin tunnin ajan jaksoi kertoilla meille suomalaisturisteille juttuja Elviksestä. Ja tarinat olivat niin kiintoisia, jotta tuo aikahan hurahti tuossa pienessä Hiltonin sopukassa melko lailla joutuisasti. | ||
| Ja innokkaasti tuntuivat piskuisen ryhmämme jäsenet liikkuvan Las Vegasin eri kohteissa muutenkin vähät välittäen paahtavasta noin 40-asteisesta porotuksesta. Vegasin Strippi näytti olevan muutoksen kourissa: vanhoja kasinoita oltiin revitty maan tasalle, ja uusia jättikasinoita oli nousemassa tilalle. Muun muassa New Frontier –hotellissa, jossa miehemme Elvis pyöräytti pienen siisonin vuonna 1956, näytti olevan lappu luukulla. | ||
| Matkan varsinainen elvistelyosuus alkoi, kun öisen lentokoneilla lentelyn jälkeen saavuimme matkamme pääkohteeseen Memphisiin, Tennesseehen. Monenlaista ohjelmaa oli tarjolla tuon Elviksen kuoleman 30-vuotismuistoviikon aikana. Ja tuon erikoisviikon takia kaupungissa oli meidän suomalaisporukkamme lisäksi myös muutama muukin Elvis-diggari. En nyt itse asiassa kerinnyt laskemaan heitä kaikkia, mutta kyllähän heitä piisasi. Parasta antia olivat upeiksi elämyksiksi osoittautuneet erilaiset konsertit, joissa fanikoilla oli tilaisuus nähdä Elviksen taustallakin aikoinaan vaikuttaneita muusikkoja, ainakin niitä, jotka olivat vielä elävien kirjoissa tai muuten vain eivät vielä olleet siirtyneet täysin eläkepäiviään viettämään. | ||
| Good Rockin’ Tonight –konsertti Peabody-hotellissa oli tällä kerralla elämys, kuten oli ollut viisi vuotta aikaisemminkin. Nyt tosin vieläkin parempi ainakin päälaulajan osalta, sillä sen homman hoiti komeasti yksi parhaita, ellei jopa paras, koskaan kuulemani elvistelijä, Terry Mike Jeffery –niminen hemmo. Tyyppi esiintyi omana itsenään, mutta oli sisäistänyt Elviksen tekniikat t o d e l l a hyvin, ja kun taustalla esiintyivät yhdessä ja erikseen muun muassa TCB-bändin tyypit, sekä The Jordanaires –kuoro, Millie Kirkaham ja D.J. Fontana, oli vaikutelma hyvinkin autenttinen. Kappalevalikoima käsitti miehemme kipaleita 50-luvulta 70-luvulle, ja lopulta kuultiin myös se mitä erityisesti odotin kuulevani Jordujen kerran paikalla ollessa: parit näyttävät gospel-vetäisyt. Konsertin päätteeksi koko porukka tuli vielä jakelemaan nimmareita lämpiön puolelle. What a night, ja jo tämän takia olisi kannattanut lähteä reissuun. Seuraavana iltana samassa paikassa oli kuulemma tilaisuus, jossa Elvis-kitaristi Scotty Moore tulisi esiintymään viimeistä kertaa elävälle yleisölle ennen eläköitymistään. | ||
| Viikon pääkonsertti oli kuitenkin elokuun 16. päivän loppuunmyyty 30-vuotis juhlakonsertti FedEx Forumissa Memphisin keskustassa Beale Streetin kupeessa. Äänessä oli itse Elvis, joka esiintyi screeniltä orkesterin soittaessa livenä esiintymislavalla. Päävastuussa oli jälleen TCB-bändi, mutta aina toisinaan, kun käytiin lävitse Elviksen 50- ja 60- lukujen musiikkia, lavalla nähtiin ja kuultiin myös muuta muusikkoporukkaa. Tunnelma oli hieno, siitä pitivät huolen konsertissa mukana elänyt yleisö ja yleisöä tervehtimässä käynyt Priscilla Presley. Myös tytär Lisa Marie esiintyi isänsä kanssa uudella videolla ja lausui muutaman sanan jälkeenpäin. | ||
| Heti tuon juhlakonsertin perään oli samassa paikassa Midnight In Vegas –konsertti, jossa TCB-bändin säestyksellä näytettiin screeniltä Elviksen vuoden 1970 TTWII-materiaalia. Tällä keikalla FedEx-halli oli enää puolillaan, ja tunnelma ehkä jo hieman lässähtänyt, sillä kovin moni sen lauluista nähtiin jo tuon ensimmäisen konsertin aikana. Eli niille, jotka olivat molemmilla keikoilla, toistoa tuli riittämiin. | ||
| Ja maininnan ansaitsee myös tanskalaisten Elvis-piirien elokuun 17. päivälle järjestämä Back In Memphis –keikka Memphisin Germantownissa, jossa musisoivat American Sound –studion bändi sekä hersyväksi lavapersoonaksi osoittautunut BJ Thomas, joka omien hittiensä lisäksi esitti Elviksen lähinnä 60-70 –lukujen vaihteen tuotantoa. Myös Suspicious Minds –biisin nikkari Mark James – mukavan tuntuinen kaveri hänkin – kävi esittämässä säveltämiänsä Elvis-kipaleita. Myös tanskalaisia laulajia kuultiin, mutta eivätpä riittäneet heidän kykynsä kovassa seurassa kovinkaan korkealle, näin se vain on. Ja pitääpä mainita sekin, että parin kolmen biisin verran ennen pääesiintyjiä yleisöä kävi lämmittelemässä muiden muassa ei enempää eikä vähempää kuin itse TCB-bändin James Burton, Glen Hardin, Ronnie Tutt ja Jerry Scheff. Paljoa ei lämmittelyyn vaadittukaan sillä tuo konserttitila oli varsin pieni ja intiimi, jossa jokainen pääsi lähelle illan esiintyjiä. | ||
| Uutta Elvis-viikolla oli Gracelandin nurmikolla järjestetty musiikki- ja elokuvailta. Koskaan aikaisemmin universumin historiassa tällaista ei vielä oltu kokeiltu. Ilta-auringon lipuessa horisontin taakse sai yleisö tässä piknik-tyyppisessä tilaisuudessa nauttia ensin live-esiintyjien annista, ja lopulta illan jo pimennyttyä pantiin valkokankaalle pyörimään Elviksen Viva Las Vegas –elokuva. Suurin piirtein ainakin suuri osa suomalaisryhmästämme taisi olla paikalla tässä leppoisassa tilaisuudessa, jonkalaisia taisi olla itse asiassa kahtena iltana. | ||
| Näiden kaikkien ohjelmanumeroiden lisäksi ryhmämme jäsenet toki kävivät yhdessä ja erikseen tutustumassa itse pääkallopaikkaan eli Gracelandiin (ja sen kauppoihin) sekä muihin Memphisin Elvis- ynnä muihin kohteisiin. Kaupunkikierroksella asiantuntija Bill E. Burkin opastuksella tutustuimme myös Memphisin niihin paikkoihin, joilla oli Elviksen elämässä ollut jonkinlainen osansa. Moni ryhmästämme osallistui kynttiläkulkueeseen Elviksen haudalle, jonne asti pääsi vain reilun neljän tunnin jonotuksen jälkeen. Myös päivän pituinen retki Elviksen synnyinkotiin Tupeloon kuului matkamme ohjelmistoon. Tuo synnyinmökin ympäristö näyttää vuosien varrella kokeneen pienen muodonmuutoksen. Paikka on nykyään siistitty siitä hieman nuhjuisesta olotilasta, mitä se aikaisemmin on ollut, ja sinne on rakennettu siistit kävelytiet, pientä suihkulähdettä ja sen sellaista. Vielä on kuitenkin pysytty (just) hyvän maun rajoissa... | ||
|
|
||
Tiiviin Memphisin viikon jälkeen oli varattu vielä pari päivää vapaampaa oleskelua New Yorkissa. Itse olen aina pitänyt tuosta kaupungista; siellä on paljon nähtävää ja helppo liikkua paikasta toiseen. Ja varsinkin Manhattanin kaduilla kulkiessa eksyminen on melko vaikeaa, ainakin periaatteessa.. Se, mitä sivukorvalla kuulin, ryhmämme jäsenet viettivät aikaa muun muassa ostoksilla sekä myös museoissa, vapauden patsaalla, Empire State Buildingissä, virkistäytymässä pubissa ja niin edelleen. Las Vegasin ja Memphisin kuumuuden jälkeen, sääolosuhteet olivat New Yorkissa jo paljon kotoisammat, sillä juuri tuolle meidän visiitin ajalle saatiin pilvinen ja melko kolea keli, viimeisenä päivänä sitten kunnon sadekin. Noin, siitä olikin sitten helppo lähteä kotimatkalle, ja kyllähän moni olikin jo tuossa vaiheessa onnellinen mutta väsynyt. Teksti ja kuvat: Jouko Saari |
||
| Päivitetty 17.9.2007 | ||
![]() |
||