- Esihistoriallinen aika 100.000 – 2000 eKr.
Ensimmäiset merkit asukkaista Anatoliassa ovat paleoliittiseltä kaudelta (500.000-12.000 ekr.), jolloin ihmiset asuivat luolissa. Tärkeimmät luola-asutukset olivat Antalyan ja Kemerin lähellä.
Maailman ensimmäinen tunnettu kaupunki, Çatalhöyükin neoliittinen kaupunki nykyisestä Konyasta kaakkoon on noin vuodelta 6500 eKr. Talot oli rakennettu savitiilistä ja niihin mentiin sisälle katossa olevien aukkojen kautta tikkaiden avulla. Asunnot oli koristeltu seinämaalauksin, ja sieltä onkin löytynyt maailman vanhin maisemamaalaus.

Pronssikauden alussa Anatoliassa oli jo useita pieniä kaupunkeja. Egean alueelle syntyi kulttuurin keskus Troija ja Keski-Anatoliaa asuttivat hatit. Alacahöyük ja Hattusas Ankarasta itään olivat hattien merkittäviä uskonnollisia ja hallinnollisia keskuksia. Noin 2300 eKr. Troija tuhoutui tulipalossa, ja Anatolia koki suuria mullistuksia.
- Heettiläisten aika 2000 – 1250 eKr.
Heettiläiset saapuivat Anatoliaan todennäköisesti Kaukasukselta noin 2000 eKr. ja asettuivat asumaan Kussaraan ja Hattusasiin. He hallitsivat parhaimmillaan lähes koko nykyistä Turkkia ja pitivät Hattusasia pääkaupunkinaan. He keskittyivät sodankäyntiin ja maanviljelykseen ja heillä oli korkeatasoinen kulttuuri. Heettiläisten aikana uudelleen rakennettu Troija oli läntisen Anatolian tärkein kaupunki, joka eli kalastuksella ja tekstiilituotannolla.1200-luvun lopun levottomuuksissa Troija tuhoutui jälleen ja heettiläisten valtakunta hajosi pieniksi kuningaskunniksi.
- Anatolian pikkuvaltiot 1250 – 494 eKr.
Länsi-Anatoliassa kreikkalaiset saivat yhä enemmän jalansijaa 1200-luvulla. Smyrnan, nykyisen lzmirin alueelle syntyi Joonia. Joonialaiset asuttivat myös Miletoksen, Efesoksen ja Prienen kaupungit noin 1000 eKr. Monet länsimaisen kirjallisuuden parhaista runoilijoista (Sapho) ja filosofeista (Sokrates) vaikuttivat Jooniassa.
Joonian eteläpuolelle syntyi Kaaria, nykyisten Bodrumin, Fethiyen ja Marmariksen paikkeille. Tunnetuin kaarialaiskuningas oli Mausolus, joka rakennutti jättimäisen muistomerkin nykyiseen Bodrumiin, silloiseen Halikarnassokseen.
Lyykia oli Kaarian itäpuolella ja siitä vielä itään päin sijaitsi Pamfylia nykyisen Antalyan ympärillä.
1 200-luvulla Vanjärven ympärille syntyi Urartun kuningaskunta. Urartulaiset perustivat siirtokuntiaan laajoille alueille Itä-Anatoliassa. Kuningaskunta hävisi 590 eKr. meedialaisten valloitettua sen.
Fryygialaiset tulivat maahan 1200-luvulla ja perustivat sisämaahan kuningaskunnan. Gordionista tuli Fryygian pääkaupunki, ja Midas oli valtakunnan merkittävin kuningas. Fryygialaisten kadottua noin 700-luvulla eKr. heidän tilalleen tulivat lyydialaiset, jotka tekivät Sardesista (nyk. Sart) pääkaupunkinsa.
Lyydian kuuluisin hallitsija, legendaarisen rikas Kroisos, otti haltuunsa lähes kaikki joonialaiset alueet.
Katso karttaa.

- Persialaiset 494 – 334 eKr.
Persia oli ensimmäinen valloittaja, joka yhdisti nykyisen Turkin alueen. Jatkuva sodankäynti Kreikan kanssa esti persialaisten vaurastumisen. Kulttuuri pidettiin palatsien sisäpuolella, joten persialaisten vaikutus valloitettujen alueiden kulttuuriin ja taiteisiin jäi hyvin vähäiseksi. Katso karttaa.
- Hellenistinen kausi 334 – 133 eKr.
Makedonian hallitsija Aleksanteri Suuri valloitti Kreikan, Anatolian ja vielä vuonna 331 eKr. koko Persian. Tämän jälkeen helleenien hallussa olivat alueet Länsi-Kreikasta nykyiseen Pakistaniin saakka.
Hellenistisellä kaudella kaupungit kehittyivät voimakkaasti. Niillä oli omat lakinsa, itsehallintonsa ja puolustusmuurinsa ja ne ansaitsivat elantonsa maataloudesta. Katso karttaa.
- Rooman imperiumi 133 eKr. – 395 jKr.
Anatolian valtioiden keskinäiset riidat heikensivät niitä ja vuosina 133-129 eKr. roomalaiset valtasivat Anatolian.
Rooma toi mukanaan Pax Romanan, rauhanajan, joka antoi mahdollisuudet taloudelliselle kasvulle ja uuden maailmanuskonnon - kristinuskon - nousulle. Rooman keisari Konstantinus teki vuonna 330 jKr. Bysantionista valtakuntansa pääkaupungin Konstantinopolin ja julisti kristinuskon valtakunnan viralliseksi uskonnoksi. Keisarikunnan itä- ja länsiosat ajautuivat kuitenkin yhä kauemmas toisistaan ja vuonna 395 valtakunta jakautui kahtia. Katso karttaa.
Laajimmillaan 500-luvun puolivälissä Bysantti hallitsi koko Välimerta Palestiinasta Pyreneitten niemimaalle. Bysantin valtakunnan rajat kuitenkin muuttuivat jatkuvasti. Idässä uhkasivat persialaiset, arabit ja turkkilaiset ja lännessä slaavit ja bulgaarit. Vuonna 1071 turkkilaiset seldzhukit voittivat Bysantin.
Ristiretkien seurauksena idän ja lännen kristittyjen välit kiristyivät, ja vuonna 1201 lännen armeijat valtasivat Konstantinopolin. Kaupunki oli latinalaisvallan alla vuoteen 1261 jolloin keisari Mikael 1 valtasi sen
takaisin Bysantille. Bysantti romahti lopullisesti vasta kun osmanisulttaani Fatih Sultan Mehmet (Mehmet Valloittaja) valloitti Konstantinopolin vuonna 1453. Katso karttaa.
- Seldzhukkien(Selçuk) valtakunta 1038 – 1318
Arabian niemimaalla 600-luvulla syntynyt islam yritti vallata Vähän-Aasian siinä kuitenkaan onnistumatta ennen vuotta 1071. Tällöin turkkilaiset seldzhukit, jotka olivat vähitellen siirtyneet Keski-Aasiasta lähteenpäin voittivat bysanttilaisjoukot Manzikentissa Vanjärven luoteispuolella.
Voiton jälkeen Anatoliaan nousi useita pieniä turkkilaisia valtioita. Seldzhukit jättivät jälkeensä islaminuskon ja turkinkielen lisäksi muun muassa korkeatasoisen arkkitehtuuriin.

Vanha Turkkilainen kalenteri

Vanhin turkkilainen kevät juhla Nevruz
- Osmanien valtakunta 1299 – 1923
Lännen ja idän kristittyjen sotiessa keskenään, Nikean (nyk. Iznik) ympäristöön syntyi pieni osmanien valtakunta, joka vähitellen levittäytyi koko Anatoliaan. Kun osmanit saivat vallattua Konstantinopolin(Istanbul) vuonna 1493, siitä tehtiin valtakunnan pääkaupunki.
Laajimmillaan osmanivaltakunta ulottui Persianlahdelta Algeriaan ja Wienin edustalta Egyptiin ja oli 1400-ja 1500-luvuilla Välimeren valtias. Osmanihallinto oli ensimmäisinä vuosisatoina oikeudenmukaista ja suvaitsevaista ja tieteet ja kulttuuri kukoistivat.
Ajan myötä osmanivaltakunta rappeutui ja valtaistuimelle nousi kyvyttömiä hallitsijoita. 1870-luvulla valtakunnalle tehtiin perustuslaki ja se sai parlamentin. Uudistukset tulivat liian myöhään ja osmanivaltakunnan taloudellinen ja poliittinen valta luisui vähitellen brittien, ranskalaisten ja saksalaisten käsiin.
Turkkilaiset ajautuivat ensimmäiseen maailmansotaan Saksan liittolaisena ja hävisivät. Liittoutuneet miehittivät lstanbulin ja suunnittelivat maan jakamista etupiireihin. Kreikkalaiset miehittivät Länsi-Anatolian Englannin luvalla ja tuella.
Sevresin sopimuksessa 1920 maa jaettiin Englannin, Italian, Ranskan, Kreikan ja Armenian kesken. lstanbul jäi brittien valvontaan ja Turkille jäi vain Keski-Anatolia ja Mustanmeren rannikko. Kenraali Mustafa Kemal lähti lstanbulista Samsuniin, kokosi paikallisia edustajia eri puolilta maata ja perusti hallituksen. Hän loi jäljellä olevista osmanijoukoista ja talonpojista armeijan ja ajoi pois maasta kreikkalaiset, jotka toimivat liittoutuneiden miehitysjoukkoina. Lausannen sopimuksessa 1923 Turkki sai suurin piirtein nykyiset rajansa. Katso karttaa. Lisätietoja: http://www.osmanli700.gen.tr/ http://osmanlisanati.com/
- Osmanien valtakunnan hallitsema maat ja alueet!
Hallittu maa/alue |
Monta vuotta? |
Bulgaria |
545 v |
Kreikka |
363 v |
Serbia |
539 v |
Montenegro |
539 v |
Kroatia |
539 v |
Makedonia |
539 v |
Slovenia |
250 v |
Romania |
490 v |
Slovakia |
20 v |
Unkari |
160 v |
Moldovia |
490 v |
Ukraina |
308 v |
Azerbaidžan |
25 v |
Georgia |
400 v |
Armenia |
20 v |
Etelä-Kypros |
293 v |
Pohjois-Kypros |
293 v |
Etelä Venäjä |
291 v |
Puola (tuki) |
25 v |
Italian kaakkoisrannikko Otranto ja lähistö |
20 v |
Albania |
435 v |
Valko-Venäjä (tuki) |
25 v |
Liettua (tuki) |
25 v |
Latvia (tuki) |
25 v |
Kosova |
539 v |
Vojvodina |
166 v |
Irak |
402 v |
Syyria |
402 v |
Israel |
402 v |
Palestiina |
402 v |
Jordania |
402 v |
Saudi Arabia |
399 v |
Jemen |
401 v |
Oman |
400 v |
Arabiemiirikunnat |
400 v |
Qatar |
400 v |
Bahrain |
400 v |
Kuwait |
381 v |
Iran (länsi puoli) |
30 v |
Libanon |
402 v |
Egypti |
459 v |
Libya |
394 v |
Tunisia |
308 v |
Algeria |
313 v |
Sudan |
397 v |
Eritrea |
350 v |
Djibouti |
350 v |
Somali |
350 v |
Kenia |
350 v |
Tansanian rantaalueet |
250 v |
Chadin pohjois-alueet |
313 v |
Nigeria (osa) |
300 v |
Mosambikin pohjoi-alueet |
150 v |
Marokko (tuki) |
250 v |
Länsi-Sahara (tuki) |
250 v |
Mauritania (tuki) |
250 v |
Mali |
300 v |
Senegal |
300 v |
Gambia |
300 v |
Guinea |
300 v |
Etiopian osa |
350 v |
Lähde: Sabah lehti
Intian muslimit - Pakistan
Itä Intian muslimit - Bangladesh
Singapore
Malesia
Indonesia
Turkestan Khanates
Nigeria
Kamerun
Lähde: Sabah lehti
- Osmanien Armeijan Merivoimien Tukemat Maat
Ranska
Espanja
Englantia
Monaco
Hollanti
Norja
Islanti
Irlanti
Gibraltar
Tanska
Skotlanti
Myanmar
Japani
Lähde: Sabah lehti
- Osmanien Armeijan Maavoimien Tukemat Maat
Saksa
Liechtenstein
San Marino
Tšekki
Lähde: Sabah lehti

Turkki julistettiin tasavallaksi 29. lokakuuta 1923 ja Mustafa Kemalista tuli ensimmäinen presidentti. Atatürk kuoli 1938 ja seuraajaksi nousi hänen työtoverinsa Ismet Inönü.
Turkki on parlamentaarinen demokratia, jota johtavat presidentti ja pääministeri. Puolueet vaihtelevat kansallismielisistä konservatiiveista sosialisteihin. Maa on koko ajan suuntautunut johdonmukaisesti Länsi-Eurooppaan. Se on ollut Euroopan neuvoston jäsen vuodesta 1949, Naton jäsen vuodesta 1952 ja EU:n (silloin Euroopan talousyhteisö) liitännäisjäsen vuodesta 1963. Vonna 1996 Turkki solmi EU:n kanssa keskinäisen tullisopimuksen ja pyrkii vakavissaan EU:n jäseneksi. Vuonna 1999 Helsingin kokouksessa päätettiin että Turkki on EU:n jäsenehdokas. Turkin nyky presidentti on Abdullah Gül. Katso karttaa.
Historian legendaarisia henkilöitä
Mustafa Kemal (1881-1938) perusti Turkin tasavallan ja hänestä tuli maan ensimmäinen presidentti.
Mustafa Kemal syntyi Thessalonikissa ja kävi siellä sotakorkeakoulun. Sotilasuransa hän aloitti lstanbulin sotilasakatemiassa.
Vuonna 1919 hän lähti lstanbulista Samsuniin ja sittemmin erosi sulttaanin armeijasta. Seuraavana vuonna Mustafa Kemal avasi kansalliskokouksen Ankarassa ja alkoi perustaa Turkin valtiota. Hänen joukkonsa vapauttivat Turkin miehitysvalloista ja sulttaanista. Lausannen rauhansopimuksessa 24. heinäkuuta 1923 länsivaltiot tunnistivat Turkin itsenäisyyden. Turkki julistettiin tasavallaksi eduskunnan päätöksellä 29. lokakuuta 1923. Mustafa Kemal oli uudistaja. Hän poisti alkukantaisia uskomuksia ja uusi Turkin lainsäädännön, jonka ansiosta uskonto erosi valtiosta ja naisista tuli tasavertaisia miesten kanssa lain edessä.
Turkkilaisten isä
MEKASSA asuva kauppias (570-632) sai näkyä, jotka määrittelivät yksijumalisen uskonnon Islamin. Juutalaisuudesta ja kristinuskosta vaikutteita saanut uusi uskonto levisi pian Arabiaan ja Muhammedin kuoleman jälkeen sekä länteen että itään. Euroopassa valloitettiin Espanja. Eteneminen Länsi-Euroopassa pysähtyi 732 Ranskassa Poiters’n taistelussa.
Kerroin (TM 16/01/2001) Turkin panoksesta Islamin levittäjänä. Sehän valtasi Vähän-Aasian (Anatolia), Balkanin, suuren osa Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa sekä kukisti Konstantinopolin. Turkki oli valtava suurvalta 1800-luvulle saakka, mutta sen alamäki oli alkanut jo 1600-luvun lopussa.
Nuorturkkilainen liike syntyi 1900-luvun alussa ja kapinalisten joukossa oli myös nuori upseeri Mustafa (1881-1938). Hän syntyi vaatimattoman tulivirkamiehen perheeseen nykyään Kreikkaan kuuluvassa Salonikissa. (Islamilaiseen tapaan Turkissa ei tuolloin käytetty sukunimeä.) Lapsuuden kotipaikalla lienee ollut suuri merkitys myöhempiin tapahtumiin, sillä Mustafa eli monikulttuurisessa ympäristössä ja tutustui varhain länsimaiseen kulttuuriin.
Matematiikan opettaja Mustafa antoi matematiikka harrastavalle pojalle nimen Kemal (Täydellinen) koska halusi tämän erottuvan samannimisestä opettajasta. Siitä lähtien poika tunnettiin Mustafa Kemalina.
Samassa koulussa Mustafa Kemal sai selkäänsä eräältä toiselta opettajalta. Katkera poika pääsi isoisänsä avulla pois koulusta ja hakeutui sotilaskouluun. Itse hän kertoi myöhemmin, että valitsi sotilasuran, koska halusi pukeutua länsimaistyyppiseen univormuun. Sotilaskoulutus kesti 13 vuotta ja sen jälkeen hänestä tuli ”kadettiupseeri”.
Mustafa Kemal ihaili erityisesti Ranskaa ja hankki vähitellen hyvän ranskan kielen taidon. Ihailuun kuluvat myös ranskalaiset (ja kreikkalaiset) juomat, jotta hän koko elämänsä käytti runsaasti, lääkärinsä mukaan liikaa. Ranskan vallankumous oli hänen kauttaan vaikuttava myös Turkin kohtaloihin.
Nuorturkkilaisten salaliitto
Englannin kielessä on vieläkin käytössä sanonta ”Young Turks”, jolla tarkoitetaan nuorten ryhmää, joka kapinoi johtoa vastaan. Alkuperäiseen ”nuorturkkilaisten” ryhmään kuului muutamien vanhempien lisäksi Mustafa Kemalin ikäluokan upsereita. Turkin jatkuvat tappiot sodissa, laaja korruptio sekä uskonnon ja sulttaanin valta herättivät vastarintaliikkeen lähinnä armeijan piirissä.
Jo näinä aikoina Mustafa Kemal esitti niitä uudistusajatuksia joita tuli myöhemmin toteuttamaan. Hän halusi luoda imperiumin sijasta turkkilaisen kansallisvaltion.
Kemal lähetettiin rauhoittamaan kapinoivia arabeja Tripolitaniaan (Libyaan), mitä hän itse epäili tahalliseksi syrjäyttämiseksi nuorturkkilaisten johtopaikoilta. Hän suoritti tehokkaasti ja nopeasti tehtävänsä ja palasi Salonikiin divisioonan komentajaksi.
Rintamilla
Turkki joutui 1911 sotaan Italiaa vastaan Libyassa. Nyt Kemal Paşana tunnettu upseeri lähetettiin uudelleen sinne johtamaan vastarintaa. Hyvin vähäisillä turkkilaisten upseerien ja arabien heimosotilaiden joukoilla hän pidätteli moninkertaisia italialaisjoukkoja. Kemal alkoi saada mainetta erittäin rohkeana ja pätevänä päällikkönä sekä organisaattorina. Hän jäi kuitenkin varjoon nuorturkkilaisten johtajan Enverin rinnalla, joka osasi taitavasti käyttää julkisuutta hyväkseen.
Turkki menetti Libyan ja joutui heti sen jälkeen 1912-13 sotaan Balkanilla. Balkanin kristityt maat aloittivat vapaustaistelun, jota myös Turkin vallassa aikaisemmin ollut Kreikka asettui tukemaan. Kemal palasi Afrikasta ja komennettiin esikuntatehtäviin Balkanin rintamalle ja Gallipolin niemimaalle. Turkki hävisi sodan ja joutui luopumaan suurimmasta osasta Balkania.
Ensimmäisessä maailmansodassa 1914-18 Turkki asettui häviäjien eli Saksan ja Itävallan puolelle. Kuuluisassa Gallipolin taistelussa liittoutuneet pyrkivät avaamaan tien kohden Istanbulia. Puolustusta johti saksalainen marsalkka Liman von Sanders, mutta menestyksellisin turkkilainen rintamaupseeri oli divisioonankomentaja Kemal Paşa.
Liittoutuneitten maihin nousu epäonnistui. Kilpailijat nuorturkkilaisten liikkeessä yrittivät asiaa vähätellä, mutta Kemalin maine levisi ensin armeijaan ja myöhemmin suurelle yleisölle. Vaikka Kemal taistelikin sodan loppuun saakka eririntamilla oli nimenomaan Galipolin taistelulla ratkaiseva merkitys ja siten Turkin tulevaisuudelle.
Sodan päätyttyä Turkki supistui melkein nykyiseen kokoonsa. Eurooppaa jäi pieni kaistale Istanbulista länteen. Liittoutuneet miehittivät Istanbulin ja Turkin länsiosat ja Turkin ennen hallitsemia maita jaettiin liittoutuneiten kesken. Viimeisin pisara oli se että Turkin länsirannikoilla sijaitseva Izmirin kaupunki luvattiin kreikalle vanhoille Turkin viholliselle.
Vapaustaistelijana
Turkki alkoi sitkeät neuvottelut liittoutuneitten kanssa Kemal yritti varoittaa hallitusta liiallisista myönnytyksistä. Hän joutui kuitenkin eroamaan armeijasta sillä liittoutuneitten edustajia ei haluttu ärsyttää. Kemal palasi Istanbuliin ja alkoi varovaisesti koota vastarintaa. Hänen tilaisuutensa tuli, kun hänet nimitettiin laajoin valtuuksin tarkastajaksi rauhoittamaan Turkin länsiosaa, jossa oli levottomuuksia. Kemal kokosi samanmielisistä upseereista itselleen esikunnan ja lähti tärkeälle matkalleen tekemään aivan jotain muuta.
Kreikka sai liittoutuneilta luvan miehittää lisää alueita, ja silloin syntyi laukaustenvaihtoa kreikkalaisten ja turkkilaisten välillä. Kreikkalaiset ryöstivät ja polttivat, ja kahakassa kuoli ihmisisä molemmin puolin. Tämä herätti koko Turkissa voimakkaan kansallistunteen, jota Kemal käytti hyväkseen. Hän kiersi maata ja organisoi taitavasti vastarintaa. Tämä tuli brittiläisten miehittäjien tietoon, ja nämä vaativat Kemalin kutsumista takaisin. Tämä viivytteli ja ensimmäiset varsinaiset taistelit alkoivat länsirannikolla kreikkalaisia vastaan.
Lopulta englantilaisten painostus sai hallituksen erottamaan Kemal Paşan armeijasta, mutta tämä kieltäytyi palaamasta Istanbuliin. Kemalista tuli kesällä 1919 Turkin vastarintaliikkeen kiistaton johtaja: ”Pysyn Anatoliassa, kunnes kansakunta on voittanut itsenäisyytensä”, oli hänen uhmakas vastauksensa.
Turkissa syntyi levottomuuksia ja liittoutuneet miehittivät Istanbulin. Kansallisille myötämielinen hallitus pakotettiin eroamaan, ja Kemal tuomittiin poissaolevana kuolemaan. Kemal kutsui koolle kansalliskokouksen pieneen Ankaran kaupunkiin. josta sitten tuli hänen päämajansa ja uuden Turkin pääkaupunki. Kemal julisti, että kansallis-kokous oli Turkin todellinen edustaja.
Seurasi Kemalin johtama taistelujen sarja, jossa lännessä etenevät kreikkalaiset ensin voitettiin ankarissa taisteluissa ja vuotta myöhemmin kreikkalaiset sanan mukaisesti ajettiin mereen Izmiristä. Samanaikaisesti käytiin taisteluja ranskalaisia vastaan sekä sisäisesti armenialaisia ja sulttaanin kannattajia vastaan. Kemal sai aseita juuri perustetulta Neuvostoliitolta, joka tuki läntisiä suurvaltoja vastaan taistelevia turkkilaisia.
Presidentiksi
Sulttaani pyysi englantilaisten suojelusta, erosi ja pakeni maasta. Englantilaiset eivät halunneet aloittaa uutta sotaa. Solmittiin rauha, jossa Turkki sai nykyiset raajansa. Kansalliskokous julisti Turkin tasavallaksi1ja Kemalista tuli ensimmäinen presidentti. Hän aloitti samalta maansa ainutlaatuisen uudistusohjelman. Şaahi yritti toisen maailmansodan jälkeen samaa Iranissa, mutta islamilainen vallankumous 1979 palautti kokonaan islämilaisen järjestelmän.
Kemalin uudistusten luettelo on pitkä. Länsimaiseen tapaan vaadittiin sukunimi kaikilta. Itselleen Kemal otti nimen Kemal Atatürk (turkkilaisten isä), jonka sitten kansalliskokous hänelle myönsi. Huonosti turkkiin sopivan arabialaisten aakkosten sijaan otettiin latinalainen kirjaimisto ja turkin kieltä puhdistettiin arabian- persian- ja ranskankielisistä sanoista. Koraanin laki korvattiin maallisella lainsäädännöllä. Naiset saivat mahdollisuuden käydä koulua ja tasa-arvoisen aseman miesten kanssa. Kemal kielsi turkkilaisen päähineen fetsin ja naisilta hunnun. Konstantinopolin nimi muutettiin Istanbuliksi, mutta Ankara säilyi pääkaupunkina.
Muutamassa vuodessa Turkki muuttui ainakin ulkoisilta piirteiltään länsimaiseksi yhteiskunnaksi. ilman vastarintaa tämä islamilaisen yhteiskunnan nopea maallistaminen ei toki käynyt. Presidentistä tuli kuitenkin erittäin suosittu, ja Kemal Atatürk kierteli ahkerasti ympäri maata puhumassa uudistusten puolesta. Hän hallitsi maataan voimakkain ottein 15 vuotta ja kuoli 1938 nykyaikaisen Turkin kiistattomana perustajana.
Lisätietoja: www.ataturk.com - www.ataturk.net
Osmaniturkkilaiset, jotka taistelivat Bysanttia vastaan, valloittivat Konstantinopolin(Istanbul) Sultan Mehmet II:n johdolla vuonna 1453, ja se merkitsi Bysantin valtakunnan loppua. Sultan Mehmet II, joka sai lisänimen Fatih (Valloittaja), oli vain 18-vuotias tullessaan valtaan. Hän antoi uskonnonvapauden kaikille ja niin kolme suurta uskontoa elivät rauhassa vuosisatojen ajan. Mehmet Valloittaja tuli tunnetuksi älykkäänä, vahvana ja erittäin hyvin koulutettuna hallitsijana. Hän johti osmanivaltion nopeaan kehitykseen, jota kesti 16. vuosisadan loppuun asti.

Kanuni Sultan Süleyman (Suleiman I Suuri), joka hallitsi osmanivaltakuntaa vuosina 1520-1566, loi kehittyneen valtiojärjestelmän ja talouspolitiikan sekä voimakkaan armeijan. Hänen luomaansa lakijärjestelmää jäljiteltiin tuon ajan eurooppalaisissa valtioissa. Suleiman I Suuren aikana osmanivaltakunnan rajat olivat laajimmillaan ja ulottuivat Krimiltä pohjoisesta Jemeniin ja Sudaniin etelässä ja Iranista ja Kaspianmereltä idässä Wieniin ja Espanjaan lännessä. Süleyman I Suuri oli myös runoilija, joka kirjoitti yli 3000 runoa arvostellen niissä muun muassa ihmiskunnan ahneutta.
Suuri Sufimystikko, filosofi, mietiskelijä ja runoilija Celaleddin Rumi, joka tunnettiin myös nimellä Mevlana, eli Konyassa 1300-luvulla ja perusti Pyörivien Dervissien luostarin.
Celaleddin Rumi syntyi Baikhissa, nykyisessä Afganistanissa ja muutti nuorena poikana Konyaan, silloisen seldzhukkien kuningaskunnan pääkaupunkiin. Kun hänen isänsä kuoli, Bahauddinin hyvä ystävä Sayyid Burhaneddin lähti Konyaan huolehtimaan Mevlanan uskonnollisesta kasvatuksesta.
Mevlana oli uskonnon professori ja arvostettu mystikko. Kun hän tapasi hengellisen kulkurin Shamsin 37-vuotiaana, hänestä tuli myös inspiroitunut runoilija ja ihmisyyden rakastaja. Uudet runokäännökset, joita tehtiin runsaasti 1980-luvulla, toivat Rumista esiin uusia luonteenpiirteitä. Hänet on esitetty sekä hienostuneena että tunteellisena, harkitsevana ja hurmiotilassa olevana, syvästi vakavana ja äärimmäisen huvittavana, valikoivana ja helposti lähestyttävänä. Täydellisestä yleismaailmallisuudesta kertoo se, että hän edusti niin monia erilaisia asioita niin monille erilaisille ihmisille.
Pyörivien Dervissien sematanssia voi seurata Konyassa joka vuosi järjestettävissä Mevlanan kuolinpäivän muistotilaisuuksissa 10 - 17. joulukuuta.

Meke Gölü kraatteri sijaitsee Konyan maakunnssa.
Osmaniajan suurin arkkitehtuurin mestari oli Mimar Sinan, jonka sulttaani Suleiman I Suuri nimitti hoviarkkitehdikseen 1530-luvulla. Sinan rakennutti yli 350 rakennusta - moskeijoita, kylpylöitä, siltoja, yksityistaloja, jne. Hänen kuuluisimmista töistään mainittakoon lstanbulin Sehzaden moskeija ja mahtava Suleimaniyen moskeija. Sinanin parhaana työnä pidetään Selimiye-moskeijaa Edirnessä.
Yunus Emre, jonka uskotaan eläneen kolmannentoista vuosisadan loppupuolella, oli eräs Turkin valovoimaisimmista uskonnollisista kansanrunoilijoista. Hänen reagointinsa aikakauden epäoikeudenmukaisuuksiin, kärsivällinen ja vakava suhtautumisensa uskonnollisiin kysymyksiin, mystinen ajatuksensa siitä, että Jumala ilmaisi itsensä kaikkien Luotujen ja erityisesti ihmisten välityksellä sekä hänen yksinkertainen mutta mestarillinen turkinkielensä tekivät hänet laajalti kuuluisaksi.
Yunus Emreä pidetään Anatolian suurimpana turkinkielen mestarina ja hänellä on innokkaita ihailijoita ympäri maailmaa tänäkin päivänä.

Nazım Hikmet on uuden turkkilaisen kirjallisuuden merkittävin runoilija. Hän syntyi Thessalonikissa vuonna 1902 ja eli suuren osan elämästään poliittisessa vankeudessa tai maanpaossa. Nazım Hikmet kuoli Moskovassa vuonna 1963.
Nasreddin Hoca on eräs rakastetuimmista henkilöhahmoista ei ainoastaan Turkissa vaan koko turkkilaisessa maailmassa Länsi-Kiinasta Tataristaniin sekä Balkanilla ja Lähi-idässä. Uskotaan, että hän syntyi Horton kylässä Sivrihisarin maakunnassa vuonna 1208. Myöhemmin Nasreddin Hoca muutti Akşehiriin missä vietti lopun elämänsä.
Jo lapsena Nasreddin Hoca oli älykäs ja huumorintajuinen ja hänellä oli vastaus joka tilanteeseen. Oppineena miehenä hänellä oli oikeus käyttää valkoista turbaania ja kun hän tuli vanhemmaksi hänellä oli myös pitkä valkea parta.
Nasreddin Hoca kuoli luultavasti vuonna 1284 ja hänet haudattiin lähelle Akşehiriä. Haudalle rakennettiin suunnaton puinen ovi, joka oli tiukasti lukittu. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että haudalla ei ole seiniä, vain tämä suunnaton lukittu ovi.
Lähde: Turkin Valtion Matkailutoimisto, Helsinki
Karhunmetsästys
Eräänä päivänä keisari kutsui Hocaa ja lähetti hänet karhunkaatoon. Hoca oli kauhuissaan, mutta hänen oli lähdettävä karhumetsälle.
Kun hän palasi kylään, joku kysyi häneltä:
- Kuinka metsästys sujui?
- Loistavasti, vastasi Hoca,
- Montako karhua kaadoit?
- En ainoatakaan.
- Montako näit?
- En ainoatakaan.
- No miten se sitten niin loistavasti sujui?
- Silloin kun olet metsästämässä karhuja, "ei ainoatakaan" on aivan tarpeeksi, Hoca vastasi.
ESKİ TÜRK DEVLETLERİ
|
|
|
|
BÜYÜK HUN
İMPARATORLUĞU |
BATI HUN
İMPARATORLUĞ |
AVRUPA HUN
İMPARATORLUĞU |
AK HUN
İMPARATORLUĞU |
|
|
|
|
GÖKTÜRK
İMPARATORLUĞU |
AVAR
İMPARATORLUĞU |
HAZAR
İMPARATORLUĞU |
UYGUR
DEVLETİ |
|
|
|
|
KARAHANLILAR |
GAZNELİLER |
BÜYÜK SELÇUKLU
İMPARATORLUĞU |
HARZEMŞAHLAR |
|
|
|
|
ALTINORDU
DEVLETİ |
BÜYÜT TİMUR
İMPARATORLUĞU |
BABÜR
İMPARATORLUĞU |
OSMANLI
İMPARATORLUĞU |
YENİ TÜRK DEVLETLERİ ve MUHTAR CUMHURİYETLERİ
|
TÜRKİYE CUMHURİYETİ |
|
|
|
|
|
|
|
|
AZERBAYCAN |
KAZAKİSTAN |
TÜRKMENİSTAN |
KIRGIZİSTAN |
ÖZBEKİSTAN |
|
|
|
|
|
K.K.T.C. |
BAŞKURDİSTAN |
ÇEÇENİSTAN |
ÇUVAŞİSTAN |
HAKAS CUMHURİYETİ |
|
|
|
|
|
KIRIM |
YAKUTİSTAN |
TATARİSTAN |
TUVA |
ABHAZYA |
|
|
|
|
|
ADIGE CUMHURİYETİ |
KUZEY OSETYA |
BATI TRAKYA
TÜRKLERİ |
DAĞISTAN |
DAĞLIK ALTAY |
|
|
|
|
|
DOĞU TÜRKİSTAN |
GAGAUZ |
KARAKALPAKİSTAN |
IRAK TÜRKMENLERİ |
İNGUŞYA CUMH. |
|
|
|
|
|
KABARTAY-BALKAR |
KALMUK CUMH. |
KARAÇAY-ÇERKES |
MOĞOLİSTAN |
TACİKİSTAN |
|
|