Artikkeli julkaistu 11.02.2004 Exlibris Aboensis ry:n jäsenlehdessä n:o 45

Muistiinpano- ja leikekirjat kertovat

Menestyskirjailija Mauri Sariolan retkiä

kirjanomistajamerkkien maailmassa

Vuonna 1924 syntynyt kirjailija Mauri Sariola oli koko ikänsä innostunut yhä uusista asioista ja elämänilmiöistä ympärillään. Hän kuoli 1985 inhimillisesti ajatellen ennenaikaisesti, kesken voimakasta luomiskauttaan.

Mauri Sariolalla oli ainakin vuodesta 1968 alkaen tapana järjestelmällisesti tallettaa muistiin omia jokapäiväisiä elämäntapahtumiaan ja kommentoida ajankohtaisia asioita. Vauhdikkaasti ja persoonallisella käsialalla kirjoitettuja isokokoisia muistiinpano- ja leikekirjoja kertyi lukuisia. Näitä kirjailija elävöitti lehti- ym. leikkeillä ja valokuvilla. Osa noista päiväkirjamerkinnöistä kuvituksineen on julkaistu jälkeenjääneiden nautittaviksi painetussa muodossa (Reijo Ikävalkon 1986-1987 Gummerukselle toimittamat päiväkirjat ’Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä’ ja ’Hyvästi, Sammatin kuu’).

Exlibris-näyttely innosti mukaan seuratoimintaan

 Vuoden 1976 alussa Mauri Sariola toden teolla innostui exlibriksistä. Päiväkirjamerkinnän 22. helmikuuta yhteydessä selviää, että Sariola oli leikannut sanomalehdestä talteen Antti Nuortion jutun, jossa kerrottiin Suomen Exlibris-Seuran 30-vuotisjuhlanäyttelystä. Ilmeisesti tämä sai hänet todellisesti uteliaaksi aihetta kohtaan. Sariola näyttää tuolloin vierailleen näyttelyssä, jota hän sitten innoittuneesti kuvaili päiväkirjassaan.

Exlibrikset alkoivat tuossa vaiheessa kiinnostaa Mauri Sariolaa jopa siinä määrin, että hän vuosien 1975 – 1976 vaihteessa liittyi itsekin Suomen Exlibris-Seuran jäseneksi. Ei ole yllätys, että merkkien keräilyn erikoisalaksi hän tuolloin oli ilmoittanut ”eläimet”. Ympäröivä luonto lintuineen ja muine elollisine olentoineen - joita hän ahkerasti havainnoi monien teostensa syntysijoilla, vapaa-ajan asunnollaan Sammatin Enäjärvellä - oli herkkätuntoista kirjailijaa lähellä muutoinkin. Exlibris-keräilynsa tuloksia Sariola on tallentanut liimaamalla saamiaan merkkejä, muutamia näistä kommentteineen, noiden leikekirjojensa sivuille.

Rimakan Jannen aavekoira, yksinäinen Lapin susi vai kirjailijan oma schäfer ”haikeissaan”?

Mauri Sariolalla oli kyllä jo kauan ollut omakin exlibriksensä. Sariolan kirjanomistajamerkki oli ollut esilläkin em. näyttelyn kirjailijaosastossa. Tämän varmaan ainoaksi jääneen merkin Mauri Sariolalle oli eräiden julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan vuonna 1963 suunnitellut ja piirtänyt hänen Helsingin Sanomain oikeussalitoimittaja-työsuhteensa aikainen ystävänsä taiteilija Totti Noisniemi, ehkä viimeisimmäksi jääneenä työnään. Pari kappaletta näitä hänen aitoja kirjanomistajamerkkejään löytyy kiinnitettyinä päiväkirjaosien sivuille.

Mauri Sariolan exlibriksen kuva-aiheena on Koiramme –lehden vuoden 1981 ensimmäisessä numerossa julkaistun Sariolan novellin sisältämän maininnan mukaan ”Rimakan Jannen aavekoira”. Mutta onpa tätä sariolansinisessä hyytävän kylmässä Lapin yömaisemassa kuono kohti kuuta ulvovaa eläintä kyllä arvailtu oikeaksikin sudeksi – jonkinlaiseksi yksinäisen omia teitään kulkevan rikoskirjailijan symboliksi.

Toisaalta, vastikään löytämäni Mauri Sariolan oman selityksen mukaan (King-lehti 1982) merkki olisi useita vuosia vanhempikin eli ainakin ideatasolla peräisin jo noin vuodelta 1952. Näin Sariola selitti:

Viimeksimainitun tietolähteen mukaan exlibriksessä kuvattuna aiheena olisikin siis Mauri Sariolan oma schäfer-koira: Sariolalla oli ainakin hänen Rovaniemen maalaiskunnan Norvajärvellä opettajantoimensa vuoksi 1951 - 1953 asuessaan tiettävästi ”Roi” –niminen saksanpaimenkoira, jonka kuva on julkaistu Mauri Sariola –seuran jäsenlehdessä 2001. Tiettävästi samanrotuisia koiria Sariolalla oli ollut myös jo Kittilän Lompolon opettajakaudella 1951.

Mauri Sariolan omaa kirjanomistajamerkkiä on esitelty Exlibris Aboensis –seuran puheenjohtajan Tauno Piiroisen artikkelissa Antikvariaatti –lehden numerossa 1/96. Siitä on kerrottu myös mm. Mauri Sariola –seura ry.:n Ampiaiskesä –jäsenlehden numerossa 1997. Viimeksimainittu seurahan oli tuolloin Mauri Sariolan lesken kirjailija Tuula Sariolan suostumuksen saatuaan painattanut kyseisestä exlibriksestä seuran käyttöön uusintapainoksen. - Sama exlibris on ollut myös nimikkokirjailijaseuralle sen perustamisvaiheessa 1995 valmistetun ensimmäisen tunnuslogon pohjana.

Elämänkokemukset muuntuivat romaanien aineksiksi

Mauri Sariola oli todellinen mestari hyödyntämään oman vauhdikkaan elämänsä aineksia ja todellisia kokemuksia kirjoitustyössään. Niinpä oli luonnollista, että hän sovitti kirjalliseen tuotantoonsa mukaan myös exlibris-teeman. Mielenkiintoinen taidonnäyte on tarkasteltavissa vuonna 1981 ilmestyneessä Sariolan keskeisimpään romaanituotannon osaan eli rikostarkastaja Susikoski –poliisiromaanisarjaan sisältyvässä teoksessa ’Ison kalan katiska’. Tästä kirjasta muodostui sittemmin menestyskirjailijan laajan, lähes 100 kirjaa yli kaksine miljoonine yksittäiskappaleineen vuosilta 1956 – 1985 käsittävän tuotannon nykyisin ehkä vaikeimmin löydettävissä oleva keräilykohde. Tuon romaanin painosmäärä jäi nimittäin jostakin syystä – ei kuitenkaan vähäisen kysynnän vuoksi - pieneksi, yhden ainoan painoksen käsittämiin muutamaan tuhanteen teoskappaleeseen. Sisältötiedon levitessä kirjat näyttävät äkkiä kadonneen ennen kaikkea exlibrisharrastajien tutkittaviksi ja hyllyihin.

Kuten yleensä aina uutta kirjaa aloittaessaan, myös ’Ison kalan katiskaa’ ideoidessaan ja siihen tietoainesta kerätessään, Mauri Sariola – tietysti aivan oikein – nytkin turvautui aiheympäristöksi valitsemansa erityisalan asiantuntijoihin. Niinpä hän varta vasten kävi haastattelemassa aikansa tunnetuimpiin suomalaisiin exlibriskeräilijöihin lukeutunutta Olavi A. Eräniemeä. Tältä hän saikin arvokasta tukea. Eräniemen antaman panoksen kirjailija sitten tietolähteensäkin avoimesti mainiten näyttää lähes sellaisenaan siirtäneen romaaniinsa.

Mauri Sariola oli tiettävästi jo ennen Eräniemeä ottanut puhelinyhteyden ainakin yhteen muuhunkin exlibristietäjään eli Toivo ”Topi” Asikaiseen. Silloista Suomen Exlibris-Seuran puheenjohtajaa ja myöhemmin Exlibris Aboensis –seuran perustajajäsenenä n:o 1 tunnetuksi tullutta Asikaista Sariola sitten vielä pariin otteeseen jututti ’Ison kalan katiskaa’ silmälläpitäen asunnollaan Vuorimiehenkatu 20:ssä Helsingissä. Nämä tapaamiset häneltä kuitenkin syystä tai toisesta ovat poikkeuksellisesti jääneet omaan päiväkirjaansa merkitsemättä. Kuitenkin Sariola oli Asikaisen minulle näyttämän keräilykansionsa muistiinpanon mukaan hänelle luovuttanut oman exlibriksensäkin jo 1974.

Richard Kaljon 1972 suunnittelema Olavi Eräniemen exlibris Toivo ”Topi” Asikainen käsissään Mauri Sariolan omisteellinen teos ”Ison kalan katiska”

Exlibris kirjanomisteessa?

Topi Asikaiselle Mauri Sariola sitten kuitenkin lahjoitti muistoksi ja kiitokseksi ’Ison kalan katiskan’ valmisteluun saamastaan avusta omisteellisen kappaleen sittemmin valmistunutta romaaniaan. Tuo omiste on sikäli erikoinen - ja sekä Sariola- että exlibris-tutkimusten kannalta jopa poikkeuksellisen mielenkiintoinen - että siihen sisältyy kaksikin eri piirroshahmotelmaa todellisen, maineikkaan taiteilijan eli virolaisen Richard Kaljon romaanin kuvitteelliselle päähenkilölle piirtämäksi kuvitellusta ja romaanin juonenkehittelyn kannalta keskeiseen asemaan nousevasta exlibriksestä. Nämä hahmotelmat ovat tavallaan itsenäisiä exlibriksiä tai ainakin sellaisen aihioita!

Näin Mauri Sariola on nerokkaasti keksinyt kirjanomistetekstinsä yhteyteen omin käsin kuvittaa kuvitellun ajatuksensa siitä, miten kyseisen romaanin tällä kertaa jopa kirjasarjan nimihenkilöä rikoskomisario Susikoskeakin keskeisempään rooliin nostettu insinööri-päähenkilö tuon lahjaksi saamansa mutta kadottamansa exlibriksen tutkimusten yhteydessä kykeni muistelemalla palauttamaan mieleensä ja paperille kuvaamaan. Sariola näyttää ehkä jopa ajatelleen, että hänen Asikaiselle luovuttaman kirjan sivuille näiden piirrosten myötä itse asiassa syntyi oikea ja aito exlibris, oikeastaan kaksikin. - Mutta eipä enemmälti paljasteta romaanin juonta, jotta ’Ison kalan katiskan’ lukunautinto säilyy niille, jotka vielä eivät ole tätä kokeneet!

Exlibris-juttuja myös aikakauslehdissä

’Ison kalan katiskan’ poikkeuksellisen pitkäksi venyneessä valmisteluvaiheessa kokoamaansa taustatietoa Mauri Sariola hyödynsi vuosien varrella myös useissa aikakauslehtijutuissa. Suuren yleisön keskuudessa nämä eivät ehkä ole yhtä tunnettu kirjailija-Sariolan tuotantoalue kuin hänen useimmiten erittäin suuripainoksiset romaaninsa.

Exlibris-teema on eri muodoissa ja eri näkökulmista mukana edellä jo mainitun Koiramme –lehden novellin lisäksi ainakin Sariolan jo vuonna 1976 Apu –lehdelle kirjoittamassa artikkelissa ”Ensi päivä pahin hirressäkin. Exlibrikset kertovat hupaisia tarinoita kirjojen ystävistä” (Apu n:o 19/1976) sekä edellä jo sivutulle Lehtimiehet Oy:n julkaisemalle, elämänkaareltaan lyhyeksi jääneelle King –lehdelle useita vuosia tätä myöhemmin kirjoittamassa artikkelissa ”Kirjanmerkkejä ja kirjailijoita” (King 4/82). Samaan aihepiiriin Sariola palasi vielä aivan elämänsä lopulla pitkäaikaiselle yhteistyökumppanilleen Seura –lehdelle kirjoittamassaan artikkelissa ”Kuuluisien naisten exlibrikset yllättävät” (Seura 2/85). - Tällaisilla lehtijutuilla Sariola usein kykeni rutiininomaisesti ja joutuisasti ”paikkaamaan” kroonista käyttövarojen pulaansa: hänellä kun kyllä oli suorastaan ruhtinaalliset tulot mutta (erinäisistä tässä yhteydessä tilanpuutteen vuoksi sivuutettavista syistä) samalla kertaa suuriruhtinaan menot.