Pena rinkan testauksessa ennen vaellusta


Lapinsalmen sillalta aloitimme vaelluksen
aamutuimaan. Pena vähän epätarkka, mutta
  siltaahan tässä onkin kuvattu !


Soiden ylitys sujui mukavasti pitkospuita myöten.
Leila ryhmän veturina Katajalammella.


Leo Katajamäellä.


Rainer maisemia ihailemassa


Ja ylöspäin olis taas mentävä. Haukilamminvuori.

Syysruskaa Haukilamminvuorella

Kahvitauolla Kirnuhuokon laavulla.


Rensselit reppuun ja taas matkalle

Leiripaikan valinta Kuutinlahdella


Nautinnollinen syysruskanäkymä
Mustalamminvuoren näkötornista.



Välillä oli soiteltava kuulumiset


Leon sisko tarjosi mökillään vaeltajille
paluumatkalla kahvit. Kiitos !

Penan vaelluspäiväkirjasta napattua tekstiä


Perjantai-iltana uuden rosnarinkan pakkaus. Tarkistuslistasta tsekkaus oliko kaikki tarpeellinen mukana ja se paljon puhuttanut 0,1 l annos iltalämmikettä.
Rinkka painoi n. 15 kg. Rinkan testaus kävelyllä postilaatikolle osoitti, ettei se oikein istunut selkään ja tuntui tosi painavalta. Mietinkin, että näinköhän jaksan kantaa sitä 12 km.
Säädin selkätukea ylemmäs pari pykälää ja kiristin olkahihnoja seka sivuvakaajia ja kuinka ollakaan rinkka istui tosi hyvin selkään ja tuntui puolta kevyemmältä. Tiedoksi kaikille muillekin vaeltamaan lähteville, testatkaa ja säätäkää rinkka täydellä kuormalla aina ennen vaellusta. Rinkka tuntui tosi hyvältä kantaa koko matkan ja matkaakin kertyi alkuperäissuunnitelmiin nähden puolet lisää.

Lauantai 30.09.

Aamulla säätilan tarkistus tekstiTV:stä ja lämmintä luvattiin. Vaellusvaatetus meni uusiksi taukotakkia myöten. Olin pakannut hieman jo talviset varusteet mukaan.

Tunnin ajo Nastolasta Repovedelle. Mukana Laukkasen Leo, Kamotskin Leila, Aulenin Rainer ja minä ite.

Klo 9:20 nostimme rinkat selkään parkkipaikalla ja suuntasimme kohti Lapinsalmen riippusiltaa. Sää oli poutainen, mutta pilvinen, lämpötila n. 10 C .
Riippusillan ylityksen jälkeen ohitimme pitkospuita myöten Katajalammin suon ja edessä oli ensimmäinen nousu.  Katajavuorelle 40 metriä ylöspäin ja n. 200 portaan nousun jälkeen olikin t-paita aivan märkä ja mieli teki istahtaa kalliolle tauolle.
Ruskaiset näkymät olivat sanoinkuvaamattoman kauniit.

Pienen tauon jälkeen jatkoimme matkaa vähitellen laskeutuen kohti Kuutinlahtea. Järven rantaa myötäillen polku johdatti ensimmäiselle ruokataukopaikalle Kuutinkanavalle.
Nuotio palamaan ja trangiassa rokka porisemaan. Polttopuutilanne oli vähän huono ja kahvivesi jäikin kiehumatta.
Yhtäkkiä leirille ilmaantui lähes 100 henkeä ja mieli tekikin lähteä "erämaisemiin" karkuun.

Klo 12:10 suuntasimme kohti Kirnuhuokon laavua. Tervajärven rantaa kävellessä taivas alkoi repeillä. Tunnin vaelluksen jälkeen nousimme Haukilammenvuorelle, jossa pidimme maisemienihailutaon. Aurinko paistoi nyt lähes pilvettömältä taivaalta ja lokakuinen sää oli uskomattomat 20 C. 

Laskeuduimme Kirnuhuokon laavulle. Keittelimme kahvit ja lepäilimme tunnin verran laavulla. Laavulla melko hiljaista. Pari muuta vaellusporukkaa tulisilla.

Klo 15:00 suuntasimme kohti Kuutinlahden leiripaikkaa. Matkalla yksi 8 käyrän nousu, muuten polku johdatteli suhteellisen tasaisissa maisemissa. 10 km vaellus mäkisessä maastossa alkoi jo painaa hartioita ja pidimmekin lepotaukoa Valkjärven rannalla.

Päivän viimeisen etapin n. 1,5 km vaelluksen jälkeen klo 17:00 saavuimme Kuutinlahteen. Paikka oli tosi rauhallinen. Mökissä neljän hengen porukka ja yhdellä nuotiopaikalla pari henkeä.
Teimme tulet rantaan ja etsimme telttapaikat ylempää kalliolta. Telttojen pystytyksen jälkeen laitoimme nuotiolla ruokaa ja nautimme auringonlaskusta.

Klo 19:00 oli jo hämärää. Teimme kynsitulet telttapaikalle ja keittelimme iltakahvit.
Nuotiolla kahvin ja makkaranpaiston lomassa riitti mukavasti juttua.
Makuupusseihin kääriydyimme klo 22:00. Hieman päivän rasitus painoi ja sain unenpäästä kiinni vasta aamuyöllä.

Sunnuntai 01.09.

Aamu valkeni edelleen pilvettömänä, mutta lämpötila oli enää muutaman asteen plussalla. Aamutoimien ja puuron syönnin jälkeen purimme teltat ja pakkasimme rinkat.
Jätimme rinkat leiripaikalle ja lähdimme nousemaan Mustalamminvuorelle. Klo 10 olikin ilma jo mukavan lämmintä ja kiipeäminen sai jäsenet vertymään yön kankeudesta.

Mustalammen näkötornista oli ulppeat näkymät joka puolelle.
Laskeuduimme alas "laaksoon" ja nousimme jälleen ylös Olhavanvuorelle. Alhaalta leiristä kuului kiipeilijöiden valmisteluja päivän kiipeilyihin. Kävimme katsomassa alhaaltakin päin näitä 40 m korkeita kallioseinämiä. Kiipeilijöiden telttoja oli leirissä puolenkymmentä.

Vaelsimme "alakautta" takaisin leiriimme Kuutinlahdelle ja nostimme rinkat selkään ja suuntasimme kohti Kuutinkanavaa. Nyt vaeltajia tuli vastaan kymmenittäin, sillä päivä oli vuotuinen Valkealan vaelluspäivä.   Edellispäivän kokemusesta emme jääneet nuotiopaikalle vaan etsimme kilometrin päästä mukavan niemenkärjen ruokapaikaksi.
Leila teki lapintytön kokemuksella näppärästi nuotion kalliolle ja pistimme vesikattilat porisemaan.
Paikka oli mukavan rauhallinen, sopivasti vaelluspolusta syrjässä ja saimme nauttia ruokailusta oman porukan kesken.

Klo 14:30 suuntasimme kohti Lapinsalmea. Vaeltajia tuli jatkuvasti vastaan. Arvioimme, että päivän aikana metsissä liikkui lähes 500 kulkijaa.
Leiripaikalta lähdettyämme saimme vastaantulijoilta kuulla, että edessä oli hirviä ja kilometrin käveltyämme näimmekin emän ja vasan loikomassa pienellä mäellä.
Kuin näyttääkseen koko komeutensa hirvet nousivat ylös meitä katselemaan.

Hirvet taakse jätettyämme nousimme Katajavuorelle ja ihailimme tämän reissun päätteeksi vielä auringonpaisteessa kylpevää maisemaa.
Laskeuduimme 200 porrasta alas Katajasuolle ja edelleen vaelsimme Lapinsalmen riippusillalle. Sillalla oli ruuhkaa molempiin suuntiin. Sillan kun sai ylittää vain yksi henkilö kerrallaan.

Klo 15:00 saavuimme parkkipaikalle. Parissa päivässä kertyi sopivat 23 km vaellusta.

Kävimme paluumatkalla Leon siskon mökillä nauttimassa Rainerin päivän kahvit.

Kiitos kaikille retkellä mukana olleille. Uskon, että ensi kevään vaellukselle saamme suuremman joukon mukaan.

                                                                  Pena