 |
Heinolan Ladun
tiedotuslehden sähköinen versio, jossa julkaistaan osa painetun version aineistosta. Tästä takaisin Ladun pääsivulle. |
|
Heinolan Ladun
tiedotuslehden sähköinen versio, jossa julkaistaan osa painetun version aineistosta. Tästä takaisin Ladun pääsivulle. |
Sisällysluettelo: 1/-99
| •
Latulaiset ! ! ! • Lapinretkiä – tähtihetkiä • Marianpäiväjuhlat ja Hiihtoviikko •Hetassa 1998 • Menneen talven lumia .... • Ylläksellä yötä päivää • Vaelluksien huippu: Kilimanjaro • Erilainen hiihtoloma melkein Lapissa! |
|
| Latulaiset
! ! ! Yhdistyksemme jäsenmäärä on kasvanut tasaista “vauhtia” ja on ylittänyt 500 rajan. Kuulumme jo isoihin yhdistyksiin. Tervetuloa uudet jäsenet joukkoomme! Kesä alkaa sauvakävelyjen merkeissä ja jatkuu mukavasta pyöräilyillä, melontaakin tulee mukaan, samoin suunnistusta yökävelyä ja retkiä ym toimintoja. Toivottavasti kaikille löytyy joku tapahtuma, joka vastaa tavoitteita ja johon pääsee osallistumaan. Vuoden teema on “Ulkopaikat kuntoon ja käyttöön”. Meillä Heinolassa paikat ovat jo hyvässä kunnossa ja ne paranevat edelleen Reppu-Heinola projektin suunnitelmien toteuduttua. Jos mistä, niin Reppu-Heinola projektista hyödymme me tavalliset kuntoliikkujat, koska se keskittyy juuri kuntoilu- ja retkeilyreittien ja paikkojen parannuksiin ja kunnostuksiin. Joillakin reiteillä suoritetaan parannustöitä talkoilla, esimerkiksi Juustopolulle tehdään märimpiin paikkoihin pitkospuita ja lisätään viitoituksia. Talkoisiin tarvitaan työn tekijöitä. Talkoopäällikkönä toimii Veikko Vesalainen puh. 7155240 minun lisäkseni. Toivon että ilmoittautuisitte Veikolle tai minulle, niin sitten, kun työt ovat ajankohtaisia kutsuisimme teidät hommiin. Työt eivät ole vaikeita, mutta uskompa, että jokaiselle osallistujalle tulee hyvä mieli työn valmistuttua. Märän viime kesän ja lumisen talven jälkeen me varmasti odotamme lämmintä ja aurinkoista kesää, – toivon sen toteutuvan. Hyvää ja virkistävää kesää Latulaiset! Puheenjohtaja Lapinretkiä
– tähtihetkiä |
tavanomaiselle ensimmäisen päivän
retkelle Kolmenvaltakunnan rajapyykille. Kilpisjärven ylitettyämme näkyi jo olevan
vastaantulijoitakin. Ensin ajeli rajavartija hiljalleen moottorikelkalla, jonka perässä
oli porontaljalla verhottu reki. Ihmettelimme, miksi hän vähän väliä vilkuili
taakseen. Jonkin matkan päästä hiihteli vastaan kaksi rajavartioston upseeria.
Edempänä läheni muutaman miehen jono. Ja yllätys, yllätys, jonon kärjessä itse UKK.
Pysähdytään puolin ja toisin, tervehditään (me melkoisesti hämmästyneinä). Vaihdetaan päällimmäiset kuulumiset. Presidentti lähettää terveisiä isännällemme, Urho Viikille. Jatketaan matkaa. Perässähiihtäjistä tunnistimme ulkonäöltä Tauno V. Mäen, silloisen metsähallituksen pääjohtajan ja Väinö Leskisen. Muut seurueen jäsenet “eivät kuuluneet tuttavapiiriimme”. Seuraavasta purosta juomme Urkin maljan ja uhoamme, että tämän jälkeen “saa sataa vaikka ämmiä äkeet selässä”, meilläpä on ollut yksi hyvä retkipäivä ja erikoislaatuinen “presidentin vastaanotto”. Ei satanut, vaan Haltinvaellus tehtiin mitä loistavimman sään vallitessa. Se “pieni” tapaus oli kesäretkellä reitillä: Hetta- Pallas- Ylläs. Eräänä iltana leiriytyessämme tapasimme lähistö11ä asustelevan riekkopoikueen. Lähilammelle laskeutuva pienlentokone hätyytti poikueen pakosalle, mutta yksi poikanen jäi joukosta. Se otti minut keinoemokseen. Tiesinhän toki, että eksynyt eläinlapsi leimautuu melkein mihin tahansa, joka liikkuu. Olimme joskus olleet poronvasojen kanssa pääsemättömissä. Tipu piipersi perässä, kun menin lammelle tiskaamaan. Se tuli telttaan ja kompasteli mukiemme ja kattiloittemme joukossa. Jäi kuitenkin yöksi ulos haikeasti piipitellen. Huolestutti, mitä teemme aamulla, kun on jatkettava matkaa. Iltayöllä alkoi sataa, ja poikanen siirtyi teltan päätyräystään alle hakien suojaa. Hetken mielijohteesta ojensin kämmeneni telttakangasta vasten ja toiselta puolen poikanen painautui tiiviisti käden lämpöön. Siihen nukahdimme molemmat. Aamuyöllä heräsin käsivarsi tönköksi puutuneena, kun kaukaa kuului riekkoemon kutsuhuuto. Tipukin heräsi, vastasi, ja lähti ääntä kohti. Aamulla saatoimme helpottuneina lähteä taipaleelle. Me emme saaneet selville poikueen päälukua, sillä ne liikehtivät niin vilkkaasti, mutta emo ei laskussaan erehtynyt. Se tiesi, että yksi on joukosta poissa, ja haki lapsensa takaisin, kun tienoo oli hiljentynyt. Kaksi kovin erilaista kohtaamista kairassa, mutta tähtihetkiä molemmat. Sylvi |
| Marianpäiväjuhlat ja Hiihtoviikko Hetassa 1998 Enontekiön saamelaiset ovat kokoontuneet kirkolle Marianpäiviksi jo 1500-luvulla kastamaan lapsensa, käymään vihillä ja nuoret ripillä. Silloin saapuivat myös kauppiaat paikalle. Viime talven Marianpäivät olivat kolmipäiväiset. Perjantaina oli avajaistanssit, lauantaina poroajo- ja suopunginheittokilpailut, saamenkielinen kirkkokonsertti yms. Sunnuntaina jatkuivat kilpailut saamenkielisen jumalanpalveluksen jälkeen. Saamelaiset olivat upeasti pukeutunutta joukkoa kirkossa ja kylällä värikkäissä puvuissaan. Oli elämys istua konsertissa ja kirkossa kuunnellen saamea, jota ei ymmärtänyt yhtään, mutta juuri sitähän olin lähtenyt etsimään . . . Hiihtopaikkana Hetta oli todella rauhallinen ja latuja oli tavalliselle hiihtäjälle riittävästi. Iltaelämä oli myös Marianpäivän jälkeen rauhaisaa. Paikalliset asukkaat kai lepäsivät ja turistit vain yrittivät riekkua! Paikallisia nähtävyyksiä oli joulupukin enon kylpy, siis puupalju pihalla, johon juostiin saunasta uimapuvussa lillumaan kuumaan veteen ja lunta satoi kasvoille! Olo oli autuas saunan ja kylvyn jälkeen . . . (kolme henkeä mahtui paljuun yht'aikaa). Hetassa on myös vuosittain musiikkijuhlat kevättalvella ja silloin voisi yhdistää kulttuurin ja hiihdon lomaviikolle. Tapaamisiin Hetassa! Ylläksellä yötä päivää Auto täyteen pakattiin, suremasta lakattiin, Viikko niitä vallattiin, tuntureita omaan tahtiin, Silti kunnon perinteinen, tyylisuunta ladun suuntainen, Vaikka käytiin Aakenukset, Kukakselle johti sukset, Eikä ihme enää lie, avantoon jos suunta vie, Jälleen kesken loppui aika, valtas meidät Lapin taika, Kiitokset kaikille teille, hienot hetket loitte meille, Tätä runoräpellystä ei tehty mistään sodasta eikä edes Vesivehmaalta. Onpahan
yhdenlainen näkemys Heinolan Ladun hiihtoviikosta Ylläksellä viikolla 13
alennusmyyntivuotena -99. Matkoja ei myyty alennuksella ja hinta/laatusuhde oli enemmän
kuin plussan puolella.
Erilainen hiihtoloma melkein Lapissa! Erilaisten yhteensattumien vuoksi en päässyt Ylläksen hiihtolomaviikolle, joten oli
pakko keksiä korvaavia retkiä.
|
Menneen talven lumia .... Meillä on nyt ollut aivan oikea talvi paukkupakkasineen ja lunta valtavan paljon. Hiihtokansa on saanut nautiskella. Heinolassa riittää latuverkostoa jokaiselle. Ja ihmiset retkeilee myös pitkin metsiä ja järven jäitä umpihankihiihtoa/erähiihtoa harrastaen. Heinolan Ladun erähiihto hiihdettiin 20.2. Meitä oli lähdössä vähän kolmatta kymmentä retkeilijää ( muist.21). Osalla oli leveät metsäsukset, mutta paljon oli aivan tavallisilla hiihtovarusteilla liikkeellä. Sää suosi; oli pikkupakkanen, tyyntä, kaikki uuden lumen peitossa. Retkeilimme siitä lauantai päivästä suurimman osan päivää, eli olimme suksilla monen monta tuntia, kahvittelimme välillä Läpiän laavulla. Ja taas nautimme Läpiän ja Jyrängön takametsien luonnosta. Eläinten jälkiä oli paljon. Näille saloille sopii jos jonkin moista eläintä . Osa viettää talvea pesässään, osa tulee keväämmällä pesimään. Jäi mieleen pitkä nousu Läpiän järven jäältä. Sauvat upottivat. Letka jo vähän venyi siinä, mutta kannatti pinnistellä. Oikeastaan siitä alkoivat ne suuret metsät. Latu polveili kivasti kuusikossa, mäki alan, sitten vähän tasaisempia seutuja jne. Oli todella hulppean näköistä, kun kirkkaisiin hiihtoasuihin sonnustautunut joukko eteni verkkaisesti pitkänä letkana. Hiihdettiin sähkölinjaa. Kivoja loivia alamäkiä. Kurvattiin siitä Juustopolun kahvipaikan kohdalta Tamppilahdelle. Tosin ei suoraan; vaan piti laskea vähän pitkäksi. Muuten olisi ollut vaikeusastetta liian paljon. .... Jne. jne. tässä vaan joitakin otteita retkestämme. Luulisin, että kaikille erähiihtoon osallistuneille jäi tästä tapahtumasta hyvä mieli. Ainakin meidän neljän hengen porukka oli retkeen tyytyväinen. Tämä oli nyt toisen kerran järjestetty tapahtuma. Ensi talvena taas kohti uusia erähiihto seikkailuja. Jospa järjestettäisiin myös ilta erähiihto jonnekin vähän vieraammalle alueelle. Anita Vaelluksien huippu:
Kilimanjaro |
