Maan oma historia saa alkunsa kaukaa muinaisajan utuisesta tarun yöstä. Turkkiin matkustaminen on matkustamista oman kulttuurimme synnyinseuduille. Se on matkustamista läpi vuosisatojen ja vuosituhansien. Voit kokea kouriintuntuvasti ne monet eri kulttuurit, jotka juuri näillä seuduilla ovat syntyneet. Ja ne löytyvät sieltä yhä! Täällä ei kaikkea ole kuljetettu eri maiden pääkaupunkien museoihin, kuten niin monissa muissa paikoissa. Turkissa melkein kaikki on paikoillaan siellä, missä se kerran on tullut kuuluisaksi. Joskus jopa kuin yhtenä "maailman seitsemästä ihmestä". Voit esimerkiksi kuljeskella sen Troijan katuja, jonka kauan luultiin olevan vain tarua. Voit istua auringossa samassa pienessä teatterissa, missä kaunis Helena ja Paris vuosituhansia sitten ehkä nauttivat samasta näköalasta. Voit nähdä Zeun alttarin, jolla Hektor kenties uhrasi saavuttaakseen voiton, kun Akilles ja Odysseus ryntäsivät miestensä etunenässä mahtaville muureille, kunnes Odysseus kymmenen vuoden taistelun jälkeen keksi kuolemattoman '' Troijan hevosen". Turkissa tarusta todella tulee totta! Tällaisen matkan jälkeen vuosituhansien halki, jollaisia Turkissa usein kokee, siirryt nopeasti kaikkien haluamiesi nykyaikaisten mukavuuksien piiriin. Herkullinen ateria ja täydellinen palvelu lähimmässä ravintolassa saavat aikaan tunteen. että myös hinnat ovat edullisia.

Lähde: Turkin Valtion Matkailutoimisto, Helsinki

• Esihistoriallinen aika 100.000 – 2000 eKr.

Ensimmäiset merkit asukkaista Anatoliassa ovat paleoliittiseltä kaudelta (500.000-12.000 ekr.), jolloin ihmiset asuivat luolissa. Tärkeimmät luola-asutukset olivat Antalyan ja Kemerin lähellä.

Maailman ensimmäinen tunnettu kaupunki, Çatal­höyükin neoliittinen kaupunki nykyisestä Konyasta kaakkoon on noin vuodelta 6500 eKr. Talot oli raken­nettu savitiilistä ja niihin mentiin sisälle katossa olevien aukkojen kautta tikkaiden avulla. Asunnot oli koristeltu seinämaalauksin, ja sieltä onkin löytynyt maailman vanhin maisemamaalaus.

Pronssikauden alussa Anatoliassa oli jo useita pieniä kaupunkeja. Egean alueelle syntyi kulttuurin keskus Troija ja Keski-Anatoliaa asuttivat hatit. Alacahöyük ja Hattusas Ankarasta itään olivat hattien merkittäviä uskonnollisia ja hallinnollisia keskuksia. Noin 2300 eKr. Troija tuhoutui tulipalossa, ja Anatolia koki suuria mullistuksia.

• Heettiläisten aika 2000 – 1250 eKr.

Heettiläiset saapuivat Anatoliaan todennäköisesti Kaukasukselta noin 2000 eKr. ja asettuivat asumaan Kussaraan ja Hattusasiin. He hallitsivat parhaimmil­laan lähes koko nykyistä Turkkia ja pitivät Hattusasia pääkaupunkinaan. He keskittyivät sodankäyntiin ja maanviljelykseen ja heillä oli korkeatasoinen kulttuuri. Heettiläisten aikana uudelleen rakennettu Troija oli läntisen Anatolian tärkein kaupunki, joka eli kalastuk­sella ja tekstiilituotannolla.1200-luvun lopun levot­tomuuksissa Troija tuhoutui jälleen ja heettiläisten valtakunta hajosi pieniksi kuningaskunniksi.

• Anatolian pikkuvaltiot 1250 – 494 eKr.

Länsi-Anatoliassa kreikkalaiset saivat yhä enemmän jalansijaa 1200-luvulla. Smyrnan, nykyisen lzmirin alueelle syntyi Joonia. Joonialaiset asuttivat myös Miletoksen, Efesoksen ja Prienen kaupungit noin 1000 eKr. Monet länsimaisen kirjallisuuden parhaista runoilijoista (Sapho) ja filosofeista (Sokrates) vaikutti­vat Jooniassa.

Joonian eteläpuolelle syntyi Kaaria, nykyisten Bodrumin, Fethiyen ja Marmariksen paikkeille. Tunne­tuin kaarialaiskuningas oli Mausolus, joka rakennutti jättimäisen muistomerkin nykyiseen Bodrumiin, silloiseen Halikarnassokseen.

Lyykia oli Kaarian itäpuolella ja siitä vielä itään päin sijaitsi Pamfylia nykyisen Antalyan ympärillä.

1 200-luvulla Vanjärven ympärille syntyi Urartun kuningaskunta. Urartulaiset perustivat siirtokuntiaan laajoille alueille Itä-Anatoliassa. Kuningaskunta hävisi 590 eKr. meedialaisten valloitettua sen.

Fryygialaiset tulivat maahan 1200-luvulla ja perustivat sisämaahan kuningaskunnan. Gordionista tuli Fryygian pääkaupunki, ja Midas oli valtakunnan merkittävin kuningas. Fryygialaisten kadottua noin 700-luvulla eKr. heidän tilalleen tulivat lyydialaiset, jotka tekivät Sardesista (nyk. Sart) pääkaupunkinsa.

Lyydian kuuluisin hallitsija, legendaarisen rikas Kroisos, otti haltuunsa lähes kaikki joonialaiset alueet.

Katso karttaa.

• Persialaiset 494 – 334 eKr.

Persia oli ensimmäinen valloittaja, joka yhdisti nykyi­sen Turkin alueen. Jatkuva sodankäynti Kreikan kanssa esti persialaisten vaurastumisen. Kulttuuri pidettiin palatsien sisäpuolella, joten persialaisten vaikutus valloitettujen alueiden kulttuuriin ja taiteisiin jäi hyvin vähäiseksi. Katso karttaa.

• Hellenistinen kausi 334 – 133 eKr.

Makedonian hallitsija Aleksanteri Suuri valloitti Kreikan, Anatolian ja vielä vuonna 331 eKr. koko Persian. Tämän jälkeen helleenien hallussa olivat alueet Länsi-Kreikasta nykyiseen Pakistaniin saakka.

Hellenistisellä kaudella kaupungit kehittyivät voimak­kaasti. Niillä oli omat lakinsa, itsehallintonsa ja puolustusmuurinsa ja ne ansaitsivat elantonsa maa­taloudesta. Katso karttaa.

• Rooman imperiumi 133 eKr. – 395 jKr.

Anatolian valtioiden keskinäiset riidat heikensivät niitä ja vuosina 133-129 eKr. roomalaiset valtasivat Anatolian.

Rooma toi mukanaan Pax Romanan, rauhanajan, joka antoi mahdollisuudet taloudelliselle kasvulle ja uuden maailmanuskonnon - kristinuskon - nousulle. Rooman keisari Konstantinus teki vuonna 330 jKr. Bysantionista valtakuntansa pääkaupungin Konstanti­nopolin ja julisti kristinuskon valtakunnan viralliseksi uskonnoksi. Keisarikunnan itä- ja länsiosat ajautuivat kuitenkin yhä kauemmas toisistaan ja vuonna 395 valtakunta jakautui kahtia. Katso karttaa.

• Bysantti 395 – 1453 jKr.

Laajimmillaan 500-luvun puolivälissä Bysantti hallitsi koko Välimerta Palestiinasta Pyreneitten niemimaalle. Bysantin valtakunnan rajat kuitenkin muuttuivat jatku­vasti. Idässä uhkasivat persialaiset, arabit ja turkki­laiset ja lännessä slaavit ja bulgaarit. Vuonna 1071 turkkilaiset seldzhukit voittivat Bysantin.

Ristiretkien seurauksena idän ja lännen kristittyjen välit kiristyivät, ja vuonna 1201 lännen armeijat valta­sivat Konstantinopolin. Kaupunki oli latinalaisvallan alla vuoteen 1261 jolloin keisari Mikael 1 valtasi sen

takaisin Bysantille. Bysantti romahti lopullisesti vasta kun osmanisulttaani Fatih Sultan Mehmet (Mehmet Valloittaja) valloitti Konstantinopolin vuonna 1453. Katso karttaa.

• Seldzhukkien(Selçuk) valtakunta 1038 – 1318

Arabian niemimaalla 600-luvulla syntynyt islam yritti vallata Vähän-Aasian siinä kuitenkaan onnistumatta ennen vuotta 1071. Tällöin turkkilaiset seldzhukit, jotka olivat vähitellen siirtyneet Keski-Aasiasta lähteenpäin voittivat bysanttilaisjoukot Manzikentissa Vanjärven luoteispuolella.

Voiton jälkeen Anatoliaan nousi useita pieniä turkkilai­sia valtioita. Seldzhukit jättivät jälkeensä islaminuskon ja turkinkielen lisäksi muun muassa korkeatasoisen arkkitehtuuriin.

Vanha Turkkilainen kalenteri

Vanhin turkkilainen kevät juhla Nevruz

• Osmanien valtakunta 1299 – 1923

Lännen ja idän kristittyjen sotiessa keskenään, Nikean (nyk. Iznik) ympäristöön syntyi pieni osmanien valtakunta, joka vähitellen levittäytyi koko Anatoliaan. Kun osmanit saivat vallattua Konstantinopolin(Istanbul) vuonna 1493, siitä tehtiin valtakunnan pääkaupunki.

Laajimmillaan osmanivaltakunta ulottui Persianlahdel­ta Algeriaan ja Wienin edustalta Egyptiin ja oli 1400-ja 1500-luvuilla Välimeren valtias. Osmanihallinto oli ensimmäisinä vuosisatoina oikeudenmukaista ja suvaitsevaista ja tieteet ja kulttuuri kukoistivat.

Ajan myötä osmanivaltakunta rappeutui ja valtaistui­melle nousi kyvyttömiä hallitsijoita. 1870-luvulla valtakunnalle tehtiin perustuslaki ja se sai parlamentin. Uudistukset tulivat liian myöhään ja osmanivaltakun­nan taloudellinen ja poliittinen valta luisui vähitellen brittien, ranskalaisten ja saksalaisten käsiin.

Turkkilaiset ajautuivat ensimmäiseen maailmansotaan Saksan liittolaisena ja hävisivät. Liittoutuneet miehittivät lstanbulin ja suunnittelivat maan jakamista etupiireihin. Kreikkalaiset miehittivät Länsi-Anatolian Englannin luvalla ja tuella.

Sevresin sopimuksessa 1920 maa jaettiin Englannin, Italian, Ranskan, Kreikan ja Armenian kesken. lstanbul jäi brittien valvontaan ja Turkille jäi vain Keski-Anatolia ja Mustanmeren rannikko. Kenraali Mustafa Kemal lähti lstanbulista Samsuniin, kokosi paikallisia edustajia eri puolilta maata ja perusti hallituksen. Hän loi jäljellä olevista osmani­joukoista ja talonpojista armeijan ja ajoi pois maasta kreikkalaiset, jotka toimivat liittoutuneiden miehitys­joukkoina. Lausannen sopimuksessa 1923 Turkki sai suurin piirtein nykyiset rajansa. Katso karttaa. Lisätietoja: http://www.osmanli700.gen.tr/ http://osmanlisanati.com/

• Osmanien valtakunnan hallitsema maat ja alueet!

Lähde: Sabah lehti

• Kalifaatti Alueet

Intian muslimit - Pakistan

Itä Intian muslimit - Bangladesh

Singapore

Malesia

Indonesia

Turkestan Khanates

Nigeria

Kamerun

Lähde: Sabah lehti

• Osmanien Armeijan Merivoimien Tukemat Maat

Ranska

Espanja

Englantia

Monaco

Hollanti

Norja

Islanti

Irlanti

Gibraltar

Tanska

Skotlanti

Myanmar

Japani

Lähde: Sabah lehti

• Osmanien Armeijan Maavoimien Tukemat Maat

Saksa

Liechtenstein

San Marino

Tšekki

Lähde: Sabah lehti

• Turkin tasavalta 1923 –

Turkki julistettiin tasavallaksi 29. lokakuuta 1923 ja Mustafa Kemalista tuli ensimmäinen presidentti. Atatürk kuoli 1938 ja seuraajaksi nousi hänen työ­toverinsa Ismet Inönü.

• Turkki tänään

Turkki on parlamentaarinen demokratia, jota johtavat presidentti ja pääministeri. Puolueet vaihtelevat kan­sallismielisistä konservatiiveista sosialisteihin. Maa on koko ajan suuntautunut johdonmukaisesti Länsi-Eurooppaan. Se on ollut Euroopan neuvoston jäsen vuodesta 1949, Naton jäsen vuodesta 1952 ja EU:n (silloin Euroopan talousyhteisö) liitännäisjäsen vuodesta 1963. Vonna 1996 Turkki solmi EU:n kanssa keskinäisen tullisopimuksen ja pyrkii vakavis­saan EU:n jäseneksi. Vuonna 1999 Helsingin kokouksessa päätettiin että Turkki on EU:n jäsenehdokas. Turkin nyky presidentti on Abdullah Gül. Katso karttaa.

Historian legendaarisia henkilöitä

• Mustafa Kemal Atatürk

Mustafa Kemal (1881-1938) perusti Turkin tasavallan ja hänestä tuli maan ensimmäinen presidentti.

Mustafa Kemal syntyi Thessalonikissa ja kävi siellä sotakorkeakoulun. Sotilasuransa hän aloitti lstanbulin sotilasakatemiassa.

Vuonna 1919 hän lähti lstanbulista Samsuniin ja sittemmin erosi sulttaanin armeijasta. Seuraavana vuonna Mustafa Kemal avasi kansalliskokouksen Ankarassa ja alkoi perustaa Turkin valtiota. Hänen joukkonsa vapauttivat Turkin miehitysvalloista ja sulttaanista. Lausannen rauhansopimuksessa 24. heinäkuuta 1923 länsivaltiot tunnistivat Turkin itsenäisyyden. Turkki julistettiin tasavallaksi eduskun­nan päätöksellä 29. lokakuuta 1923. Mustafa Kemal oli uudistaja. Hän poisti alkukantaisia uskomuksia ja uusi Turkin lainsäädännön, jonka ­ansiosta uskonto erosi valtiosta ja naisista tuli tasavertaisia miesten kanssa lain edessä.

Turkkilaisten isä

MEKASSA asuva kauppias (570-632) sai näkyä, jotka määrittelivät yksijumalisen uskonnon Islamin. Juutalaisuudesta ja kristinuskosta vaikutteita saanut uusi uskonto levisi pian Arabiaan ja Muhammedin kuoleman jälkeen sekä länteen että itään. Euroopassa valloitettiin Espanja. Eteneminen Länsi-Euroopassa pysähtyi 732 Ranskassa Poiters’n taistelussa.

Kerroin (TM 16/01/2001) Turkin panoksesta Islamin levittäjänä. Sehän valtasi Vähän-Aasian (Anatolia), Balkanin, suuren osa Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa sekä kukisti Konstantinopolin. Turkki oli valtava suurvalta 1800-luvulle saakka, mutta sen alamäki oli alkanut jo 1600-luvun lopussa.

Nuorturkkilainen liike syntyi 1900-luvun alussa ja kapinalisten joukossa oli myös nuori upseeri Mustafa (1881-1938). Hän syntyi vaatimattoman tulivirkamiehen perheeseen nykyään Kreikkaan kuuluvassa Salonikissa. (Islamilaiseen tapaan Turkissa ei tuolloin käytetty sukunimeä.) Lapsuuden kotipaikalla lienee ollut suuri merkitys myöhempiin tapahtumiin, sillä Mustafa eli monikulttuurisessa ympäristössä ja tutustui varhain länsimaiseen kulttuuriin.

Matematiikan opettaja Mustafa antoi matematiikka harrastavalle pojalle nimen Kemal (Täydellinen) koska halusi tämän erottuvan samannimisestä opettajasta. Siitä lähtien poika tunnettiin Mustafa Kemalina.

Samassa koulussa Mustafa Kemal sai selkäänsä eräältä toiselta opettajalta. Katkera poika pääsi isoisänsä avulla pois koulusta ja hakeutui sotilaskouluun. Itse hän kertoi myöhemmin, että valitsi sotilasuran, koska halusi pukeutua länsimaistyyppiseen univormuun. Sotilaskoulutus kesti 13 vuotta ja sen jälkeen hänestä tuli ”kadettiupseeri”.

Mustafa Kemal ihaili erityisesti Ranskaa ja hankki vähitellen hyvän ranskan kielen taidon. Ihailuun kuluvat myös ranskalaiset (ja kreikkalaiset) juomat, jotta hän koko elämänsä käytti runsaasti, lääkärinsä mukaan liikaa. Ranskan vallankumous oli hänen kauttaan vaikuttava myös Turkin kohtaloihin.

Nuorturkkilaisten salaliitto

Englannin kielessä on vieläkin käytössä sanonta ”Young Turks”, jolla tarkoitetaan nuorten ryhmää, joka kapinoi johtoa vastaan. Alkuperäiseen ”nuorturkkilaisten” ryhmään kuului muutamien vanhempien lisäksi Mustafa Kemalin ikäluokan upsereita. Turkin jatkuvat tappiot sodissa, laaja korruptio sekä uskonnon ja sulttaanin valta herättivät vastarintaliikkeen lähinnä armeijan piirissä.

Jo näinä aikoina Mustafa Kemal esitti niitä uudistusajatuksia joita tuli myöhemmin toteuttamaan. Hän halusi luoda imperiumin sijasta turkkilaisen kansallisvaltion.

Kemal lähetettiin rauhoittamaan kapinoivia arabeja Tripolitaniaan (Libyaan), mitä hän itse epäili tahalliseksi syrjäyttämiseksi nuorturkkilaisten johtopaikoilta. Hän suoritti tehokkaasti ja nopeasti tehtävänsä ja palasi Salonikiin divisioonan komentajaksi.

Rintamilla

Turkki joutui 1911 sotaan Italiaa vastaan Libyassa. Nyt Kemal Paşana tunnettu upseeri lähetettiin uudelleen sinne johtamaan vastarintaa. Hyvin vähäisillä turkkilaisten upseerien ja arabien heimosotilaiden joukoilla hän pidätteli moninkertaisia italialaisjoukkoja. Kemal alkoi saada mainetta erittäin rohkeana ja pätevänä päällikkönä sekä organisaattorina. Hän jäi kuitenkin varjoon nuorturkkilaisten johtajan Enverin rinnalla, joka osasi taitavasti käyttää julkisuutta hyväkseen.

Turkki menetti Libyan ja joutui heti sen jälkeen 1912-13 sotaan Balkanilla. Balkanin kristityt maat aloittivat vapaustaistelun, jota myös Turkin vallassa aikaisemmin ollut Kreikka asettui tukemaan. Kemal palasi Afrikasta ja komennettiin esikuntatehtäviin Balkanin rintamalle ja Gallipolin niemimaalle. Turkki hävisi sodan ja joutui luopumaan suurimmasta osasta Balkania.

Ensimmäisessä maailmansodassa 1914-18 Turkki asettui häviäjien eli Saksan ja Itävallan puolelle. Kuuluisassa Gallipolin taistelussa liittoutuneet pyrkivät avaamaan tien kohden Istanbulia. Puolustusta johti saksalainen marsalkka Liman von Sanders, mutta menestyksellisin turkkilainen rintamaupseeri oli divisioonankomentaja Kemal Paşa.

Liittoutuneitten maihin nousu epäonnistui. Kilpailijat nuorturkkilaisten liikkeessä yrittivät asiaa vähätellä, mut­ta Kemalin maine levisi ensin armeijaan ja myöhemmin suurelle yleisölle. Vaikka Kemal taistelikin sodan lop­puun saakka eririntamilla oli nimenomaan Galipolin taistelulla ratkaiseva merkitys ja siten Turkin tulevaisuudelle.

Sodan päätyttyä Turkki supistui melkein nykyiseen kokoonsa. Eurooppaa jäi pieni kaistale Istanbulista länteen. Liittoutuneet miehittivät Istanbulin ja Turkin länsiosat ja Turkin ennen hallitsemia maita jaettiin liittoutuneiten kesken. Viimeisin pisara oli se että Turkin länsirannikoilla sijaitseva Izmirin kaupunki luvattiin kreikalle vanhoille Turkin viholliselle.

Vapaustaistelijana

Turkki alkoi sitkeät neuvottelut liittoutuneitten kanssa Kemal yritti varoittaa hallitusta liiallisista myönnytyk­sistä. Hän joutui kuitenkin eroamaan armeijasta sillä liittoutuneitten edustajia ei haluttu ärsyttää. Kemal palasi Istanbuliin ja alkoi varovaisesti koota vastarintaa. Hänen tilaisuutensa tuli, kun hänet nimitettiin laajoin valtuuksin tarkastajaksi rauhoittamaan Turkin länsiosaa, jossa oli levottomuuksia. Kemal kokosi samanmielisistä upseereista itselleen esikunnan ja lähti tärkeälle matkalleen tekemään aivan jotain muuta.

Kreikka sai liittoutuneilta luvan miehittää lisää alueita, ja silloin syntyi laukaustenvaihtoa kreikkalaisten ja turkkilaisten välillä. Kreikkalaiset ryöstivät ja polttivat, ja kahakassa kuoli ihmisisä molemmin puolin. Tämä herätti koko Turkissa voimakkaan kansallistunteen, jota Kemal käytti hyväkseen. Hän kiersi maata ja organisoi taitavasti vastarintaa. Tämä tuli brittiläisten miehittäjien tietoon, ja nämä vaativat Kemalin kutsumista takaisin. Tämä viivytteli ja ensimmäiset varsinaiset taistelit alkoivat länsirannikolla kreikkalaisia vastaan.

Lopulta englantilaisten painostus sai hallituksen erottamaan Kemal Paşan armeijasta, mutta tämä kieltäytyi palaamasta Istanbuliin. Kemalista tuli kesällä 1919 Turkin vastarinta­liikkeen kiistaton johtaja: ”Pysyn Anatoliassa, kunnes kansakunta on voittanut it­senäisyytensä”, oli hänen uhmakas vastauksensa.

Turkissa syntyi levottomuuksia  ja  liittoutuneet miehittivät Istanbulin. Kansallisille myötämieli­nen hallitus pakotettiin eroamaan, ja Kemal tuomittiin poissaolevana kuolemaan. Kemal kutsui koolle kansal­liskokouksen pieneen Anka­ran kaupunkiin. josta sitten tuli hänen päämajansa ja uuden Turkin pääkaupunki. Kemal julisti, että kansallis-kokous oli Turkin todellinen edustaja.

Seurasi Kemalin johtama taistelujen sarja, jossa län­nessä etenevät kreikkalaiset ensin voitettiin ankarissa taisteluissa ja vuotta myö­hemmin kreikkalaiset sanan mukaisesti ajettiin mereen Izmiristä. Samanaikaisesti käytiin taisteluja ranskalaisia vastaan sekä sisäisesti armenialaisia ja sulttaanin kannattajia vastaan. Kemal sai aseita  juuri  perustetulta Neuvostoliitolta, joka tuki läntisiä suurvaltoja vastaan taistelevia turkkilaisia.

Presidentiksi

Sulttaani pyysi englantilais­ten suojelusta, erosi ja pake­ni maasta. Englantilaiset ei­vät halunneet aloittaa uutta sotaa. Solmittiin rauha, jossa Turkki sai nykyiset raajansa. Kansalliskokous julisti Turkin tasavallaksi1ja Kemalista tuli ensimmäinen  presidentti. Hän aloitti samalta maansa ainutlaatuisen uudistusoh­jelman. Şaahi yritti toisen maailmansodan jälkeen sa­maa Iranissa, mutta islamilai­nen vallankumous 1979 pa­lautti kokonaan islämilaisen järjestelmän.

Kemalin uudistusten luet­telo on pitkä. Länsimaiseen tapaan vaadittiin sukunimi kaikilta. Itselleen Kemal otti nimen Kemal Atatürk (turkkilaisten isä), jonka sitten kansalliskokous hänelle myönsi. Huonosti turkkiin sopivan arabialaisten aakkosten sijaan otettiin latina­lainen kirjaimisto ja turkin kieltä puhdistettiin arabian- persian- ja ranskankielisistä sanoista. Koraanin laki korvattiin maallisella lainsää­dännöllä. Naiset saivat mah­dollisuuden käydä koulua ja tasa-arvoisen aseman mies­ten kanssa. Kemal kielsi turkkilaisen päähineen fetsin ja naisilta hunnun. Konstanti­nopolin nimi muutettiin Is­tanbuliksi, mutta Ankara säilyi pääkaupunkina.

Muutamassa  vuodessa Turkki muuttui ainakin ulkoisilta piirteiltään länsimaisek­si yhteiskunnaksi. ilman vastarintaa tämä islamilaisen yhteiskunnan nopea maallistaminen ei toki käynyt. Presidentistä tuli kuitenkin erittäin suosittu, ja Kemal Atatürk kierteli ahkerasti ympäri maata puhumassa uudistusten puolesta. Hän hallitsi maataan voimakkain ottein 15 vuotta ja kuoli 1938 nykyaikaisen Turkin kiistattomana perustajana.

Lisätietoja: www.ataturk.com - www.ataturk.net

• Fatih Sultan Mehmet

Osmaniturkkilaiset, jotka taistelivat Bysanttia vastaan, valloittivat Konstantinopolin(Istanbul) Sultan Mehmet II:n johdolla vuonna 1453, ja se merkitsi Bysantin valtakunnan loppua. Sultan Mehmet II, joka sai lisänimen Fatih (Valloittaja), oli vain 18-vuotias tullessaan valtaan. Hän antoi uskonnonvapauden kaikille ja niin kolme suurta uskontoa elivät rauhassa vuosisatojen ajan. Mehmet Valloittaja tuli tunnetuksi älykkäänä, vahvana ja erittäin hyvin koulutettuna hallitsijana. Hän johti osmanivaltion nopeaan kehitykseen, jota kesti 16. vuosisadan loppuun asti.

• Kanuni Sultan Süleyman

Kanuni Sultan Süleyman (Suleiman I Suuri), joka hallitsi osmanivaltakuntaa vuosina 1520-1566, loi kehittyneen valtiojärjestelmän ja talouspolitiikan sekä voimakkaan armeijan. Hänen luomaansa lakijärjes­telmää jäljiteltiin tuon ajan eurooppalaisissa valtiois­sa. Suleiman I Suuren aikana osmanivaltakunnan rajat olivat laajimmillaan ja ulottuivat Krimiltä pohjoisesta Jemeniin ja Sudaniin etelässä ja Iranista ja Kaspianmereltä idässä Wieniin ja Espanjaan län­nessä. Süleyman I Suuri oli myös runoilija, joka kirjoitti yli 3000 runoa arvostellen niissä muun muassa ihmiskunnan ahneutta.

• Mevlana Celaleddin Rumi

Suuri Sufimystikko, filosofi, mietiskelijä ja runoilija Celaleddin Rumi, joka tunnettiin myös nimellä Mevlana, eli Konyassa 1300-luvulla ja perusti Pyöri­vien Dervissien luostarin.

Celaleddin Rumi syntyi Baikhissa, nykyisessä Afganistanissa ja muutti nuorena poikana Konyaan, silloisen seldzhukkien kuningaskunnan pääkaupun­kiin. Kun hänen isänsä kuoli, Bahauddinin hyvä ystävä Sayyid Burhaneddin lähti Konyaan huolehtimaan Mevlanan uskonnollisesta kasvatuksesta.

Mevlana oli uskonnon professori ja arvostettu mystikko. Kun hän tapasi hengellisen kulkurin Shamsin 37-vuotiaana, hänestä tuli myös inspiroitunut runoilija ja ihmisyyden rakastaja. Uudet runokäännökset, joita tehtiin runsaasti 1980-luvulla, toivat Rumista esiin uusia luonteenpiirteitä. Hänet on esitetty sekä hienostuneena että tunteellisena, harkitsevana ja hurmiotilassa olevana, syvästi vakavana ja äärimmäisen huvittavana, valikoivana ja helposti lähestyttävänä. Täydellisestä yleismaailmal­lisuudesta kertoo se, että hän edusti niin monia erilaisia asioita niin monille erilaisille ihmisille.

Pyörivien Dervissien sematanssia voi seurata Konyassa joka vuosi järjestettävissä Mevlanan kuolinpäivän muistotilaisuuksissa 10 - 17. joulukuuta.

Meke Gölü kraatteri sijaitsee Konyan maakunnssa.

• Mimar Sinan

Osmaniajan suurin arkkitehtuurin mestari oli Mimar Sinan, jonka sulttaani Suleiman I Suuri nimitti hoviarkkitehdikseen 1530-luvulla. Sinan rakennutti yli 350 rakennusta - moskeijoita, kylpylöitä, siltoja, yksityistaloja, jne. Hänen kuuluisimmista töistään mainittakoon lstanbulin Sehzaden moskeija ja mahtava Suleimaniyen moskeija. Sinanin parhaana työnä pidetään Selimiye-moskeijaa Edirnessä.

• Yunus Emre

Yunus Emre, jonka uskotaan eläneen kolmannentoista vuosisadan loppupuolella, oli eräs Turkin valovoi­maisimmista uskonnollisista kansanrunoilijoista. Hänen reagointinsa aikakauden epäoikeudenmukaisuuksiin, kärsivällinen ja vakava suhtautumisensa uskonnollisiin kysymyksiin, mystinen ajatuksensa siitä, että Jumala ilmaisi itsensä kaikkien Luotujen ja erityisesti ihmisten välityksellä sekä hänen yksinker­tainen mutta mestarillinen turkinkielensä tekivät hänet laajalti kuuluisaksi.

Yunus Emreä pidetään Anatolian suurimpana turkinkielen mestarina ja hänellä on innokkaita ihailijoita ympäri maailmaa tänäkin päivänä.

• Nazım Hikmet

Nazım Hikmet on uuden turkkilaisen kirjallisuuden merkittävin runoilija. Hän syntyi Thessalonikissa vuonna 1902 ja eli suuren osan elämästään poliittisessa vankeudessa tai maanpaossa. Nazım Hikmet kuoli Moskovassa vuonna 1963.

• Nasreddin Hoca

Nasreddin Hoca on eräs rakastetuimmista henkilö­hahmoista ei ainoastaan Turkissa vaan koko turkkilaisessa maailmassa Länsi-Kiinasta Tataristaniin sekä Balkanilla ja Lähi-idässä. Uskotaan, että hän syntyi Horton kylässä Sivrihisarin maakunnassa vuonna 1208. Myöhemmin Nasreddin Hoca muutti Akşehiriin missä vietti lopun elämänsä.

Jo lapsena Nasreddin Hoca oli älykäs ja huumorin­tajuinen ja hänellä oli vastaus joka tilanteeseen. Oppineena miehenä hänellä oli oikeus käyttää valkoista turbaania ja kun hän tuli vanhemmaksi hänellä oli myös pitkä valkea parta.

Nasreddin Hoca kuoli luultavasti vuonna 1284 ja hänet haudattiin lähelle Akşehiriä. Haudalle rakennet­tiin suunnaton puinen ovi, joka oli tiukasti lukittu. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että haudalla ei ole seiniä, vain tämä suunnaton lukittu ovi.

Lähde: Turkin Valtion Matkailutoimisto, Helsinki 

Karhunmetsästys

Eräänä päivänä keisari kutsui Hocaa ja lähetti hänet karhunkaatoon. Hoca oli kauhuissaan, mutta hänen oli lähdettävä karhumetsälle.

Kun hän palasi kylään, joku kysyi häneltä:

- Kuinka metsästys sujui?

- Loistavasti, vastasi Hoca,

- Montako karhua kaadoit?

- En ainoatakaan.

- Montako näit?

- En ainoatakaan.

- No miten se sitten niin loistavasti sujui?

- Silloin kun olet metsästämässä karhuja, "ei ainoata­kaan" on aivan tarpeeksi, Hoca vastasi.

• Historian ja Nykypäivän Turkkilaiset Valtiot - Itsehallinnolliset Turkkilaiset

ESKİ TÜRK DEVLETLERİ

BÜYÜK HUN İMPARATORLUĞU	BATI HUN İMPARATORLUĞ	AVRUPA HUN İMPARATORLUĞU	AK HUN İMPARATORLUĞU
GÖKTÜRK İMPARATORLUĞU	AVAR İMPARATORLUĞU	HAZAR İMPARATORLUĞU	UYGUR DEVLETİ
KARAHANLILAR	GAZNELİLER	BÜYÜK SELÇUKLU İMPARATORLUĞU	HARZEMŞAHLAR
ALTINORDU DEVLETİ	BÜYÜT TİMUR İMPARATORLUĞU	BABÜR İMPARATORLUĞU	OSMANLI İMPARATORLUĞU

YENİ TÜRK DEVLETLERİ ve MUHTAR CUMHURİYETLERİ

TÜRKİYE CUMHURİYETİ        AZERBAYCAN KAZAKİSTAN  TÜRKMENİSTAN  KIRGIZİSTAN  ÖZBEKİSTAN  K.K.T.C.  BAŞKURDİSTAN ÇEÇENİSTAN  ÇUVAŞİSTAN  HAKAS CUMHURİYETİ KIRIM  YAKUTİSTAN  TATARİSTAN  TUVA  ABHAZYA  ADIGE CUMHURİYETİ KUZEY OSETYA  BATI TRAKYA TÜRKLERİ  DAĞISTAN  DAĞLIK ALTAY DOĞU TÜRKİSTAN  GAGAUZ  KARAKALPAKİSTAN  IRAK TÜRKMENLERİ İNGUŞYA CUMH.  KABARTAY-BALKAR  KALMUK CUMH. KARAÇAY-ÇERKES  MOĞOLİSTAN  TACİKİSTAN  TIKA Turkkilaiskansoja tutkiva säätiö