Senaatin kartta Tvärminnestä 1872
Jos kartta ei tule näkyviin niin klikkaa tätä - Om kartan inte syns klicka den här

Yllä olevan kartan voi ladata ns. älykännykkään. Jos kännykässä on lisäksi GPS paikannus voi oman sijaintinsa nähdä kartalla.
Kartan oikeassa alalaidassa on kännykän kuvalla merkitty linkki, jolla kartan latausosoitteen voi lähettää tekstiviestinä antamaansa numeroon – vaikka omaansa. Puhelimeen tulee tekstiviesti, jossa on linkki osoitteeseen, josta karttatiedoston voi ladata. Tiedosto on aika iso joten 3G siirtotie on suositeltava. Kartta asentuu automaattisesti älykännykkään, jonka jälkeen sen voi käynnistää omista sovelluksista.
Vaihtoehtoinen tapa on ladata karttasovellus internetistä omalle koneelle ja siirtää sovellus kännykkään siitä USB johdolla tai Bluetooth yhteydellä.


Kansallisarkistossa säilytettävien Senaatin karttojen merkkien selitykset 
Teckenförklaringar till Senatens kartor som förvaras i nationalarkivet

Maanmittauslaitos väritti Suomeen saadut alkuperäiskappaleet käsin tehden niihin samalla korjauksia. Maastokuvauksen tarkkuus on lähellä nykyaikaista peruskarttaa. Kansallisarkistossa säilytettävien karttojen väritys vastaa venäläistä käytäntöä: Pellot ovat valkoisia ja metsät eroteltu havu-, seka- ja lehtimetsiin. Merkintöjen selitykset perustuvat Heli Ek'in diplomityönään maanmittaushallitukselle 1981 laatimaan selvitykseen. 
sekametsa.jpg (6311 bytes) Sekametsä avokallio.jpg (7807 bytes) Avokallio posti.jpg (7787 bytes) Posti
havumetsa.jpg (7007 bytes) Havumetsä joki.jpg (7736 bytes) Joki ja penger piharak.jpg (6944 bytes) Rakennuksia ja piha-alue
lehtimetsa.jpg (6814 bytes) Lehtimetsä pelto.jpg (6668 bytes) Pelto torppa.jpg (6793 bytes) Torppa
avosuoy.jpg (6430 bytes) Avosuo, ylipääsemätön puutarha.jpg (8218 bytes) Puutarha satama.jpg (6160 bytes) Ankkuripaikka

(Satama)

avosuok.jpg (7684 bytes) Avosuo, kulkukelpoinen laidun.jpg (7229 bytes) Laidun ojasilta.jpg (7318 bytes) Maantiesilta ja oja
suomets.jpg (6466 bytes) Metsäinen suo wpe1.jpg (8302 bytes) Aidat krata.jpg (7678 bytes) Kapearaiteinen rautatie
jarvi.jpg (6648 bytes) Järvi kylanraja.jpg (6258 bytes) Kylänraja rata.jpg (6869 bytes) Leveäraiteinen rautatie
penslaid.jpg (7513 bytes) Pensoittunut laidun kayrat.jpg (6719 bytes) Korkeuskäyrät 2 sashenin välein ja korkeusluku.Yksi sashen eli syli on 2.134 m tiet.jpg (6304 bytes) Maantie
pensniitty.jpg (8127 bytes) Pensoittunut niitty virstanp.jpg (6434 bytes) Virstanpylväs polut.jpg (6857 bytes) Pieni tie ja polkuja
laivavayla laivaväylä hakkuu Hakkuualue lähde Lähde ja puro
matalikko Matalikko hietikko Hietikko dyyni Dyyni
© Erkki Rope 2009


Senaatin kartta - Venäläinen topografikartta - Tvärminnestä vuodelta 1872

Venäjän sotilasviranomaiset kartoittivat vuosina 1860-1914 suurin piirtein linjan Pori - Käkisalmi eteläpuoleisen Suomen mittakaavassa 1:21.000. Näin syntynyt kartasto käsitti 471 karttalehteä. Suomen suuriruhtinaskunta sai kaksi valokuvajäljennöstä kustakin tämän alkuperäiskartaston lehdestä koska oli osallistunut kartoituksen kustannuksiin. Tätä alkuperäisaineistoa on Suomessa kutsuttu nimellä Senaatin kartat. Maanmittauslaitos väritti Suomeen saadut alkuperäiskappaleet käsin tehden niihin samalla korjauksia. Maastokuvauksen tarkkuus on lähellä nykyaikaista peruskarttaa. Kansallisarkistossa säilytettävien karttojen väritys vastaa venäläistä käytäntöä: Pellot ovat valkoisia ja metsät taas on eroteltu eri värein havumetsiin, sekametsiin ja lehtimetsiin. Tvärminnen lehti III 21 on kartoitettu vuonna 1872. Tvärminnen eläintieteellinen tutkimusasema on lisätty karttaan 1900-luvun alussa.

Sotilaallinen tarkoitus

Kun Suomi joutui Venäjän alaisuuteen vuonna 1809 Venäjä halusi kartoitustöillä liittää alueen emämaahan. Toinen syy tarkkaan kartoitukseen oli pelko siitä, että mahdollinen vihollinen hyökkäisi Venäjälle Suomen kautta. Kartan teetti Venäjän sotaministeriön topografinen osasto vuosina 1860-1914. Suomessa kartoitusryhmään kuului johtaja ja kuusi kartoittajaa.

Suomi rahoitti kartoitusta

Suomen keisarillinen senaatti päätti vuonna 1885 osallistua vuosittain kartoitukseen 20 000 markalla 10 vuoden ajan ja kopioiden ostoon ja väritykseen lisäksi 10 000 markalla vuosittain. Karttasarja tallennettiin Senaattiin, siitä nimitys Senaatin kartasto.

Värillisiä ei ole tiettävästi painettu

Autonomian ajan topografinen kartoitus oli venäläisten sotilasviranomaisten yksinoikeus. Siitä voisi päätellä että kartat olivat salaisia. Toisaalta värillisten karttojen monistamiseen ei ollut tuolloin mahdollisuuksia, joten ne eivät olleet kuin harvojen tiedossa ja vielä harvempien käytössä. Mustavalkoiset venäläiset topografikartat 1:42000 olivat pitkään käyttökarttoja ja niitä painettiin erilaisina versioina. Helsingin ympäristöstä karttaa painettiin mittakaavassa 1:21000 ja 1:20000.

Maanmittauslaitos täydensi karttaa

Maanmittaushallitukseen nimettiin v. 1886 ylimääräinen virkamies valvomaan karttojen väritystä, nimistön korjailua ja täydentämistä. Maanmittauslaitos väritti kaksi sarjaa karttoja käsin. Karttoja väritettiin aluksi 40-50 kpl vuodessa myöhemmin 10-20 kpl vuodessa. Toinen sarja karttoja väritettiin venäläisen mallin mukaan ja sitä säilytettiin Senaatin arkistossa. Toinen sarja väritettiin myöhemmin suomalaisen käytännön mukaan pellot keltaisiksi ja metsät valkoisina. Tämä sarja on kärsinyt säilytyksestä. Nyt se on Sotamuseossa.

Kartografia

Kartan projektio on polyedriprojektio eli monisuunnikasprojektio. Kartan mittakaava on 1:21 000 (ns. puolen virstan kartta, jossa yksi tuuma kartalla vastaa puolta virstaa maastossa eli 533 m.

Runkopisteiden tarkkuus

Kartoituksen runkopisteinä oli tähtitieteellisesti määrätyt pisteet, yleensä kirkontornit, jotka olivat 50-60 km:n etäisyydellä toisistaan. Tarkkuuskelloja ja lennätintä hyväksikäyttäen määritettiin runkopisteiden sijainti tähdistä.

Mittapöytäkartoitus

Kun kartoittaja apulaisineen saapui kylään suoritti hän ensin alueen yleiskatselmuksen ja etsi sopivat kumpareet ja mäet, joista oli mahdollisimman esteettömät näköalat. Jollekin tällaiselle korkealle paikalle kartoittaja pystytti mittapöytänsä ja suuntasi sen pohjois-eteläsuuntaan. Kompassin osoittama magneettisen pohjoissuunnan eranto tunnettiin jo tuolloin. Konseptipaperille laitettiin neula kuvaamaan sitä kumparetta, josta kartoitus aloitettiin. Kartoittajan osoituksen mukaan apuri nosti riu'un pystyyn sopivissa maastokohdissa, pisti samalla sen viereen numeroidun puikon ja huusi numeron taululle. Taululla oleva apulainen veti diopteriviivaimella suunnan seipääseen ja kirjoitti mittatikun numeron arvioidulle pisteelle. Näin "tikutettiin" kaikki taululta näkyvät selkeät havaintopisteet, peltojen nurkkaukset, rakennukset, puron suut, järven lahdet jne. Sen jälkeen asemapaikka muutettiin jollekin toiselle kumpareelle, josta mitattiin suunnat samaan tapaan ensimmäisestä lähtöpisteestä mitatuille paikoille ja jatkettiin samalla linjojen piirtämistä uusille maastokohdille. Mittaamalla kumpareiden välinen välimatka saatiin perusviiva. Näin jatkettiin uusille havaintopisteille. Perusviivan ja kahdesta tai useammasta tähystyspaikasta tehtyjen kulmamittausten mukaan voitiin trigonometrian sääntöjen mukaan määritellä etäisyydet eri havaintopisteisiin. Kartoitus eteni teiden mukaisesti. Peltoaukeilla, joista oli esteetön näköala, kartoittaja pystyi piirtämään yksityiskohtaisen ja tarkan kartan. Peitteisessä maastossa jouduttiin tarkkuuden saamiseksi avaamaan metsään selkälinjoja.

Nimistö

Nimistö oli aluksi suomeksi, mutta 1890 luvulta lähtien venäläistämisaikana venäjäksi.

Karttamerkit

Kartat tehtiin sotilaallisiin tarkoituksiin. Kartan kuvauksessa korostuvat paikantamiseen ja sotilaallisiin toimiin liittyvät seikat. Avoimet alueet kuvattiin vaaleilla väreillä, pellot olivat valkoisia, niityt vaalean sinisiä ja laitumet vaalean keltaisia. Niityillä ja laitumilla kuvattiin myös puoliavoimet pensoittuneet alueet havainnollisella varjostuksella. Soiden kulkukelpoisuus osoitettiin viivoituksen tiheydellä, mitä tiheämpi viivoitus sitä vaikeampi ylittää. Erilaiset tiet olivat tarkasti kartoitettu koska kartoitus tapahtui tieltä käsin. Siltojen rakenteen pystyi myös päättelemään kartalta. Virstanpylväät olivat paikantamisen kannalta hyviä maamerkkejä. Metsätyypit oli eroteltu voimakkaasti erottuvilla väreillä: Havumetsät violetilla värillä, lehtimetsät turkoosilla värillä, ja sekametsät - oranssin ruskealla värillä. Heli Ek selvitti karttojen merkintöjen selityksen diplomityönään vasta v. 1981.

Korkeuskäyrät edistyksellisiä

Ensimmäistä kertaa maaston korkeussuhteita kuvattiin vaakasuuntaisina leikkaustasoina eli korkeuskäyrinä. Siihen saakka maastomuotoja oli havainnollistettu ns. vuoriviivoilla, jotka olivat kyllä havainnollisia mutta eivät osoittaneet korkeustasoja. Korkeuskäyrien piirtäminen nopeutti huomattavasti piirtämistyötä, koska vuoriviivoituksen tekeminen oli työlästä ja aikaa vievää.

Kartografisesti ja mittausteknisesti korkealuokkainen

Geodesian alalla venäläisillä oli johtoasema Euroopassa mittaustöiden ja tieteellisen tutkimuksen alalla. Myös kartografia sai tunnustusta. Suomi olikin 1800 luvun lopulla yksi parhaiten kartoitettuja maita maailmassa. Nykyisiin karttoihin verrattuna kartta on vieläkin kaunis taideteos.

Mitä kartalta näkee

Tvärminne by ja Björksärs by ovat olleet tiiviitä ryhmäkyliä. Kylillä on ollut paljon pieniä peltoja, joita ympäröi kotieläimiltä suojaavat aidat. Avoimet hiekkadyynit ovat olleet pienempiä kuin nykyään. Dyynien reunat ovat jyrkät, joten ne ovat ilmeisesti muinaisrantoja. Vesiraja on etääntynyt maan kohoamisen ja rantojen liettymisen johdosta. Runsaat kulkutiet metsässä osoittavat alueen olleen kulttuurin vaikutuksille altis. Tvärminne ön on ollut selvä saari kun sen nykyisin erottaa mantereesta kapea vesiuoma.

Onko kaikki muuttunut

Tvärminne by ja Björkskärs by ovat samoilla paikoillaan. Tiilitehdas ja uusia rakennuksia on tullut kyläteiden varsille. Saarissa on ollut pysyvää kalastaja-asutusta. Kylän venesatama venevajoineen on ollut suojaisessa Tvärminne ön ja mantereen välisessä salmessa. Laivaväylä avomereltä on tullut suoraan Tvärminnen kylään. Maisemassa on vielä tunnistettavia piirteitä, polkuja, vanhoja peltoja, vanhojen rakennusten paikkoja pihapuineen ja koristekasveineen.

Mitä hyötyä kartasta on

Tutkijalle kartta on tieteellinen dokumentti, joka yhdistää tapahtumien ajan ja paikan. Maankäytön suunnittelijalle kartta selittää kehityksen syitä ja seurauksia. Vanha kartta osoittaa kyläläisten arkiympäristön merkittävät paikat kuten rakennukset, niityt, laitumet, polut ja kylän kaivot. Alueen asukkaita kartta opastaa löytämään näin vanhoja mielenkiintoisia paikkoja.
Anne-Maj ja Erkki Rope, 2009

Lisää tietoa vanhoista kartoista: 
Jan Strangin karttatieto   1600-luvun maakirjakartat verkossa 

Tvärminnen nuoriso- ja kotiseutuyhdistys on julkaissut kartan näköispainoksena 100-vuotistaipaleensa kunniaksi. Alkuperäinen kartta on kansallisarkistossa.  A3 kokoista värillistä karttaa saa ostaa Tvärminnen nuoriso- ja kotiseutuyhdistykseltä.