Mauri Aukusti Sariola

kirjailija

(1924 – 1985)

Pienoiselämäkerta

päivitetään kertyvien

uusien tietojen myötä

Hannu Saraluoto

Mauri Sariolan elinaikana hänen teostensa painosmäärä ylitti kaksi miljoonaa kappaletta. Lehdissä julkaistiin useita satoja pienempiä kirjoituksia. Parhaina luomisvuosina ilmestyi jopa viisi kirjaa. Uusintapainoksia lähes 100 kirjasta otetaan yhä. Sariolan uran alku ajoittui dekkarikirjallisuutemme tyhjiöön, vailla varteenotettavia kilpailijoita. Hän säilytti kiistattoman asemansa johtavana rikos- ja viihdekirjailijana kolme vuosikymmentä, vaikkeivät häntä itseäänkään kaikki tekstit tyydyttäneet. Sariola kirjoitti keskeisesti elämänkokemustensa pohjalta. Erityisesti hänen omintakeinen henkilöhahmonsa, rikostarkastaja Olavi Susikoski, turvasi vahvan kansansuosion ajoittain ankaraksikin käyneestä arvostelusta huolimatta. Sariolasta on muodostunut kansallinen ikoni. Hänen tekstejään luetaan ja kirjoja kerätään yhä. Kirjailijan elämäntyötä on alettu arvostaa ja aktiivisesti tutkia.

”Pahnanpohjimmaisen” Mauri-pojan syntyessä 25.11.1924 Helsingissä kansakoulunopettaja Armas Sariolan ja hänen Anna-vaimonsa perheeseen vanhin lapsista eli Kyllikki-sisar (Koskinen) oli jo16-vuotias ja Maurin suuresti ihailema Lauri-velikin13-vuotias. Lauri ajoi Tapaninpäivänä 1934 Kalvolan Takajärvellä sulaan ja sai surmansa hukkumalla. Perheessä kasvoi lisäksi kaksi serkkua äidin puolelta. Sariolat asuivat tuolloin Hattulan kunnan Kosken kansakoululla, jossa isä oli kymmenisen vuotta toiminut johtajaopettajana. Lapsuuden ja nuoruuden elinympäristö sivukylällä, isänmaallisessa ja uskonnollisessa opettajaperheessä jota kyläläiset arvostivat, muovasi Mauri Sariolan luonnetta. Hämäläispoika tuli tunnetuksi vahvoista porvarillisista asenteistaan ja perinteisestä arvomaailmastaan.

Kansakoulun Mauri Sariola kävi opettajinaan isänsä ja samalle uralle antautunut sisarensa. Aloitettuaan oppikoulun Hämeenlinnan lyseossa 1934 Sariola joutui kuitenkin pian siirtymään Toijalan yhteiskouluun, koska perhe muutti isän ennenaikaiselle eläkkeelle jäämisen myötä asumaan Sääksmäen Tarttilaan. Lukio sitten jäi kesken, kun kutsu kävi maaliskuussa 1943 koulunpenkiltä, lukion viimeiseltä luokalta, suoraan sotaan. Ylioppilaaksi Sariola julistettiin - sota-ajan käytännön mukaisesti ilman ylioppilaskirjoituksia - keväällä 1943, ja ylioppilaskaronkka oli Hotelli Aulangon tiloissa.

Mauri Sariola suoritti aliupseerikoulun Radiopataljoonassa Helsingin Santahaminassa. Palveltuaan erämaatukikohdissa ”titari”-Sariola sai siirron Äänislinnaan (Petroskoihin) Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan alaiselle radioasemalle. Upseerikoulun hän läpäisi viimeisellä sodanaikaisella kurssilla 59 Niinisalossa heinä-marraskuussa1944. Sariola palveli vielä Lapin sodassa lyhyen aikaa maineikkaan kenraali Ruben Laguksen panssarijoukoissa, mikä episodi antoi hänelle aiheen tuntea itsensä ”Laguksen panssariveteraaniksi”. Sotapalveluksesta Sariola kotiutui keväällä 1945 mutta edelleen upseerikokelaana. Sariola ylennettiin vänrikiksi vasta reservissä 1948. Kauan kaipaamansa luutnantin sotilasarvon Sariola sai vihdoin 1982. Sota-aikaiset kokemukset jättivät herkkään nuorukaiseen syvän vaikutuksen, ja kunnioitus sotaveteraaneja ja reserviupseereita kohtaan kuvastui sittemmin monin tavoin hänen teksteistään ja julkisista kannanotoistaan.

Syksyllä 1945 Sariola aloitti lainopin kandidaatin opinnot Helsingin yliopistossa muttei saanut näitä koskaan päätökseen. Opintojen tahmeasta etenemisestä ja nuoren miehen tuhlailevasta rahankäytöstä seurasi 1948 välirikko sukulaisten kanssa, jotka olivat lähteneet auliisti rahoittamaan nuoren miehen juristinopintoja. Itse Sariola mielellään kuvasi olevansa ”tenttiä vaille valmis” juristi, mikä ei kuitenkaan vastaa tosiasioita. Kesken jääneet opinnot vaivasivat häntä loppuelämän.

Sodan jälkeiset ”vaellusvuodet” käsittivät lyhyitä työjaksoja eri puolilla Suomea tietyömailla, tukkimetsissä, epäpätevänä kansakoulunopettajana, pankissa ja vakuutusyhtiössä. Kirjailijanurasta silloin selvästi jo haaveillut Mauri Sariola pääsi lopulta alkuvuodesta 1956 ensimmäiseen vakinaiseen – ja sellaisena ainoaksi jääneeseen - työpaikkaansa legendaarisen ministeri Eljas Erkon alaisuudessa Helsingin Sanomien oikeussalitoimittajana. Uusia tuulia rikosjuttujen uutisointiin tuonut Sariola eteni valtakunnan merkittävimmän rikostoimituksen esimieheksi. Hän erosi 1964 lopussa lehden palveluksesta ja keskittyi päätoimisesti jatkamaan kirjoittamistaan.

Mauri Sariolan esikoisromaani ”Laukausten hinta” julkaistiin samoin keväällä 1956. Pikku kirjoitelmien julkaisemisen lehtinovelleina Sariola oli aloittanut todennäköisesti jo sotavuonna 1944. Sujuvasti käynnistynyt kirjailijanura jatkui yhtäjaksoisesti lähes 30 vuoden ajan aina Sariolan inhimillisesti ennenaikaiseen kuolemaan saakka. K.J. Gummerus Osakeyhtiöstä (nykyisin Gummerus Kustannus Oy) tuli hänen vakinainen kustantajansa. Omalla nimellään Sariola ehti kirjoittaa kaikkiaan yli 80 romaania ja muuta teosta. Salanimellä ”Esko Laukko” 1966–1974 julkaistujen yhdeksän dekkariromaanin kustantajana oli Oy Weilin + Göös Ab. Sarjan 1980-luvun pokkareita kustansi Viihdeviikarit/Bookstudio. Näiden lisäksi Sariola tuotti suuren määrän novelleja, jatkokertomuksia (mm. Esko Laukkona), matkakertomuksia ja muita lehtijuttuja. Näitä löytyy jatkuvasti lisää aikakauslehdistä ja lukemistoista mm. Mauri Sariola –seura ry.:n aktiivisten jäsenten tutkimuksissa. Varsinaisen kirjallisuuden ohella Sariola sai toteutetuiksi useita radiokuunnelmia, tv-käsikirjoituksia ja pari elokuvakäsikirjoitustakin.

Mauri Sariola käänsi suomeksi ainakin kahdeksan merkittävää englanninkielistä jännitysromaania, joista osa on julkaistu Salama-sarjassa. Sariola käänsi englannista jopa lastenkirjoja. Toisaalta myös Sariolan kirjoittamia romaaneja käännettiin useille eri kielille eli ainakin ruotsiksi, viroksi, ranskaksi, englanniksi, norjaksi, japaniksi, puolaksi, venäjäksi ja slovakiksi. Sariolan oman maininnan mukaan eri kieliä olisi ollut jopa 17. Julkaisumaita on tiedossa ainakin 12.

Kiistattomasti kuuluisin Mauri Sariolan luomista henkilöhahmoista on komisario, myöhemmin rikostarkastaja Leo Olavi Susikoski. Toistuvasti romaaneissa esiintyvät myös asianajaja Matti Viima ja toimittaja Aarre Kuusama.

Itse Mauri Sariola arvosti eniten 1969 Ranskassa vastaanottamaansa tunnustusta. Hänelle luovutettiin silloin ”Grand Prix du roman d’Adventures” parhaasta ulkomaisesta käännösdekkarista tuona vuonna. Palkittu teos oli ”Un printemps Finlandais” (”Lavean tien laki”). - Kotimaassakin Sariola sai julkista tunnustusta, mm. valtion yksivuotisen apurahan ensi kertaa viihdekirjailijalle. Päätöksen valtion taiteilijaeläkkeestä hän ennätti saada 1985 vain hieman ennen kuolemaansa, mutta tästä hän ei enää lainkaan päässyt taloudellisesti nauttimaan.

Mauri Sariola joutui myös plagiointisyytösten kohteeksi. Ensin vertailtiin 1959 ilmestynyttä Sariolan lääkäriromaania ”Ei loitsu eikä rukous” ja Soubiranin lääkäriromaania ”Valkeat miehet”. Konkreettisiin toimiin johtivat sittemmin Esko Laukon nimellä 1969 ilmestyneen ”Sen yli käy vain tuuli viheltäin” ja Bill S. Ballingerin ”Kynsi ja hammas” kirjan yhtäläisyydet; lopputuloksena kustantaja Weilin+Göös veti Laukon kirjan pois markkinoilta ja Laukko (Sariola) maksoi korvauksen Ballingerille. Viimeksi vertailtiin Sariolan romaanin ”Jälleenrakennettu maa” (1981) ja Ilmari Harkin tietokirjan ”Sotakorvausten aika” faktatietojen yhtenevyyksiä.

Ammattikriitikot kohdistivat Mauri Sariolan kirjallisen uran aikana yhä kiivaammin enimmäkseen väheksyvää palautetta hänen teoksiinsa. Tästä huolimatta kirjat kävivät vuodesta toiseen hyvin kaupaksi. Yksinomaan suosituimman romaanin ”Lavean tien laki” painosmääräksi on kerrottu 95.000 kappaletta. Arvostelu oli poikkeuksellisesti varsin suopeaa muutaman ensimmäisen teoksen ja myöhemmin Kustaa Mauri Armfeltia kuvanneiden historiallisten romaanien osalta. Näitä Sariola itse pitikin kunnianhimoisimpana hankkeenaan.

Mauri Sariolaa on luonnehdittu sisimmässään herkäksi ihmiseksi. Julkisuudessa hän kuitenkin tietoisesti antoi itsestään rehvakkaan mielikuvan. Sariolan myönteisiin harrastuksiin kuuluivat mm. shakki, sota- ym. historia ja matkailu. Turmiollisia intohimoja puolestaan olivat uhkapelit, lotto, skottiviski ja yöllinen sähkeiden lähettäminen. Suuriksi kasvaneista tuloista huolimatta kirjailijalla oli kroonisia vaikeuksia pitää oma taloutensa tasapainossa. Ajoittain vekselikierre saavutti mielikuvitukselliset mitat. Tähän ei voinut olla vaikuttamatta Sariolan värikäs ja suurellinen elämäntapa.

Kirjailija vietti mielellään aikaa huvilallaan Sammatin Enäjärvellä. Siellä hän kirjoitti merkittävän osan teoksistaan. Sariolan varsinainen työkammio, ”Bunkkeri”, sijaitsi kuitenkin Helsingissä Ullanlinnan kaupunginosassa, Laivurinkadun ja Vuorimiehenkadun kulmauksessa.

Mauri Sariola kuoli sappikivileikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin Helsingissä 1985. Hänet haudattiin sukuhautaan Hattulan uuden kirkon hautausmaalla.

Tuula Sariola on jatkanut miehensä dekkariperinnettä kirjailijana.

Lisätietoja

Mauri Aukusti Sariola syntyi 25.11.1924 Hattulassa ja kuoli 09.08.1985 Helsingissä.

Tunnetuin salanimi 1966–1974 Esko Laukko; pääosin ennen 1956 käytössä ainakin Simo-Auli Ilmari Arra, Simo Arra ja Simo Hurtta; uusimpia nimimerkkilöytöjä ”Aurora Borealis”; eräässä käännöksessä 1962 englannin kielestä suomentajan salanimenä ”Anja Sariola”.

VANHEMMAT, PUOLISOT JA LAPSET

Vanhemmat kansakoulunopettaja Armas Elis (Eeli) Kaarlenpoika Sariola (syntynyt 31.08.1897 Humppilassa, kuollut 28.04.1940 Sääksmäellä) ja Anna Lyydia Kustaantytär o.s. Kylänpää (syntynyt 01.04.1882 Perttelissä, kuollut 10.03.1953 Kalvolassa). Heidät oli vihitty avioliittoon 06.08.1907.

Mauri Sariolan ensimmäinen puoliso (1956 - maaliskuu 1970) oli kansakoulunopettaja Anja Helkky Sariola o.s. Karjalainen (syntynyt 1932, kuollut 1996). Tästä avioliitosta ovat lapset tietoliikenneteknikko Jukka Sariola (syntynyt 1956), biokemisti Merja Sariola (syntynyt 1959) ja anestesiahoitaja Kaisa Sariola-Heinonen (syntynyt 1964). Toinen puoliso (09.04.1970 –09.08.1985) ekspeditööri, tullitarkastaja ja kirjailija Tuula Marjatta Sariola o.s. Korpela (syntynyt 07.12.1941) asuu Helsingissä.

URA

Hattulan Kosken kansakoulu, Hämeenlinna lyseo 1934-1936, siirtyi Toijalan yhteiskouluun 1936 (koulunkäynti Sääksmäeltä käsin), ylioppilaaksi julistaminen abiturienttina ilman kirjoituksia 1943 Toijalassa.

Nostomieheksi puolustusvoimiin syyskuussa 1941. Maaliskuussa 1943 kutsu asepalvelukseen komennuksineen Itä-Karjalaan. Tähän liittyi radistikoulutus valioluokan radiosähköttäjätutkintoineen Santahaminassa. Radiomiehenä ja viestijaoksen varajohtajana mm. Itä-Karjalan erämaatukikohdissa, kuten Repolassa, Porajärvellä, Himolassa, Kuutamojärvellä, sekä Maaselän kannaksella. Tämän jälkeen vuorossa oli palvelujakso Itä-Karjalan sotilashallinnon radistitehtävissä Petroskoissa eli suomalaisittain Äänislinnassa, osoitteessa Aunuksenkatu 33. Sariola läpäisi Upseerikoulun (UK) viimeisellä sodanaikaisella kurssilla 59 Niinisalossa 04.07.-15.11.1944 (viestilinja). UK:n 07.01.1944 alkaneen kurssin 58 käyminen oli keskeytynyt sairauteen. Lapin sodassa Ruben Laguksen panssarijoukkojen (PsD) viestitoimiston toimistoupseerina. Siviiliin 1945 yhä upseerikokelaana; ylennys reservissä vänrikiksi vasta 20.06.1948 eli Pariisin rauhansopimuksen (1947), valvontakomission maasta poistumisen ja Neuvostoliiton kanssa solmitun ystävyys-, yhteistyö- ja keskinäisen avunantosopimuksen jälkeen. Res. luutnantin sotilasarvo vihdoin 1982 Mauno Koiviston presidenttikaudella.

Lakitieteen/lainopin kandidaatin tutkintoon tähdänneitä akateemisia opintoja Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa 1945–1950 ja 1952; kts. lähemmin Hannu Saraluoto: ”Mauri Saraluoto akateemisessa maailmassa”.

Lainopillisena avustajana (luottotarkastajana) varatuomari Armas Ant-Wuorisen asianajotoimistossa (nimeltään Luottotieto Oy) 1947-1948

Metsä-, tie- ja rakennustöitä Lapissa, Iisalmen seudulla ja Helsingissä 1948, 1951, 1954 ja 1955

Pohjoismaiden Yhdyspankki Oy:n pankkivirkailijana Helsingissä 1949 –1950, pääkonttorin remburssiosastolla sekä Katajanokan ja Vallilan konttoreissa.

Kansakoulunopettajan sijaisuuksia Kittilän Lompolossa (kevät 1952), Rovaniemen maalaiskunnan Norvajärvellä (syksystä 1952 alkaen, päätepisteenä veneonnettomuus marraskuussa 1953), Ruuhimäen koulussa Toivakassa (kevät 1954), Pudasjärven Pisteen koululla (1954-1955 tekaistuin Simo-Auli Arra -paperein) ja Kuhmon Maaselässä Aholan erämaakoululla, missä tapasi tulevan vaimonsa kansakoulunopettaja Anja Karjalaisen (syksy 1955)

Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Salaman tarkastajana Helsingissä 1955 -1956

Oikeussalireportterina/tuomioistuintoimittajana Helsingin Sanomain kotimaan osastolla 05.02.1956 – 1960 ja lehden rikostoimituksen esimies 1960 – loppusyksy 1964 (Sanoma Osakeyhtiön keskusarkistossa säilytettävien palkkakorttien mukaan työsuhde kuitenkin muodollisesti päättyi vasta 30.09.1965). Sariola on saanut vielä maaliskuussa erillispalkkioita Ilta-Sanomille laatimastaan 12 artikkelin sarjasta ”Noutaja Tuli”.

Ensimmäiset lehtinovellit 1944 ja ensimmäinen tunnettu novelli omalla nimellä (”Kutsu avaruudesta”, Lukemista kaikille –lehdessä 1946/1947?). Dekkarikirjailija sivutoimisesti 1956 alkaen; esikoisromaanin ”Laukausten hinta” käsikirjoitus valmistui jo 1955. Vapaa kirjailija 1965 alkaen kuolemaan 1985 saakka, samanaikaisesti myös mm. salanimellä ”Esko Laukko” (1966-1974).

Useita romaanikäännöksiä englannin kielestä suomeen 1959 alkaen; tästä lähemmin Hannu Saraluoto: ”Mauri Sariolan tekemät käännökset englannin kielestä suomeksi”.

Jäsenyyksiä Pohjois-Haagan Lions-klubissa 1966-71, Suomen Kirjailijaliitossa 1957- ja Puotilan reserviupseerikerhossa 1964-. Erityisiksi harrastuksiksi itse ilmoittanut shakin, ulkoilun ja sotahistorian.

HUOMIONOSOITUKSET

Jatkosodan muistomitali, Panssaridivisioonan muistoristi, Sininen risti

Eljas Erkon stipendi ja opintomatka Englantiin 1959. Suomen Rikospoliisien Liiton tunnustuspalkinto 1961, Gummerus Kustannus Oy:n tunnustuspalkinto poliisiromaanituotannosta 1961, Suomen Kulttuurirahaston apuraha 1960, Gummerus Kustannus Oy:n apuraha 1961, K.J. Gummerus Oy:n erikoispalkinto 1964, (Grand) Prix du roman d’Adventures, Ranska, teoksen ”Lavean tien laki” ranskankielisestä versiosta 1969, Vihurin Säätiön apuraha 09.10.1975, Gummeruksen Kaarlen päivän palkinto tammikuussa 1979, Uuden Kirjakerhon tunnustuspalkinto keväällä 1979, Valtion yksivuotinen apuraha, ensi kertaa viihdekirjailijalle 1979.

Opetusministeriön myöntämä Valtion taiteilijaosaeläke tunnustuksena taiteellisista ansioista kesällä 1985.

TUOTANTO

Esikoisromaani ”Laukausten hinta” 1956 Gummeruksen kustantamana. Postuumina julkaistu 1985 omaelämänkerrallinen ”Nuoruuden komentosilta”. Näiden välillä yhteensä lähes 100 Suomessa julkaistua teosta, monet useina painoksina, sekä useita käännöksiä eri maissa eri kielille.

Teemoittain tuotannosta erottuvat päiväkirjat ja muistelmat, omaelämänkerralliset romaanit (kts. esimerkkinä tästä mm. ”Susikosken elämän kevät” –teoksen osalta Hannu Saraluoto: ”Susikoski Viekko 21:ssä”), henkilöhistoriat, seurapiiriromaanit, asianajo-, oikeudenkäynti-, rikos-, lääkäri- ja lehtimiesromaanit, Lappi-teema, laivamatkat, Marskin ritarit -sarja, Susikoski –sarja ja Heinlampi –trilogia. Kokonaisuuksina voidaan nähdä myös Laukko -romaanit ja taskukirjoina julkaistut jatkojännärit (”pokkarit”; näistä uusin jatkokertomuksena aiemmin 1976 Pellervo-lehdessä julkaistu ”Simo Hurtta ja kultainen pikari”, Gummerus/Book Studio, 2002)

Ainakin 22 eri teoksesta on yleisissä kirjastoissa lainattavina äänikasetteja, jotka on tehty vuosina 1968-1994. Saatavilla on myös romaanien nk. isotekstisiä versioita. Lisäksi on vuosina 1970-1995 tehty ainakin seitsemän pistekirjaa sokeankirjoituksella.

Aikakauslehdissä, asiakas- ja järjestölehdissä sekä lukemistoissa sota-ajasta alkaen on julkaistu lukuisia Sariolan rikos- ja jännitysnovelleja sekä jatko- ja matkakertomuksia, joita kaiken aikaa kartoitetaan ja saadaan julkisuuteen lisää.

Mauri Sariola kirjoitti myös asiapitoisia tekstejä; esimerkkinä mainittakoon hänen varhainen artikkelinsa ”Oikeussaliselostusten tekniikasta”, joka on julkaistu ”Helsingin Sanomain Asiamies” -lehden joulunumerossa 7/1962.

Mauri Sariolan teoksia ja käsikirjoituksia on käännetty useille eri kielille; kts. lähemmin Hannu Saraluoto: ” Mauri Sariolan teosten/käsikirjoitusten käännökset eri kielille”.

Sariolan romaanien ja käsikirjoitusten pohjalta valmistui kolme elokuvaa eli 1959 ”Kolmas laukaus” (romaanista ”Rotat pois laivasta”; Filmistudio, ohjaus Yrjö Norta ja pääosassa komisario Susikoskena Ismo Kallio), 1963 ”Totuus on armoton” (samannimisestä romaanista; Suomi-Filmi, ohjaus Valentin Vaala ja pääosassa tuomari Eero Reivinä Sauli Seppälä) ja 1978 ”Tuntematon ystävä”, englanninkielinen nimi ”An Unknown Friend” (romaanin ”Susikoski virittää ansan” pohjalta; Filmi-Jatta Oy, ohjaus Lars G. Thelestam ja pääosassa rikoskomisario Susikoskena Åke Lindman, sivuosassa mm. vuoden 1975 Miss World Anne Pohtamo). Näistä keskimmäinen on ollut saatavissa VHS-videona. Kaikki kolme elokuvaa on esitetty televisiossa, viimeksi 14.11.1998 Yle-TV2:ssa ”Totuus on armoton”.

”Tuntemattoman ystävän” useina versioina levytetyn ja suosituksi tulleen tunnussävelmän ”My Unknown Friend” / ”Strangers Can Turn To Lovers” / ”Silloin kun kaiken antaa” sävelsi Rauno Lehtinen, laulusolistina mm. elokuvassakin näytellyt kansainvälinen tähti Kate O’Mara. - Äskettäin on löytynyt uusi sävellys nimellä ”Susikoski päiväntasaajalla”, säveltäjänä Matti Hanski (taiteilijanimi ”Unto Puulintu”) ja sanoittajana Kari Jaakko Juhani Kivelä. Tämä tekstiaiheensa Sariolan samannimisestä romaanista saanut äänite löytyy vinyyli LP-levyltä ”Vau!! Konvehteja Karoliinalle” ( PÄLP 30, Poko Records/Unitor Oy).

”Talvisodan vänrikki” esitettiin 1992–1993 Kajaanin kaupunginteatterissa teatterisovituksena. Televisiosovituksina nähtiin 1963 ”Lavean tien laki”, 1966 kuusiosainen Susikoski –sarja ja 1970-luvulla viisiosainen ”Timantti”. 1980-luvulla esitettyyn ”Suomalaisia tähtihetkiä” –sarjaan 1980 sisältyi muutamia Sariolan käsikirjoituksia. - Ainakin Puolassa lienee nähty Sariolan tekstiin pohjautunut televisiojännäri.

Sariolan kirjoittamia radiokuunnelmia, joissa kussakin oli useita jaksoja, oli vuoteen 1981 mennessä esitetty ainakin 13, näistä ensimmäisenä ”Tutkinut komisario Susikoski” jo 1958.

Mauri Sariolan kuoleman jälkeen on julkaistu kolme Susikoski –aiheista kokoelmateosta eli 1988/1999 ”Susikoski, rikostarkastaja” (käsittää romaanit ” Susikosken vaikein juttu”, ”Susikosken elämän kevät”, ”Susikoski virittää ansan” ja ”Susikosken ajojahti”), 2000 ”Susikoski Suomesta” (käsittää romaanit ”Kolmen valtakunnan vainaja”, ”Onko teillä ruiskukkia”, Susikoski ahtojäissä ja Petroskoin keltainen kissa”) sekä 2001 ”Susikoski ratkaisee” (käsittää romaanit ”Minä, Olavi Susikoski”, ”Pyykki on pantu ja pysyy”, ”Sininen lyhty” ja ”Ison kalan katiska”).

BIBLIOGRAFIAT

DekkariNetissä luettelo Salama-sarjasta, jossa julkaistu sekä Mauri Sariolan omia teoksia että hänen suomennoksiaan; Tornion kaupunginkirjaston internet-sivulla www.tornio.fi/kirjasto/tuu/dekkarit/sarjat/salama.htm

Sulo Haltsonen – Rauni Puranen: ”Kaunokirjallisuutemme käännöksiä. Bibliografinen luettelo suomenkielisen kaunokirjallisuuden käännöksistä. Livres finnois en traduction. Romans, nouvelles, poésies, pièces de théâtre. Guide bibliographique.” Mauri Sariolaa koskevia tietoja s. 12, 34, 41, 60, 73 ja 108 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisu ”Suomi 122:4”; Rauni Purasen täydentämä 2. painos 1979)

Hattulan kunnankirjaston nimikkokokoelman luettelo (www.htk.fi/hattula/kirjasto/ms.htm )

Mauri Sariola –seura ry.:n ylläpitämä teosluettelo (www.dlc.fi/~sariola /)

Matti Nummenpää ym.: ”Dekkaritietokanta” teoshakemisto (www.jns.fi/dekkarit/tekijahaku.asp)

Hannu Saraluoto: Mauri Sariolan teosten/käsikirjoitusten tunnetut käännökset suomesta eri kielille (päivitys 31.03.2003; www.phnet.fi/public/saraluoto/ )

Hannu Saraluoto: Mauri Sariolan tunnetut käännökset toisten englanninkielisistä teoksista suomeksi (päivitys 11.03.2003; www.phnet.fi/public/saraluoto/)

Seppo Simola: Mauri Sariola –seura ry.:n kirjamessu- ja näyttelyesitteisiin sisältyvät luettelot (1995 ja 1998; uusi laajempi laitos valmisteilla)

Simo Sjöblom: ”Mauri Sariola –bibliografia 1956-1998. Seaflower’s Mini-Bibliography n:o 21 (Seaflower Oy 1998); www.pp.song.fi/~simon/seaflower/biblio/sariola.html

Simo Sjöblom: ”Suomenkielisen Rikoskirjallisuuden ja sen reuna-alueiden bibliografia 1857 – 1989”; Mauri Sariolaa koskevat s. 558-561 ja 385 (Seaflower Oy 1990)

Suomen kansallisbibliografia Fennica http://fennica.csc.fi

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

Kokoelmat:

Mauri Sariola –seura ry.:n nimikkokokoelma Hattulan kunnankirjastossa (Juteinitalo, Hattula)

Tuula Sariolan yksityisarkisto ja –kokoelma (mm. päivä- ja leikekirjoja, käsikirjoituksia, sähkeitä, valokuvia, kirjeenvaihtoa ja esineistöä; luovutettu osittain Mauri Sariola –seura ry.:lle arkistointia ja käyttöä varten)

Seppo Simolan yksityisarkisto ja –kokoelma (Helsinki)

Kari Piitulaisen yksityisarkisto ja –kokoelma (Sysmä)

Hannu Saraluodon yksityisarkisto ja –kokoelma (Lahti)

Lähdejulkaisut:

”Ampiaiskesä” –lehdet 1996–2002 (Mauri Sariola –seura ry.:n vuotuinen jäsenlehti, päätoimittajana Raimo Jokisalmi)

”Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä”, Mauri Sariolan päiväkirjat I, 1968–1970 (Gummerus 1986, toim. Reijo Ikävalko; hänestä kts. internet-sivu http://espoonkirjasto.wysiwyg.fi/kirjailijat/suomi/ikavalko.htm)

”Hyvästi Sammatin kuu”, Mauri Sariolan päiväkirjat II, 1970–1985 (Gummerus 1987, toim. Reijo Ikävalko; kts. ed.)

Mauri Sariola: ”Suruton Sariola”, omaelämänkerrallinen muistelmateos (Gummerus 1976); elämänkerrallista ainesta on useissa muissakin Sariolan teoksissa (erityisesti ”Joka tuulen kylvää”, ”Viiden tien risteys”, ”Onnensoturit”, ”Ampiaiskesä”, ”Nuoruuden komentosilta”, ”Susikosken elämän kevät”)

Luettelointeja Mauri Sariola –seura ry.:n arkistossa (Matti Nummenpään, Hannu Saraluodon, Seppo Simolan ym.)

Seppo Simola: ”Kirjailija Mauri Sariolan tuotantoa ja elämää”. Näyttelyesite, joka sisältää kirjailijan pienoiselämänkerran ja bibliografian (kesäkuu 1985)

Seppo Simola: ”Mauri Sariolan elämää ja tuotantoa”. Näyttelyesite Jyväskylän yliopiston kirjastossa 6.2.- 31.3.1998 esillä ollutta näyttelyä varten

Kari Uusitalo (päätoimittaja): ”Suomen kansallisfilmografia”; osassa 6 (1959) elokuva ”Kolmas laukaus”, osassa 7 (1963) elokuva ”Totuus on armoton” ja osassa 8 (1978) elokuva ”Tuntematon ystävä”

Akateemiset ym. tutkimukset:

Leena Ahlholm: ”Rikoksia ja rakkautta kaupasta ja kioskilta”. Artikkeli Oulun yliopiston taideaineiden ja kulttuuriantropologian laitoksella pidettyyn kirjallisuuden pro-seminaariin ”70-luvun viihdekirjallisuudesta/populaarikulttuurista”; http://syy.oulu.fi/kostamus/leena/viihd.htm

Terttu Kuukka: ”Henkilöroolit Mauri Sariolan Susikoski –kirjoissa” (sivulaudaturtyö, Jyväskylän yliopisto, 1987)

Terttu Kuukka: ”Mauri Sariolan Susikoski –kirjojen juoni, henkilöt, kertoja ja kerronta” (folkloristiikan lisensiaattityö, Jyväskylän yliopiston humanistinen tiedekunta, etnologian laitos, 1996)

Johanna Matero – H. (Hannu) K. Riikonen (toim.): ”Murhaava miljöö. Tutkielmia dekkarikirjallisuuden ympäristökuvauksista” (Turun yliopisto, Taiteiden tutkimuksen laitos, sarja A, n:o 30, 1994); tähän sisältyy H.K. Riikosen tutkielma ”Rikospaikkana Helsinki. Pääkaupungin kuvia suomalaisessa rikosromaanissa” (s. 131-152); erityisesti jakso ”Dekkarikirjallisuuden Helsinki: varhaisvaiheita Simo Penttilästä Mauri Sariolaan”. s. 134-139. Teos pohjautuu Turun yliopistossa yleisessä kirjallisuustieteessä kevätlukukaudella 1993 pidetyn dekkariseminaarin töihin.

Harri Peiponen: ”Kerran reilusti eikä aina niukun naukun. Arvot Mauri Sariolan teoksissa” (pro gradu -työ, Joensuun yliopiston humanistinen tiedekunta, kotimaisen kirjallisuuden laitos, 1995)

Tapani Viikari: ”Rikosarvoitus ja sen ratkaisu. Salapoliisiromaanin perusainekset.” (laudaturtyö, Tampereen yliopisto 1970)

Tatu Viitanen: ”Mies havahtui kuin koira, jonka uneen ui outo tuoksu”. Reijo Mäen, Mauri Sariolan, Leena Lehtolaisen ja Eeva Tenhusen dekkareiden kuin -vertausten tarkastelua (pro gradu –tutkielma, Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan Suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitos 1999)

Jaakko Virtanen: ”Mauri Sariolan persoona” (käsikirjoitusosuus keskeneräisestä lisensiaattityöstä, Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta, sosiologian laitos, 1995-). Raimo Jokisalmen selostus tästä Mauri Sariola –seura ry.:n Ampiaiskesä-jäsenlehdessä 1997, s. 4-5.

Muuta Mauri Sariola -teemaa käsittelevää kirjallisuutta, artikkeleita, referaatteja ja muita julkaisuja:

Antero Alpola: ”Viihdevuosien vilinässä. Radiokauteni ensimmäinen puoliaika 1945-1960” (Karisto Oy 1988, s. 148-149)

Jussi Arvola: ”Kirjailija Mauri Sariolan esivanhempia. Koonnut vv 1999-2002 Jussi Arvola”; luovutettu 04.07.2002 Mauri Sariola –seura ry::lle

Kai Ekholm - Jukka Parkkinen (toim.): ”Pidättekö dekkareista. Jännityskirjallisuuden tekijöitä, historiaa, estetiikkaa.” Käsikirjan II osasto ”Miten dekkarini ovat syntyneet” sisältää mm. Mauri Sariolan kirjoittaman ”Värilliset kivet totuuden valtameren rannalla”, s. 185-193, sekä III osasto ”Dekkariharrastajan perustietoa” Kai Ekholmin kirjoittaman pienoisesseen ”Sariola ja salapoliisiromaani”, s. 247-249 (Kirjastopalvelu Oy 1985)

Ari Haasio: ”Kotimaisia dekkarikirjailijoita. Mauri Sariola” s. 165 – 172 (BJT Kirjastopalvelu Oy 2001)

Kalevi Haiko: ”Susikosken ranskalainen sielu”; Ruumiin kulttuuri 2/1986 s. 40-43. - Tähän liittyy jatkona Mauri Sariolan novelli” Hyvä asianajaja saa paikan” Vuosikertarikos-sarjassa (s. 44-49). Viimeksimainittu oli julkaistu aiemmin 1963 Pauli A. Kopperin toimittamana ja esipuhein varustamana Tammen Omnibus –sarjan kirjassa ”Jännityskertomuksia läheltä ja kaukaa” s. 315-329.

Annamari Haimi: ”Muistoja ja aisteja. Valkeala esiintyy kirjallisuudessa ainakin kolmella tavalla. Tuula Sariola, Jari Järvelä ja

Leo Laurila kertoivat eilen omistaan.” Haastatteluartikkeli Kouvolan Sanomien kulttuurisivuilla 11.08.2000; www.kouvolansanomat.fi/arkisto/vanhat/2000/08/11/kulttuuri/juttu1/sivu.html

Hämeenlinnan lyseon kertomus lukuvuodelta 1934-1935 (merkintä Mauri Sariolasta I luokalla)

Raimo Hämeenniemi: ”Dekkaristin jäljet johtavat Kittilään ja Pudasjärvelle”. Uuno Kortesalmen muistelmiin ja Raimo Jokisalmen haastatteluun perustuva kuvaus Simo-Auli Arrasta Pudasjärvellä 1950-luvulla. Julkaistu 30.09.2001 Pohjolan Sanomien Teema-sivuilla (nettiversiona sivulla www.pohjolansanomat.fi/lehdet/2001090/teem3.shtml; näköistallenteena myös www.tornio.fi/kirjasto/tuu/dekkarit/artikkelit/psms30901.htm).

Elina Karjalainen: ”Villit vuodet. Muistelmia toimittajavuosilta” (WSOY 2000, s. 93-94)

Kullervo Kemppinen: ”Laamanni muistelee” (WSOY 2000, s. 419-421)

Kirjastolehti/Sven Hirn, Hilkka M. Kauppi ja Esko Häkli: ”Mauri Sariola vastaa Marcel Proustin kysymyksiin” (Kirjastolehti 1970 s. 118)

Pauli A. Kopperi: Arvosteltuja teoksia ”Sariola, Mauri, Joka tuulen kylvää…” (Valvoja 1957, Kirjallisuutta, s. 243)

Pauli A. Kopperi: Arvosteltuja teoksia ”Sariola, Mauri, Isänmaan parturit” (Valvoja 1958 s. 241)

Pauli A. Kopperi: Arvosteltuja teoksia ”Sariola, Mauri, Ei loitsu eikä rukous” (Valvoja 1959, Kirjallisuutta, s. 228)

Timo Korppi: ”Lihaa säästämättä. 30 vuotta suomalaisen pornobisneksen etulinjassa. Ken tuulen kylvää…”, s. 59-69 (Johnny Kniga Kustannus 2002)

V.A.K. (V.A. Koskenniemi): Arvosteltuja teoksia: ”Quentin Patrick: Syyllisyyden varjo. Suomentanut Mauri Sariola.” (Valvoja 1959, Kirjallisuutta, s. 227-228)

Annamaija Kuuliala: ”Varrella Sääksmäen vienojen vesien. Kirjoja ja kirjailijoita Sääksmäeltä. Jännityksen mestareita”, s. 88-90 (Sääksmäki-seura 1988); www.saaksmaki-seura.fi/taiteili.htm

Kuusankosken kaupunginkirjaston englanninkielinen pienoiselämänkerta ja teosluettelo; tietoja myös ulkomailla julkaistuista käännöksistä (www.kirjasto.sci.fi/msariola.htm); Mauri Sariolasta mainintoja myös useiden muiden koti- ja ulkomaisten kirjailijoiden kohdalla

”Kuka Kukin on. (Aikalaiskirja). Who’s who in Finland. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista.” Toimituskunnassa useita henkilöitä. (Kustannusosakeyhtiö Otava, ainakin vuosikerrat 1964–1982)

Timo Kukkola: ”Hornanlinnan perilliset. 70 vuotta suomalaista salapoliisikirjallisuutta” (WSOY 1980)

Timo Kukkola: ”Sherlock Holmes & Co”, erityisesti s. 124, 166-167, 181 ja 186 (Suomen dekkariseura, julkaisu 1, 1985)

Timo Kukkola: ”Suomalaisia rikoskirjailijoita. The Crime Corporation” (Suomen dekkariseuran julkaisuja 9, 1991, s. 61-66, ja 2. uudistettu laitos, Suomen dekkariseuran julkaisija 12, 1998, s. 74-79)

Littératures de Finlande: 1850 – 2002. Sariola, Mauri. Ranskankielistä tietoa käännösromaaneista (www.librairie-compagnie.fr/finlande/auteur/s/sariola.htm)

Hannes Markkula: ”Mauri Sariolan testamentti: Keskenjäänyt Susikoski olisi ollut ihmisläheisempi.” Lehtiartikkeli Ilta-Sanomain Päivyri-osastossa 12.03.1985, s. 13.

Hannes Markkula: ”Suruttomasti loppuun asti. Mauri Sariola 25.11.1924-9.8.1985” ; Ruumiin kulttuuri 3/1985 s. 26-28. – Lehden kansikuvana Kalle Korkeakiven (selitystekstissä virheellisesti ”Korkeakoski”) karikatyyripiirros Mauri Sariolasta, toimituksen saatesanoin ”Työn sankari”.

Hannes Markkula: ”Kirjailija Sariola. Maurin leski”; Ruumiin kulttuuri 4/1989 s. 10-11

Juhani Niemi: ”Suomalaisten suosikkikirjat”, 1. laitos (Arvi A. Karisto Oy 1983; erityisesti s. 31-32, 75, 155, 163, 172 ja 181, sekä samanniminen uudistettu 2. laitos ( Karisto Oy 1997; erityisesti s. 39-40 ja 96-97)

Eila Pennanen: ”Kirjailijatar ja hänen miehensä sekä muita esseitä” (s. 52-74; WSOY 1982); Parnasson numerossa II/1969 (s. 65-75) julkaistu kriittinen essee ”Summassa Sariolassa” uudelleen julkaistuna

Seppo Porvali ja Anja Wind: Hävittäjälentäjä Hans Wind Viimeinen kotka”, s. 131-136, otsikolla ”VI Kotkia ja varpusia, Mauri Sariola” (Kustannusosakeyhtiö Revontuli 2002)

Risto Raitio & Keijo Kettunen: ”A Short History of Finnish Crime Writing. Best-selling Big Boots and Assembly-line Fiction: MAURI SARIOLA (RR)” s. 32-37 (englanninkielinen; A revised and updated edition based on a representation at NordKrim ’92 in Blokhus, Denmark; Dark 2002)

Risto Rantala – Kaarina Turtia (toim.): ”Otavan kirjallisuustieto” (Kustannusosakeyhtiö Otava 1990)

Pekka Rautkoski: ”Päivä kirjastoautossa 60-luvulla”. Palkittu 2. palkinnolla Kirjastoseuran kirjastoperinteen keruukilpailussa

lokakuussa 2000 (www.phnet.fi/kunnat/heinola/kirjasto/tekstit/kirjoitus.htm )

”RUK 1920 – 1960. Reserviupseerimatrikkeli”, s. 124-132. Toim. (Reserviupseerikoulun oppilaskunnan kannatusyhdistys ry 1960)

”Ryysyrannasta maailman parhaaseen kylään. Kainuu sivujuonena. Sivujuonikirjat”. Esittely Mauri Sariolan jatkokertomus-kirjasta ”Simo Hurtta ja kultainen pikari” (Pellervo-lehti 1976/Gummerus 2002); www.kajaani.fi/kirjasto/ryysyranta/sivujuon.htm; kts. myös edellä otsikon Tuotanto alla.

Aarno Rönkä: ”Parhaat rikoselokuvat” (2003); suosikkilistan kohde n:o 84; internet-sivulla www.helsinki.fi/kasv/nokol/info/ronka/crime3.html

Aarno Rönkä: ”Suosikkisalapoliisit (suluissa kirjailija) Suomalaiset. - - Komisario Olavi Susikoski (Mauri Sariola)”. internet-sivulla 10.1.2003 www.helsinki.fi/kasv/nokol/info/ronka/dekkari.html

Tuure Salmivirta: ”Erään murhan anatomia” (Ruumiin kulttuuri 2/1989 s. 10-11)

Tuula Sariola: ”Ampiaispesä” (Gummerus 1997)

Veikko Sonninen: ”Väärän tekijän syndrooma. Keskustelua” (aiheena mm. Mauri Sariolan Armfelt –kirjat); Tieteellisten seurain valtuuskunnan internet-lehden 3/1998 sivulla www.tsv.fi/ttapaht/984/kesk.htm

Helena Sormunen: ”Mahtava ja tuottelias Mauri Sariola”. Esittely teoksen ”Ei loitsu eikä rukous” 1985 Lukuromaani-sarjassa julkaistun 2. laitoksen alussa s. 5-8 (Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy)

”Suomalainen reservin upseeri. I-osa, s. 546-547”. Toim. Kaimo Kuivela ym. (Upseeriteos Oy 1974)

Liisa Steffa (toim.): ”Hanhensulan ravintola. Kirjallinen keittokirja”. Mauri Sariolan kirjoittama janssoninkiusaus-ohje ”Kun tappio käännettiin voitoksi” s. 80-84 (Kustannusosekeyhtiö Otava 1983)

Taru Stenvall: ”Herrojen ja narrien näyttämöllä” (Weilin+Göös 1988, s. 259-260)

”Suomen kirjailijat 1945 – 1980. Pienoiselämänkerrat – teosbibliografiat - tutkimusviitteet.” Toim. Maija Hirvonen, Hannu Launonen, Anna Nybondas ja Inger Bäcksbacka. Matrikkeli, jossa Mauri Sariolan/Esko Laukon tiedot s. 619-622; tämän yhteydessä runsas tiedosto lehdissä julkaistuista kirja-arvosteluista, artikkeleista ym. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 402, 1985)

E.-V. Valkama: ”Mauri Sariola: Aamu Heinjoen tiellä” (Suomalainen Suomi 2-3/1967, Arvostellut ja selostetut kirjat, s. 117)

Suomalaisen elokuvan festivaali 2001. Tuntematon ystävä/En okänd vän/An Unknown Friend. Selostus 07.04.2001 esitetystä elokuvasta vuodelta 1978; www.netti.fi/~vsek/sef/74-6.html

Ensio Talvila: ”Mauri Sariola: Joka tuulen kylvää…” (Parnasso 1957 VIII, arvosteltuja kirjoja, lyhyitä esittelyjä, s. 380)

Tommi Tapiainen: ”Murhia kotimaisten kansien välissä eli tarinaa suomalaisesta dekkarikirjallisuudesta. - - Suomalaisen dekkarikirjallisuuden historia”; Koulukanava -internet-sivulla www.koulukanava.fi/aidinkieli/kirjallisuus/dekkari/historia.htm

Tuomas Toikka: ”Komisario Susikoski, oletan”. Ylikomisario Martti Salanderin haastatteluartikkeli Ruotuväki –lehdessä n:o 11/99 (09.06.1999); www.mil.fi/ruotuvaki/11_99/t16.html

Maarit Tyrkkö (toim.): ”Tätä runoa en unohda”. Mauri Sariolan runovalinnat perusteluineen s. 159-162. (Kustannusosakeyhtiö Otava 1977)

Simo Viertonen: ”Katsaus Mauri Sariola –seura ry:n taipaleeseen 1995 – 2000”; historiikki seuran 5-vuotisjuhlaan (Mauri Sariola –seura ry.16.11.2000)

Eero Yrttiaho: ”Tuomarin kuva kirjassa. Tuomarimentaliteetin ainekset ja oikeudelliset rakenteet suomalaisessa kaunokirjallisuudessa”. Tutkimusraportti (Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunta, julkaisu B 24/1996)

Eero Yrttiaho: ”Tuomarimentaliteetti ja kansan oikeustaju. Oikeudenkäytön representaatiot suomalaisessa kaunokirjallisuudessa ja mediassa käytävässä oikeudenmukaisuuskeskustelussa” Akateeminen väitöskirja (Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunta, 2000)

Eero Yrttiaho: ”Tyypillinen ukkotuomari Suomen kirjallisuudessa”. Artikkeli, julkaistu Rovaniemen hovioikeuden artikkelikokoelmassa internet-sivulla www.rovahovi.oikeus.fi/artikkelit2.htm (2001)

Wallesmanni (ilmeisesti useiden kirjoittajien yhteinen nimimerkki, mukana Mauri Sariola; tekstit Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa julkaistujen oikeussaliselostusten pohjalta): ”Pykälät puhuvat. Välähdyksiä leivättömän pöydän äärestä” (Sanoma Osakeyhtiö/Suomalainen Kirjakauppa 1961)

Pienoiselämänkerta www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-3v8p.htm (huom.: sisältää useita virheitä ja epätäsmällisyyksiä)

Laukko/Ballinger plagioinnin aiheesta mm. www.biblion.com/litweb/biogs/ballinger_bill_s.html

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT

Julkistettuja piirroksia:

Kalle Korkeakiven karikatyyripiirros; Mauri Sariola –seura ry.:n käytössä logona ja tunnuksena

Taidemaalari Totti Noisniemen 1960-luvun alkupuolella suunnittelema Mauri Sariolan exlibris (aiheena Mauri Sariolan mukaan Rimakan Jannen aavekoira); uusintapainos tästä Mauri Sariola –seura ry:n käytössä

Jykä & Rike (Jyrki Paavola ja Risto Nurisalo): Karikatyyripiirros Mauri Sariolasta. Julkaistu alun perin Hymy-lehden numerossa 8/1974 Veikko Ennalan piinapenkki-pakinapalstan kuvituksena ja uudelleen Mauri Sariola –seura ry:n Ampiaiskesä-jäsenlehden 2001 kansikuvana

Professori Kari Suomalaisen pilapiirrokset (julkaistu 1959 ja 1964 Helsingin Sanomissa ja 1965 Sanomain kalenterissa; alkuperäiset Sanoma Oy:n kokoustiloissa, Karin 1996 signeeraamat kopiot Hannu Saraluodon omistuksessa)

Muistolaatat ja –taulut

Muistolaatta Mauri Sariolan syntymäkodin Hattulan Kosken kansakoulun seinässä (Mauri Sariola –seura ry. ja Hattulan kunta; paljastus 20.07.1996)

Muistotaulut (3) Joutsassa Hotelli Joutsenlammen Viekko 21:n seinällä (liittyvät omaelämänkerrallisen romaanin ”Susikosken elämän kevät” (1969) syntyyn ja tapahtumiin; luovutettu hotellille Mauri Sariola –seura ry.:n vuosikokouksen yhteydessä 2001)

Muistolaatta Mauri Sariolan pitkäaikaisen ”Bunkkeri” -työhuoneen ja asunnon (yhdessä Tuula Sariolan kanssa kuolemaan saakka) käsittävän asuintalon Vuorimiehenkadun ja Laivurinkadun kulmauksessa Helsingissä ulkoseinässä (Mauri Sariola –seura ry. 23.11.2002)

VARIA

Claus Crane (nimimerkki): ”Tyhjenneen lasin mysteeri. Murhan hyviä paukkuja.” Sisältää Klaus Kurki -ravintolan vakioasiakasta Mauri Sariolaa muistelevan coctail-ohjeen ”Susikoski ahtojäissä”. (Sokos Hotel Klaus Kurki, Helsinki, 1999); ilmeisesti ainoa tallella oleva kappale Hannu Saraluodon omistuksessa; drinkkilista poistettu käytöstä elokuussa 1999. Löytyi 02.08.1999 sivulta www.avainedut.fi/helsinki/kurki.html ”Murhan hyviä paukkuja”.

Matti Hanski – Kari Jaakko Juhani Kivelä: ”Susikoski Päiväntasaajalla”. Musiikkiteos, esittäjänä Vau (Poko Records, LP-levyllä ”Konvehteja Karoliinalle” pälp 030, 1982); www.yle.fi/aanilevysto/firs2/haku.php?lang=fi

Waldemar Luusua-Eerola: ”Maurin pasta” ja ”Susikosken viimeinen juttu”. Leikkimielisiä ruokaohjeita Lemozine –nettisivulla www.musicfinland.com/lemonator/lemozine/ruoka1.htm

Rattijuopumustuomio Helsingin raastuvanoikeuden XII osastolla 09.01.1962 (Helsingin hovioikeuden päätös Mauri Sariolan valitukseen 25.03.1963); täytäntöönpantu 09.09.-09.12.1963. Lisää tästä tapauksesta ja rangaistuksen sovituksesta työsiirtolapalveluna kirjurin tehtävissä Rihun sahalla noin 30 kilometriä Heinolasta Mauri Sariolan omaelämänkerrallisessa romaanissa ”Suruton Sariola”, s. 44-56, sekä Pekka Rautkosken em. kirjastoauto-muistelmassa.

Suomen dekkariseuran ”krääsää” -myyntituotelistalla tyynyliina ”Budapestin uni. Mauri Sariola”; kts. www.dekkariseura.fi/tavarat.html

Päivitys: 10.04.2003/HS