Hannu Saraluodon kirjoittama artikkeli

 Exlibris Aboensis ry:n jäsenlehdessä n:o 38/08.05.2002

 

Exlibris Aboensis ry  www.saunalahti.fi/taunop

 

 

Tyyne ja Olavi Laine

matkalla auringonlaskuun

 

Tuntemattoman exlibriksen takaa paljastui

kirjallisuutta harrastanut taidemaalari

 

 

Helmikuun 2002 puolivälin tienoilla postiluukuistamme tipahti Exlibris Aboensis –jäsenlehti n:o 37. Kun tuoreeltaan silmäilin sitä, huomioni kiintyi heti lehden 2. sivulla olevan Tiedätkö? Tunnetko? –kysymyspalstan keskivaiheilla vaatimattomaan  exlibrikseen, jossa näkyivät suomalaisittain kovin tavanomaiset nimet Tyyne ja Olavi Laine

 

             

               

                               

 

                                       Merkki on yllä. 

                              Tämä on kertomus siitä,

                                 mitä sitten seurasi…

 

 

Syynä mielenkiintoni heräämiseen oli ennen kaikkea se, että kotini seinälle Lahdessa on ripustettuna taidemaalari Olavi Laineen öljymaalaus, jonka aikanaan joulukuussa 1977 olen saanut muistolahjaksi isoäidiltäni Eeva Hietalalta. Hän oli ihastunut Olavi Laineen tyyliin. Olimme usein yhdessä katselleet Laineen töitä taidemyyntinäyttelyissä. Tämän erityisesti ihailemansa taulun mummoni oli nähnyt myyntinäyttelyssä Joensuussa, ja kertomansa mukaan hän oli saman tien tehnyt siitä käteiskaupan.

 

Viime syksynä (16.10.) Lahdessa ilmestyneen Etelä-Suomen Sanomien kulttuuriosastossa oli lisäksi kerrottu uudesta markkinoille tulleesta elämänkertakirjasta. Teos ”Olen vain maalari. Olavi Laine 1922 –1983” oli Bore Wannerin kustantama sekä alkusanoin ja historiikkiosuuksin varustama, ja sen kirjoittajina olivat Anna Heinämaa ja Timo Simanainen, julkaisijana Kustannus W. Hagelstam. Luonnollisesti minä heti olin kiinnostunut tästä uutuudesta. Olin onnistunut hankkimaankin sen itselleni Turun Kansainvälisten Kirjamessujen yhteydessä.

 

Exlibris Aboensis –lehden kyselyn johdosta lähetin välittömästi sähköpostiviestin kyselypalstaa pitävälle Ulpu Kavantille. Ajattelin kuitenkin samalla, että seuramme puheenjohtajan ja Mauri Sariola –seurassa samoin toimivan ystäväni Tauno Piiroisenkin olisi varmaan mukava lukea näistä havainnoistani, joten pistin tuon e-mailin hänelle tiedoksi. Tämä viritti sitten heti sähköpostikirjeenvaihdon myös Taunon ja minun välille. Yhteydenpito Olavi ja Tyyne Laine –teeman ympärillä tässä yhteydessä on itse asiassa alkanut jo kasvaa ”elämää suuremmaksi” - se käsittää jo kymmeniä suuntaan ja toiseen kulkeneita viestejä. Samalla tuosta minun kepeäksi aikomastani ja suhteellisen vähäpätöiseltä tuntuneesta alusta on kasvanut ja syventynyt minulle projekti, johon sivuversoina muun ohella jo liittyy omistamani taulun aiheen selvittäminen ja ylipäänsä kyseisen taidemaalarin henkilöhistoriatietojen syventäminen.

 

Kiinnostukset kirjallisuuden exlibriksiin ja kuvataiteeseen saattavat törmätessään tuottaa arvaamattomia tuloksia, mikäli leikkauskohdassa sattuu olemaan ammatillisen uransa asianajajana tehnyt ja dekkarikirjallisuuden - erityisesti Mauri Sariolan - pauloihin joutunut henkilö, kuten nyt minä. Tässä ympäristössähän yhdistyy pohjattomaan uteliaisuuteen sitkeä peräänantamattomuus, ja toteutuskeinon tarjoaa työvuosien myötä karttunut tiedon esille kaivamisen ammattitaito. Toki useimmiten tarvitaan ripaus hyvää tuuriakin.  

 

Samaisessa Etelä-Suomen Sanomissa sattui nimittäin sitten jälleen 26.03.2002 olemaan lehtijuttu, jossa kerrottiin taidemaalari Olavi Laineen taiteesta Riihimäen taidemuseoon kootusta retrospektiivisestä näyttelystä, joka tätä kirjoitettaessa oli avoinna 12.05.2002 saakka. Näyttelyhankkeenkin taustavoimana on ollut samainen Bore Wanner, joka kertomansa mukaan on tehnyt sitäkin varten useita vuosia tutkimus- ja valmistelutyötä (www.riihimaki.fi/Taidemus/tiedotteet/olavi_laine.htm).

 

Kävin vaimoni kanssa tutustumassa tuohon mielenkiintoiseen taidenäyttelyyn pääsiäisen pyhinä. Tämä elämyksineen antoi minulle pontta yhteydenottoon Bore Wanneriin. Sainkin häneltä sähköpostikyselyyni heti vastauksen. Wanner vahvisti aiemmat vielä hauraat olettamukseni ja epäilykseni oikeaan osuneiksi: Exlibris Aboensis –lehden numerossa 37/13.02.2002 nähtävä pikku exlibris on todella juuri samaisen taidemaalari Olavi Laineen ja hänen 1. vaimonsa Tyynen yhteinen exlibris, jonka nuori äskettäin avioitunut Olavi Laine oli heille itse tehnyt noin vuosina 1945-46. Wannerin selityksen mukaan exlibris kuvaa Olavia ja Tyyneä matkalla auringonlaskuun.

 

Elämänkertatietojen mukaan Olavi Laine syntyi 20.12.1922 Oulussa ja kuoli 15.12.1983 Helsingissä. Hänet oli jatkosodan loppuvaiheessa 14.07.1944 Köyliössä vihitty karjalaissyntyisen Tyyne Alapihlajan kanssa, joka heidän tutustumisensa aikoihin kolme vuotta aiemmin toimi sotasairaalan lottana Mikkelissä. Pariskunta asui ensin Ristiinassa ja useilla muillakin paikkakunnilla Itä-Suomessa, kunnes he muuttivat Hämeenlinnaan. Siellä Olavi Laine sitten toimi muun ohella aktiivisesti Hämeenlinnan Taideyhdistyksen puitteissa. Useita opintomatkoja tehtiin Provenceen Etelä-Ranskaan. Elämä jatkui pääkaupunkiseudulla, muun muassa Espoon Tapiolassa ja viimeksi yhdessä Vuorimiehenkadulla. Tyyne Laine kuoli nimittäin 1977. Tämän jälkeen Olavi Laine vielä 1978 avioitui uudelleen Helmi Jokelaisen o.s. Pöntisen kanssa. Olavi ja Tyyne Laineella oli useita lapsia, joista tytär Ritva Kuosmanen on viime aikoina ollut yhteistoiminnassa Bore Wannerin kanssa.  

 

Elämänkertateoksesta Olavi ja Tyyne Laineen kirjalliset harrastukset eivät juurikaan selviä, mutta Bore Wanner kertoi vastauksessaan minulle, että Olavi Laine oli myös kirjallisesti lahjakas. Niinpä muun muassa Oulussa ilmestynyt Kaleva –lehti oli 1930-luvun puolivälin jälkeen julkaissut hänen esseitään, kuten ”Muistoja Toppilasta”. Kirjallisuudella oli Olavi ja Tyyne Laineelle muutoinkin suuri merkitys, jopa niin että asuminen Ranskan Eze’ssäkään ei välttämättä ollut seurausta pelkästä olosuhteiden pakosta - olihan vuokra siellä olennaisesti halvempi kuin suurkaupunki Nizzassa - vaan syynä oli ollut ennen muuta tuolla seudulla matkaillut Goethe.   

 

 

 

 

 Olavi Laineen omakuva. Piirustus (1945); julkaistu aiemmin    

elämänkertateoksessa ”Olen vain maalari”

 

 

Tyyne ja Olavi Laine valokuvattuina 1950-luvun alkupuolella; julkaistu samassa teoksessa

  

 

Olavi Laineen öljyvärimaalaus vuodelta 1977, aiheena mylly,

jonka sijainti toistaiseksi epävarma; omistaa Hannu Saraluoto, Lahti (kuva Hannu Saraluoto)

 

 

 

 

 

Jatkoa:

 

Exlibris Aboensis –lehden n:o 39/21.08.2002, sivulla 21